Martta UKK

Martta sai blogihaasteen! Siis blogihaasteen, uskomatonta, en ole ikinä tiennyt että joku lukee blogiani on kiinnostunut minusta, tuntuu samalta kuin joskus, kun on vahingossa valinnut jotain trendikästä ylleen ja joku kehaisee.

Haasteen juttu on nyt se, että Martta kertoo vapaavalinnaiset 11 asiaa itsestään, jonka jälkeen vastaan kymmeneen Heidin esittämään kysymykseen. Katsotaan sitten, mitä tapahtuu näiden jälkeen.

No juu, nyt Martta lykkäsi siihen omakuvan. Kivasti kotona ollaan siinä.

11 Asiaa Martasta

1. En ota puudutusta hammaslääkärillä kun porataan. Se puudutuspiikki sattuu paljon enemmän kuin hampaan poraaminen.

2. Ihailen teinejä, jotka tekevät mitä lystäävät ja pukeutuvat ysärivaatteisiin, jotka minun ala-asteen valokuvissani näyttävät kaameilta, mutta nykyteinien päällä upeilta, omalaatuisilta ja jopa kauniilta!

3. Minulla oli kaksi isoäitiä, mumi ja mummu, joista jälkimmäinen on elossa edelleen. Mumilta opin ompelemisen ja leipomisen ja sellaisen. Mummulta opin supertarkan rahankäytön.

4. Ajattelen, että ihmisten tekemiä valintoja edeltää aina jotakin, joka auttaa ymmärtämään näitä tekoja. Jos ei tiedä taustoja, ei pidä tuomita.

5. Enemmän kuin monia muita teoksia, pidän Lauryn Hillin Miseducation of Lauryn Hill -albumia elämänohjeenani.

6. Olen viime aikoina katsonut ylettömän määrän Downton Abbey -sarjaa. Downtonin neitien vaikutuksesta istun selkä suorempana kuin koskaan ennen ja olen vaihtanut innokkaan vilkutuksen käden hallittuun ja aristokraattiseen edestakaiseen liikkeeseen, mikä tietenkin näytää  aivan pöljältä.

7. Olen saanut kuulla olevani neuroottinen, koska en pidä siitä, että kaappien ovet ovat auki ja mielestäni viltin hapsujen tulee osoittaa kohti lattiaa, ei sängyn päätyä.

8. Edellisestä huolimatta olen 300 päivää vuodesta aika hyvällä tuulella ja suhteellisen vitsikäs. Loput ajasta joko nukun tai känkytän.

9. Pidän nukkumisestä aivan laittoman paljon.

10. Muutama vuosi sitten päästin ensimmäisen kerran äh-ähkäisyn. Astuin äh-ikään. Äh-ähkäisy on se, mikä pääsee, kun nostaa jotakin. En ole millään tavoin sairas ja suht normaalipainoinenkin olen, mutta niin vain äh-ikä yllätti.

11. Pidän jouluvaloja jollakin tavalla esillä vuoden ympäri.

Jouluvalot ovat aina trendikkäät. Keväällä niitä vain kutsutaan sisustusvaloiksi.

11 Kyssäriä Heidiltä minulle
1. Mikä on lapsuutesi ihanin muisto?

Oi, varmaan se, kun laitoin pehmolelunorsulle omenaa kippoon, että se voisi syödä niitä sillä välin, kun huitelen Espanjassa. Söin sitten itse ne omenat ennen kuin lähdettiin.

2. Mikä oli lapsuutesi unelma-ammatti?

Mediamoguli. Ihan oikeasti.

3. Mitä teet vapaa-ajallasi?

Millä vapaa-ajalla? Työt ja opiskelut sekoittuvat vapaa-aikaan niin hyvin, että vastaan tähän nyt että käyn salilla, koska silloin en mieti mitään muuta kuin sitä, miksi hikoilen niin valtavia määriä.

4. Miksi aloitit bloggaamisen?

Aloitin bloggaamisen noin vuosi sitten, koska tarvitsin jonkin jakelukanavan ja tallennusmuodon resepteille ja muille ohjeille.

5. Missä olet matkustellut?

Jokaisella mantereella lukuunottamatta Australiaa ja Etelä-Amerikkaa (ja Etelämannerta).

