Uusi blogi

Heippa, uusi luomukosmetiikan blogi löytyy osoitteesta rawbodyandhair.com

Tervetuloa mukaan!

Joulukoristelu 2013

Jouluaatto lähestyy! Viikon päästä pitäisi jo kaikenlaista olla valmiina, kuten lahjat kaikille kilteille tyypeille. Itselläni ja varmasti hyvin monella muulla menee ensi viikko lahjoja metsästäessä. Voin vihjata, että lähipiirini saa taas jotakin itse tehtyä viime vuoden kangaskorien tyyliin. Tämän vuoden askarteluista kirjoitan vasta aaton jälkeen, koska lahjansaajat saattavat vierailla täällä blogissa.

Joulukoristelut ovat menneet kotona omalla painollaan ja tänään kaappeja vähän siivotessamme otimme esille sen määrän koristeita, mitä minä  me näimme sopivaksi. Jos pilkkua aletaan viilaamaan tässä koristeluasiassa, niin sanoisin, että koristelun keskittäminen kannattaa. Pallo siellä, toinen tuolla ja jossakin yksinäinen glitter-köynnös saattaa vain näyttää siltä, että joku unohti koristeita sinne tänne. Kerää vaikka joulupalloja lasivaasiin tai tee asetelma pöydälle koristeista, niin joulu ei leviä kodissa aivan holtittomasti ympäriinsä. Meillä mennään aika hillityllä tyylillä. Tai hillitty on tietenkin subjektiivinen käsite, mutta jossakin rajoissa pysyttiin.

Mutta mitä sitä opastamaan ja besserwisseröimään. Tässä alla kuvia vuoden 2013 joulukoristeluista meillä, joita saatte vapaasti arvostella. Samalla saatte vilkaista vähän, miltä kotimme näyttää muutenkin!

                Joulua jo jännittäen, Martta

Tältä näyttää ruokailuhuoneemme. Tarkka lukija saattaa muistaa, että harmaiden seinien maalaus ei ollut ihan helppo juttu, mutta lopputulos on mielestäni erittäin hyvä.

Tein lehtijuttua varten itse köynnöksiä erilaisista kodintarvikkeista viime vuonna. Popcornista ja kuivahedelmistä kootty köynnös on suosikkini.

Amerikasta lähetetty joulusukka on löytänyt paikkansa jo monena jouluna. Joskus sukasta löytyy hauskoja yllätyksiä.

Piparitalkoiden vieraat jättivät terveiset liitutaulumaalilla maalattuun vieraskirjaamme.

Olohuoneen ikkunaa kiertävät jouluvalot päättyvät joulupallojen täyttämään lasikulhoon.

Miksi meidän aattomme ei ole täydellinen

Tiedän, että joulu on monelle stressaavaa aikaa. Pitää tehdä sitä ja pitää tehdä tätä. Monen pitää matkustaa pitkiä matkoja ja istuutua perheillalliselle vastaamaan polttaviin kysymyksiin urasta ja aviosta.

Minusta joulu on ihanaa aikaa. Koristelen kotia ja poltan kynttilöitä. Mietin, millaisella narulla paketoisin joulupaketit ja suunnittelen jouluaaton menua. Mutta meillä aatot eivät ole täydellisiä. Kun kiireiset lapsenlapset yrittävät koota kaiken kasaan yli 90-vuotiaan mummun luokse aatoksi, ei mittailla, onko joulupuun tähti suorassa. Itseasiassa joulupuuta ei kukaan ole kerennytkään hakea. Iäkkään ihmisen kotona luonnonkappale olisi turvallisuusriski. Ei, aattona ei nipoteta, vaan ollaan tyytyväisiä, että ollaan yhdessä tänäkin jouluna.