6. Missä haluaisit matkustella?

Ladakhissa Intiassa

7. Jos sinun pitäisi aloittaa uusi ura nyt, mikä se olisi?

Suuhygienisti tai fysioterapeutti

8. Mikä on hulluin asia, mitä olet tehnyt (jonka uskallat kertoa)?

Nousin esittämään juttujani stand-up -lavalle.

9. Mikä on lempijuomasi?

mehu-vissy, eli mehu, joka on tehty vissyyn.

10. Mikä on lohturuokasi (comfort food)?

Irtokarkit

11. Ketkä ovat suosikkiaristejasi?

Lauryn Hill, Outkast, Robyn ja Kaija Koo

Avonaisena, Martta

Tällä viikolla

Tällä viikolla Martta on tarjoillut ensimmäiset piparit. Olkoonkin, että ne olivat tallessa viime vuodelta. Pipareiden kanssa oli glögiä ja Ristomatti Ratian tanssia ensin telkkarista ja sitten juutuubista. Piparit ja glögi ennustavat joulun saapuvan pian, ja kyllä, ensi keskiviikosta on enää kaksi kuukautta aikaa hullaantua glitteriporoista ja Whamin Last Christmasista. Siitä olen kyllä myrtsinä, että joku telkkarikanava pyöritti Rakkautta vain -leffaa pitkälle huhtikuuhun ja näin ollen leffa koki inflaation. Meni vähän hohto tuosta joulun suosikkileffasta.

Mietin, että joulun teemaväri olisi pinkki. Ajatus ei saanut hirveän hyvää palautetta poikaystävältä. Mutta siis sama herra toi minulle kuitenkin vaaleanpunaisia neilikoita tässä taannoin! Ja niistä olen iloinnut joka päivä. Ensin ne olivat levällään tuossa Karhun lasitölkissä. Kun ne alkoivat (vasta kahden viikon päästä) näyttää uupumisen merkkejä sidoin ne uudestaan tuollaiseksi puolipalloksi. Kiitos vaan kukkaopeista ensimmäinen kesätyö kukkakiskassa vuonna 2002!

Loppuviikosta pinkki-kriittinen vakiseuralaiseni lähti Lontooseen ja jätti minut yksin Pandan suklaakonvehtirasian kanssa. Enpäs langennut ansaan, vaan mutustelin suklaapalleroiden sijaan soijapullia. Niihin syntyi idea ylijääneestä kermaviilidipistä, jonka sekoitin taikinaan yhdessä oliivien ja juustoraasteen kanssa. Soijapullista riittää eväitä perjantaille ja lauantaillekin, kun aloitan tosihommissa uudessa pestissä!

Ylipäätänsä sanoisin, että viikkoni on sujunut paremmin kuin Ristomatin rumba.

TOP 5 tällä viikolla

Läpällä stand up -klubi Mbarissa maanantaina

Solsidanin uusi jakso

Edistynyt neuleasia

Uusi työpaikka

Sunnuntaina saapuvat tuliaiset Lontoosta

Kohti viikonloppua!

Martta

Kotikirppis

Eilen Martta kierrättäjäsieluna kävi ystävänsä Anskun kotikirpparilla. Siellä se Ansku kikkailee.

Neiti A. meinaa muuttaa, ja antoi tavaroitaan pois. Upeita saappaita muuten.

Lattialla ja rekissä ja pöydillä oli kirjoja, vaatteita, hattuja, huiveja, koruja, kenkiä ja My Little Pony -mukeja.

Kotikirppis on ihan mahtava tapa saada ystävät kokoon ja tavaroistaan eroon.

Noin paljon oli illan alussa vaatteita tarjolla, ja emäntä taikoi koko ajan kaapeistaan lisää. Parasta kotikirpparissa ovat useat uudet tuttavat makutuomareina. Siellä sitä sitten ihastellaan kolttuja ja tuosta mekkoon sopivat korvikset ja vielä huivi hiuksiin, ja avot, uuden asun kanssa kotiin! Kiitos Ansku!

Kirjoittelee Martta huivi päässä

Kuvia viikonlopulta

Terveisiä viikonlopulta! Martta ei tehnyt viikonloppuna juuri mitään. Paitsi luki sarjiksia. Lähinnä Nina Hemmingssonia, joka on mahtava piirtäjä-sarjistelija naapurimaastamme Ruotsista. Turun kirjastoissa on aika kattavat valikoimat ruotsinkin kielistä materiaalia, ja valikoimat äkättyäni etsin Hemmingssonin Mina vackra ögon -teoksen käsiini. Tekijältä on suomennettu ainakin sarjisalbumi Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt (Jag är din flickvän nu), joka on myös hykerryttävän hauska.

Lauantaina sateli sillä tavalla yllättävällä tavalla, jolloin ei jaksa uskalla mennä ulos. Sitten piti keksiä jotakin tekemistä. Kävimme klassisen mitä tehtäis-sika pestäis -keskustelun, joka päättyi laivanupotuspelin sääntöjen etsimiseen wikipediasta. Martta hävisi täpärästi.

Sunnuntaina paistoi aurinko, ja uunissa paistuivat feta-pinaattikääröt mukaan piknikille. Niistä ohjetta myöhemmin.

Maanantaimörön selättäneenä, Martta

Pioni aloittaa viikonlopun

Viikonloppu. Hartaasti kesätyöläisen vartoma. Marttakin kaipasi pientä ekstraa juhlistaakseen minilomaa. Askartelukaupasta ei napannut mikään, ei ollut puuhastelufiilistä työviikon jälkeen. Mutta kukkia, niitä löytyi heti askartelukaupan vierestä! Yksi pioni kiitos, kaksi neilikkaa ja vähän vihreää ympärille. Juteltiin hieman Aalsmeristä Hollannissa, jossa on maailman suurin kukkatukkutori. Sieltä Martankin leikkokukat tulivat pitkän matkan rekan kyydissä. Kukkarekoissa pitää olla tietty viileä lämpötila, jonka kuljettaja  tarkastaa usein.

Turussa ei ole viileää, tänne on tullut tuulahdus kesää. Niin, Martta asuu kesän Turussa, ja niin on mukava kaupunki, että ehkä myöhemmin asettuu Martta mainioine ajatuksineen tänne ihan kunnolla. Kenties.

Nyt kotimiehen pizzaa odotellessa, Martta

Ennen kokkojen katselua

Perunasalaatti uusista potuista, tillistä ja majoneesista.

Martta valmisteli pienen piknikin takapihan puistoon. Ennen kokkojen katselua on nimittäin hyvä tankata kunnolla. Menu ohessa kuvina, jokaisesta ruokalajikkeesta lupaan myös ohjeet pikapuoliin, tai ainakin kesän mittaan. Kesällä nimittäin ei pidä hötkyillä.

Yön yli haudutettu ja revitty possu.

Retkijuustokakku mansikasta ja mascarponesta

Puistossa Martta tapasi turkulaisia. He halusivat pelata mölkkyä. Martta sanoi olevansa Helsingistä ja aikovansa Naanataliin katsomaan kokkoa. Turkulaiset neuvoivat sitten, että kokot näkee paremmin kallioilta kuin Naantalin satamasta, joita varjostaa Muumimaailma. Kiitimme neuvosta ja sovimme mölkky-treffit ensi vuodeksi.

Naantalin kokot roihusivat hienoina. Koko kokkojen idea on, että ensin presidentti sytyttää oman kokkonsa, joka on tietenkin isoin. Sitten muut vesistön ympärillä olevat kokot saavat syttyä vuoronperään. Katselimme auringon laskiessa tätä tulishow’ta sieltä turkulaisten neuvomilta kallioilta. Martta suosittelee Naanatalin juhannusta muillekin. Omat piknik-eväät kannattaa ottaa mukaan ja jotakin oikeasti lämpimää vaatetta. Ja lavatanssimyönteinen kannattaa olla, sillä siellä kallioiden keskellä oli pieni soittokunta ja humpparinki!

Ehkä nähdään ensi juhannuksena Naantalissa!