Kuulostaa varmaan siirappiselta. Luulen, että ehkä meillä ei niin stressata aattona, koska ei ole mitään kaavaa, minkä mukaan mennä. Emme ole aina viettäneet jouluja näin, vaan vasta aikuisiällä aloimme kokoontumaan isoäitini luokse. Me nuoremmat vasta opettelemme tekemään jouluruokia ja vanhin tiimin jäsen yrittää muistella niitä. Kaikki, mitä tällä porukalla saadaan aikaiseksi on plussaa, mutta yhteispelillä pärjäämme. Useimpina vuosina olemme luopuneet laatikoista, koska kukaan ei niitä syö. Tänä jouluna jälkiruoan tekevät veljeni ja hänen avovaimonsa, paleopariskunta, joka ei syö viljoja. Se on mahtavaa! Miksi jouluna pitäisi kieltäytyä kokeilemasta uusia juttuja? Porukkakin on meillä vaihdellut. Joskus mukana on äitini eli mummun ex-miniä uuden miehensä kanssa tai alakerran naapuri Englannista saapuneen tyttärensä kanssa. Ei se ole niin justiinsa, kyllähän mukaan mahtuu.

Yllä oleva kuvakollaasi on piparikutsuilta, joita vietämme kavereiden kanssa joka vuosi joskus isommalla porukalla, joskus pienemmällä. Kutsuilla on yksi sääntö. Piparit leivotaan freestylena eli vapaaseen tyyliin. Kaavojen käyttäminen piparitalon leipomisessa ei ole yleistä, joskaan ei kiellettyäkään. Vapaa tyyli on avainsana myös hyviin jouluaattoihin. Kokeilkaa vaikka! Okei, tiedän, että vakiintuneesta perhejoulusta ei yhdessä yössä tule vapaamielisten karkeloita, mutta aloittaa voi pienestä. Vaikka siitä, että kukin saa syödä, mitä haluaa. Tai voitaisiin sopia aika, jolloin ruokaa aletaan valmistaa, ei milloin syödään. Mitä sitten, jos vähän myöhästytään? Eihän jouluna voi olla aikatauluja.

Joulunkiilu silmissä, Martta

Mikä tekee teidän joulustanne ihanan?

Kahden päivän taatelikakku

Ja niin tapahtui, että marraskuun viimeisellä viikolla otettiin esiin taatelikakun resepti. Leipomiseen ei mennyt kahta päivää, niin kuin joku otsikosta päättelee, vaan kakku oli niin herkullinen, että sitä riitti vain kaksi päivää. Kokemukseni mukaan perhejouluna tällainen taatelikakku saadaan tuhottua tunnissa.

Perinteisesti jouluun kuuluva taatelikakku on myös monen eläkeläisen kahvipöydän herkku. Tai näin olen ymmärtänyt. Kuivakakut eivät olekaan kovin in. Kaikenlaiset raakaruokakakut ja superhienot, mutta työteliäät sokerimassalla koristellut kakut saavat kuivakakut näyttämään muinaisjäänteiltä.

Kuivakakku on kuitenkin superhelppo tehdä, joten se sopii niille leipureille, jotka vasta aloittelevat. Taatelikakku on sitä paitsi todella hyvää! Seuraavan ohjeen sain ystäväni Marikan isältä jouluaaton aattona vuosia sitten.

Taatelikakku

3 dl vettä

1,5 dl sokeria

250g kivettömiä tuoreita (tai pehmeitä) taateleita

200g voita

3,5 dl jauhoja

1 tl ruokasoodaa

1 tl leivinjauhetta

  2 tl vaniljasokeria

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Leikkaa taatelit pieneksi. Kiehauta vesi ja taatelit ja keitä soseeksi

Ota avuksi sauvasekoitin tai sähkövatkain, ellei soseutuminen muuten ota onnistuakseen. Sulata voi paloina soseen joukkoksi.

on. Anna jäähtyä ja sekoita sillä välin kuivat aineet keskenään. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Gluteeniton jauhotus onnistuu vaikkapa mantelijauhoilla. Sekoita kuivat aineet jäähtyneeseen voi-taatelisoseeseen. Kaada taikina vuokaan ja paista noin tunti.

Kuivakakun koristeluun olen käyttänyt esimerkiksi sulatettua valkoista suklaata, jonka olen kaatanut ohuena nauhana ristiinrastiin kakun päälle. Jouluna olen ripotellut päälle vielä esimerkiksi pieneksi pilkottujan kuivahedelmiä ja mantelilastuja. Helppo koristelu on sirotella siivilän läpi tomusokeria kakun päälle.

 

Taatelista tassut tahmaisena, Martta

Aamun suosikki: Skonssit

Olen nyt kaksi vuotta syönyt saman aamupalan jokainen aamu. Siis aivan jokainen aamu. Siihen kuuluu itsetehty mysli ja maustamaton jogurtti, yksi leipä juustolla ja kuppi kahvia. Ennen nykyistä aamiaista oli päivän ensimmäinen ateria usein puuro kuivatuilla taateleilla ja voisilmällä. Ei siinä, tykkään perinteistä ja jos jokin ruoka on hyväksi havaittu niin mitä sitä muuttamaan.

Mutta sitten on niitä aamuja noin kerran vuodessa, kun sitä herää täynnä tarmoa. Kun talviset auringonsäteet muuntuvat heräävässä kropassa selittämättömäksi energiaksi ja sitä ponkaisee pystyyn ja alkaa leipomaan skonsseja! Jos joku nyt pyörittelee päätään, että eihän kukaan ponkaise pystyyn skonssit mielessä, niin yllä kuva todisteena. Skonsseja tein muutama viikko sitten, kun suuntasimme brunssille ystävien luokse. Nämä skonssit saivat mausteisen ja jopa jouluisen vivahteen aprikoosista ja piparkakuista tutuista mausteista.

Tarvitset:

5 dl jauhoja

1 dl kuivattuja aprikooseja pieneksi leikattuna

0,5 dl sokeria

1 tl ruokasoodaa

1 tl leivinjauhetta

teelusikallinen kanelia

teelusikallinen jauhettua pomeranssin kuorta

75 g voita

0,5 dl maitoa

hitunen suolaa

1 muna voiteluun

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita jauhot, aprikoosit, sokeri, leivinjauhe, ruokasooda ja mausteet keskenään kulhossa. Lisää huoneenlämpöinen voi pieninä paloina ja nypi käsin taikinaksi. Lisää maito ja vaivaa taikina valmiiksi. Skonssit voi valmistaa joko niin, että kaulitsee taikinasta levyn, josta leikkaa ympyränmuotoisia paloja esimerkiksi juomalasilla ja paistaa sitten leivinpaperin päällä uunissa. Toinen vaihtoehto, jota itse kokeilin, on käyttää muffinssivuokaa. Taputtele skonssitaikina muffinssivuoan koloihin ja paista uunissa. Molemmissa tapauksissa voitele skonsseille kiiltävä pinta kananmunalla ennen kuin tuuppaat uuniin. Paista noin vartti.

Skonssit upposivat hiljalleen Alfabet-pelin lomassa mascarponen ja hillon kera. Ai että ne maistuivat hyviltä ja sopisivat oivasti jokaiseen talviseen aamuun!

Skonsseista taas unelmoiden,

Mainio Martta

 

Valmis maalaushomma!

Tadaa! Kyllä, maalauksen oppituntien jälkeen huone on maalattu, eikä kukaan ikinä arvaisi, että pinnan alla kytee vähän tapettia. Siis ellen olisi tässä blogissa sitä kaikille toitottanut. Eikä siihen maalaukseen nyt koko lokakuuta mennyt, vaan kolme päivää, kaksi kerrosta pohjamaalia ja yksi kerros pääväriä.

Vinkki  Laske riittoisuus aina yläkanttiin. Kun ostat pääväriä 9 litraa ja kuvittelet sen riittävän huokoiseen seinään noin 28 seinäneliöön, olet väärässä. Maalaa yksi seinä kerrallaan ja päätä jo aluksi mikä seinä jää valkoiseksi, kun maali loppuu kesken.

Tämän kuvan oikeassa laidassa on se meidän valkoinen varaseinämme, jonka kohdalla maali loppui. Mutta se on ihan järkevän näköinen ja korostaa kivasti tuota harmaata väriä.

Olen muutenkin tosi tyytyväinen valitsemaani harmaaseen. Meillä mentiin sitten loppuviimein Tikkurilan sävyllä Tuhka ja maalilla Jokeri. Täällä on inspiraatio kuvia siitä, milät harmaa seinä voi muuten parhaimmillaan näyttää.