-Martta

Tässä linkit ohjeisiin:

Kolapossu

Helppo juustokakku retkelle

(Edit 12.7.2012)

Kuvia viikonlopulta

Lauantaina oli viisikymppiset. Tai oikeastaan kahdet 25-vuotiskekkerit, mutta ne oli pantu hulvattomasti yhteen viisikymppisiksi. Sankarit olivat koko päivän valmistaneet herkkuja, joita pääsimme kanssavieraideni kanssa nauttimaan. Osa vieraista oli tullut maakuntajunalla maalta saakka. He kertoivat tarinoita Pirkanmaan markkinoista ja hevosista.

Isäntäpari (joka ei oikeasti ole pariskunta) oli hermostunut, kun nostimme alkumaljan Gin & Tonicia. Sitten he saivat Lapponia-likööriä lahjaksi. Maakuntien ystävät kehuivat liköörin olevan keski-ikäisten herkkua.

Turhaanhan ne sankarit sitten hermoilivat. Itsetehtyjen lihapullien lisäksi oli Manchego-juustoa, nizzansalaattia ja marinoituja paprikoita. Ai että. Näinä karppauksen aikoina opimme juhlissa, että leipää ei enää kannata varata puolta limppua per juhlija. Sitä ei oikein tahdo kulua. Kunnon karppaajatkin kuitenkin lapioivat naamaansa vanhanajantyyliin (eli lastenkutsutyyliin) rakennettuja jäätelokakkuja. Tuosta lastenkutsujen klassikosta pitääkin tehdä oma postaus joku päivä.

Seuraavana päivänä brunssin jälkeen oli paraati Kallion läpi. Ystävämme Klaus liittyi spontaanisti viimeiseen rumpuriviin ja mätki menemään muiden mukana. Hän on maakunnasta, mutta todettakoon, että Klaus tunsi biisit aika hyvin, koska on ollut nauhoittamassa niitä. Glitteritakkia ei ollut, mutta se ei haitannut! Me muut hurrasimme sivusta sambaajille, koska emme ole niin lahjakkaita rumpaleita. Ja osa meistä oli maakunnista.

Maanantaina taas sorvissa kiinni, Martta

Martan ainesosat

Sisäinen Marttani piilotteli sisälläni vuosikausia, eikä kukaan tiennyt hänestä mitään. Ystäväni olivat tottuneet varautumaan kivikovaan mehujäädykkeeseen, ”kolmen sipulin” keittoon tai hiekkamaiseen sekoitukseen soijarouhetta, kun tulivat iltaa viettämään. Vähänpä arvasivat, että pian saisivat maapähkinävoikeksejä ja macaroneja, ja, että suurin syy Martan olemassaoloon ovat juuri ystävät.

Ilarin hirvipaistia ja perunavuokaa. Liekkien takana Heikki.

Martta on mieleltään ensisijaisesti leipuri. Mietin tässä, mistä leipomisfiilis alkoi. Tajusin aika äkkiä, että en ikinä leivo itselleni. Leivon usein toki yksin, ja puuhailu onkin mun juttu, haluan olla itse puikoissa. Mutta ei leipominen olisi mitään ilman, että saa tarjoilla luomuksensa joillekin kivoille tyypeille.

Elinan piparkakkunorsu perinteisistä piparileipojaisista 2011.

Marttaan liittyy myös hygge. Hygge on tanskaa ja tarkoittaa jotakin kotoista ja ihanaa ja lutuista ja mukavaa. Martta haluaa hygge-oloa kaikille, ja ruoka on aika hyvä hygge-olon levittäjä.

Juustoja, Martan uunijuureksia ja pellavansiemenkeksejä iltana, joka päättyi tanssilattialle, jolla soi Kaija Koo.

Onneksi Suomessa riittää näitä vuodenaikoja, jolloin voi vain ja ainoastaan linnoittautua kotiin. Jotkut puhuvat kotoilusta, kun puhuvat puuhastelusta ja sellaisesta. Kotoilusta tulee kuitenkin liikaa mieleen Anu Harkki, ja eräskin kenkälaatikkolahjarasia, joka Koto-ohjelmassa askarreltiin. Ei siinä, se oli ihan kiva, mutta minun kotoiluni on enemmän yhdessäoloa kuin glitterillä päällystettyjä kenkälaatikoita.

Otso asettelee modernia pipariteostaan.