Tähän loppuun voisin tarinoida kunnon sisustusblogin tapaan kuinka olen asetellut jalkalampun nurkkaan korostamaan muuttolaatikoiden pahvia ja luomaan kontrastia pistorasian kanssa. Lisäksi kotiavaimet pöydällä antavat huolettoman kuvan kodin asukkaasta ja luovat kiinnostavan yksityiskohdan pöydän valkeaa pintaa vasten. Tai sitten ei.

Ai niin, ei meillä enää eletä noin askeettisesti, vaan laatikoita on purettu ja mattoja ja muita aseteltu. Niistä lisää myöhemmin!

Terkuin, Remppa-Martta

Oppitunteja maalauksesta

No niin rakkaat ystävät. Muistanette kuinka ylimalkaisesti sanoin maalaavani uuden asunnon ruokailuhuoneen. Siinä lauseessa oli sellaista olankohautus-asennetta: hommahan hoituu hetkessä, ei huolta, leivon pullat kulkaa samalla kun maali kuivuu ja ehkä vielä iltapuhteeksi maalaan Mona Lisan seinää koristamaan.

Väärin.

Seuraavat asiat on nyt opittu

1. Jokainen huone on yllätys

Oikeasti. Tässä asunnossa kävi niin, että päälimmäisten tapettien alta paljastui sodanaikainen ohut seinäpaperi. Yritin varovasti repiä sitä irti betonista, mutta kas, puoli seinää varisi paperin mukana. Sitä luulisi osaavansa, kun on aiemminkin maalannut, mutta jokainen huone on oma yllätyksensä.

2. Tee niin kuin sydän sanoo

Kun K-raudan myyjä kieltää maalaamasta tapetin päälle, älä kuuntele. Risti kätesi ja toivo, että kitillä paikkailtu tapetti pysyy seinällä kun lätkit pohjamaalilla menemään. Myyjä ei tiennyt, että sinun seinäsi on herkkä ja vaatii erityistä kohtelua.

3. Varaa lähettyville halikaveri

Katso, kun maali kuivuu ja paljastaa paikat, joissa fuskasit kittisi kanssa. Kun tapetin saumat alkavat rakoilla, tartu halikaveriin ja rutista. Rasvaa sitten kitistä ja maalista korpuksi kuivuneet kädet, mene nukkumaan ja toivo, että kaikki on paremmin aamulla.

4. Hanki henkilökohtainen assistentti

Assari voi käydä kaupassa, kuntosalilla ja kummilastesi luona sillä välin kun sinä maalaat. Assari voi myös puolestasi meikata ja käyttää puhtaita vaatteita sillä välin kun sinä maalaat. Assari voi hyvin mennä toimistolle ja tehdä työsi, sillä sinä maalaat varmaan vielä joulunakin. Assari ei voi sen sijaan maalata, koska sinun täytyy saada tehdä kaikki itse.

Maalitela märkänä, Martta

Syksy tulee, muuttolinnut lähtevät

Ja niin lähtee Marttakin, asuttuaan kaksi ja puoli vuotta Harjun kulmalla. Kauas ei kylläkään ole matka, ihan lähelle itseasiassa. Asunto on isompi ja siellä on erillinen keittiö, mikä on ehdoton plussa. Asunnossa on myös kiva efektiseinä jostain 2000-luvun alusta. Ruokailutilaa nimittäin koristaa tummanpunainen tapetti. Ensi viikolla onkin luvassa kyseisen tapetin viimeiset päivät. Punainen tapetti ja viereisen seinän vaalea tapetti otetaan alas, kitataan kuopat ja maalataan nuo pari seinää näteiksi.

Olen valinnut jo väriäkin ja lukenut maaleista. Peli käytäneen Harson ja Kaoliinin välillä. Kaisiitti on aika tymäkkä. Kuka muuten näitä maalien nimiä keksii? Nykyisen asuntoni maalasin Jääruusu-nimisellä valkoisella, joka taittuu ihan pikkiriikkisen vaalenapunaiseen. Sen sävyn huomaa kyllä ehkä vain Innon Marko.