Ihmiset ovat kuulemma alkaneet suorittaa vapaa-aikaansa samalla tavalla kuin työntekoaan. Siksi ruokahifistely on kasvattanut suosiotaan. Siksi naamakirja on täynnä kavereiden kuvia itsetehdystä lohimoussesta. Kyllä, minäkin olen lähettänyt suttuisen kännykkäkuvan marmoroidusta macaronestani sinne sosiaaliseen mediaan. Ja kyllä, minäkin elän nyt elämää, jossa otan kuvia ruoastani. Ja toisten ruoasta.

Erityinen nakkisämpylä, rakkaudella tehty.

Mutta tärkeää on ottaa kuvia myös niistä arkisimmista aamupaloista. Kuten pelastavasta nakkisämpylästä vappupäivänä. Sekalaisen sämpylän teki yksi tosi kiva tyyppi, ja sämpylästä muodostui heti klassikko. Välissä briejuustoa, salaattia, sulatejuustoa, broilerinleikettä, voita, Philadelphiaa ja nakki. Päälle fiilistä, vappupäivän tunnelmaa, täyteen ahdettu 3B-ratikka, käsi toisessa kädessä, pusu ja serpentiiniä hiuksissa. Marttamaista meininkiä.

Sunnuntaivellit

Sunnuntain aamiaisekstra: Kuivatut taatelipalat aamupuurossa. Huom. myös voisilmä. Okei, oli myös kahvia (Löfbergin lila) ja mehua (Valio). Hyvää huomenta!

Cupcake siellä, muffinssi tuolla ja nurkassa vielä brownie

Helmikuu on täynnä leivonnaispäiviä. On runebergintortut, laskiaispullat (hillolla ja mantelimassalla tai molemmilla) ja vielä ystävänpäivän erilaiset herkut. Jälkimmäistä ystävyyden päivää vietin kahden jo vuosia minua naurattaneen ystävän ja yhden uudemman, mutta sitäkin läheisemmän herrasmiehen kanssa. Siinä olikin sitten näytönpaikka, kun extempore kutsuin konkkaronkan luokseni. Vähän itsekin yllätyin, kun löysin itseni puuhastelemasta jauhojen kanssa keittiössä (tai niillä kahdella neliöllä asunnostani, joilla on hella ja kattilat).

Googlailin kaupassa lennosta brownie-ohjeen (kiitos älypuhelin!). Tuunasin brownie-reseptiä vielä pähkinöillä. Sen sijaan, että olisin levittänyt taikinan ohjeenmukaisesti pellille, kaavin sen isoihin muffinssivuokiin. Joku kutsuisi näitä paperikippoja cupcake-vuoiksi, mutta en niin välitä amerikkalaisista kuppikakuista, niin pitäydyn muffinssi-termissä.

Brownie-muffinssi-cupcake-leivoksieni päälle tein tuorejuustosta ja tomusokerista kuorrutuksen. Resepti on yksinkertainen: yksi purkki appelsiininmakuista tuorejuustoa, jota makeutetaan vispaamallahaarukalla joukkoon tomusokeria maun mukaan. Liian paljon tomusokeria ei kuitenkaan kannata lisätä, sillä muuten kuorrutuksesta tulee liian löysää. Paikoilleen tahnan saa siististi tekemällä esimerkiksi hedelmäpussista pursottimen. Olen sillä tavalla kotikutoinen, että en omista pursotinpussia, joita myydään jokaisessa kokkikaupassa. Hedelmäpussi ajoi kuitenkin asiansa.

Ja jotta ystävänpäivä menisi oikein söpöstelyksi tein leivosten päälle vielä sokerikoristeet paahdetusta sokerista. Tavallista sokeria paahdetaan pannulla, kunnes se sulaa ruskeaksi, jonka jälkeen haarukalla tai jollakin vastaavalla tikulla pyöräytellään sulasta sokerista erilaisia kuvioita leivinpaperille. Sokeri jähmettyy nopeasti ja leivinpaperista irtoaa helposti nättejä koristeita.

Kaikki meni hyvin ja leivonnaiset saivat hurjasti kehuja. Yhdestä tuunatusta brownie-reseptistä tuli kahdeksan isoa muffinssia, erittäin makeita, erittäin hyviä!