Uuden asunnon maalaus tehdään luultavasti Tikkurilan Jokeri-yleismaalilla. Se kuivuu kosketuskuivaksi parissa tunnissa ja neljän tunnin jälkeen saa jo maalata toisen kerroksen. Tarkoitus olisi kokeilla maalata kakkoskerros niin, että maalitelan päälle laitetaan muovipussi, jolla maalaamalla saadaan aikaan vähän rosoisempaa pintaa. Tällainen kikkailu toimii kai parhaiten jos uskaltaa valita kaksi eri sävyä. Mutta Martta haluaa päästä vähällä vaivalla, niin kokeilemme, jos homma toimisi yhdellä sävyllä. Voihan sitä sitten myöhemmin tuunailla lisää.

Ai niin, ja voinen myös paljastaa syyn muutolle. Vinkki: se ei ole Harjukadun naapurit tai alueen uusi kävelykatuvillitys. Ei edes Piritorin Vaasanaukion uusi Citizen-teltta. Vastaus piileskelee kuvassa alla.

Herkkis-terkuin, Martta

Kesätauko loppui nyt!

Yllä makoilevat kakun jäänteet. Kakku oli ensimmäinen, jonka leivoin kolme kuukautta kestäneen Turun reissun päätyttyä. Kuten viimekin kesänä majaili Martta entisessä pääkaupungissa koko kesän. Siksi siis hiljaisuus. Mutta se rikkoutuu nyt ja oikein ryminällä.

Turkuhan on oikein jees. Martta koki siellä kaikenlaista, kuten lounasdiskon ja Ruisrockin. Kävin myös vahingossa kuokkimassa neljällä mökillä Turun saaristossa saman päivän aikana. Useimmat päivät kuitenkin kuluivat toimistotuolissa rullaillessa, enkä kokenut, että siitä olisi irronnut blogiin mitään mainittavampaa.

Syksy alkoikin sitten vauhdikkaasti monella rintamalla ja on aika palata myös blogin pariin. Aloitetaan ilouutisella. Martan alter egon kirjoittama ja kuvaama ruokajuttu on nimittäin ilmestynyt Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan lehdessä Aviisissa (klikkaa sanasta ruokajuttu). Jutussa on reseptit kaalipastaan ja helpotettun pannacottaan. Molemmat ovat edullisia ja makoisia, jopa niin, että koemaistaja söi puoli lautasellista kaalipastaa ennen kuin tajusi, ettei siinä ole pastaa ollenkaan!

Lehtijuttuja tulee lisää syksyn mittaan ja linkkailen tänne sitten vinkkiä niistä.

Syksyn mittaan on luvassa myös muutto ja jouluunkin pitää jo alkaa pian laskeutua. Kaikenlaista siis. Toivottavasti kaikki Martan ihanat lukijat löytävät myös kesälaitumilta takaisin Martan huomaan, sillä lupaan kirjoitella taas normaaliin tahtiin!

Tohinoissaan, Martta

Kiitos Varusteleka

Viime viikonloppuna kohkasin Kierrätystehtaasta ja kävinkin siellä sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina olin yksin liikenteessä ja päätin ottaa kaiken ilon irti Kierrätystehtaan työpajoista. Varusteleka oli järkännyt oman työpajansa, jossa oli ilmaiseksi tarjolla ylijäämämateriaaleja intin houshuista takkeihin ja peittoihin ja ompelua varten ompelukoneita ja muita tykötarpeita. Kun aikaa oli, eikä kukaan ollut hengittämässä niskaan, niin ompelin sitten sisustustyynynpäällisiä vanhasta huovasta.

Huovassa oli kivat punaiset raidat ja leikkasin kankaan niin, että raidat osuivat vähän tyynyliinan sivuun. Ohjeen muistelin päästäni ja se on sama, joka löytyy täältä. Valitsin kyllä helpoimman tien, sillä vastapäätäni istui selkeästi jotakin kunnianhimoisempaa ( ehkä linnanjuhlien mekkoa intin kurkkusalaattitakista) ompeleva leidi.

Tein ihan sitten kaksi tyynyliinaa, joista kumpikin meni synttärilahjaksi samana iltana. Paketoin liinat vielä Kierrätystehtaan ilmaistorilta nappaamaani vanhaan tapettiin. Sääli, ettei nyt ollut äkkiseltään tarjota tyynyjä sinne tyynyliinojen sisään, mutta ehkäpä lahjansaajat keksivät sellaiset jostakin.

Lisää kierrätystehtaita tähän kaupunkiin! Toivoo, Martta