Joulukoristelu 2013

Jouluaatto lähestyy! Viikon päästä pitäisi jo kaikenlaista olla valmiina, kuten lahjat kaikille kilteille tyypeille. Itselläni ja varmasti hyvin monella muulla menee ensi viikko lahjoja metsästäessä. Voin vihjata, että lähipiirini saa taas jotakin itse tehtyä viime vuoden kangaskorien tyyliin. Tämän vuoden askarteluista kirjoitan vasta aaton jälkeen, koska lahjansaajat saattavat vierailla täällä blogissa.

Joulukoristelut ovat menneet kotona omalla painollaan ja tänään kaappeja vähän siivotessamme otimme esille sen määrän koristeita, mitä minä  me näimme sopivaksi. Jos pilkkua aletaan viilaamaan tässä koristeluasiassa, niin sanoisin, että koristelun keskittäminen kannattaa. Pallo siellä, toinen tuolla ja jossakin yksinäinen glitter-köynnös saattaa vain näyttää siltä, että joku unohti koristeita sinne tänne. Kerää vaikka joulupalloja lasivaasiin tai tee asetelma pöydälle koristeista, niin joulu ei leviä kodissa aivan holtittomasti ympäriinsä. Meillä mennään aika hillityllä tyylillä. Tai hillitty on tietenkin subjektiivinen käsite, mutta jossakin rajoissa pysyttiin.

Mutta mitä sitä opastamaan ja besserwisseröimään. Tässä alla kuvia vuoden 2013 joulukoristeluista meillä, joita saatte vapaasti arvostella. Samalla saatte vilkaista vähän, miltä kotimme näyttää muutenkin!

                Joulua jo jännittäen, Martta

Tältä näyttää ruokailuhuoneemme. Tarkka lukija saattaa muistaa, että harmaiden seinien maalaus ei ollut ihan helppo juttu, mutta lopputulos on mielestäni erittäin hyvä.

Tein lehtijuttua varten itse köynnöksiä erilaisista kodintarvikkeista viime vuonna. Popcornista ja kuivahedelmistä kootty köynnös on suosikkini.

Amerikasta lähetetty joulusukka on löytänyt paikkansa jo monena jouluna. Joskus sukasta löytyy hauskoja yllätyksiä.

Piparitalkoiden vieraat jättivät terveiset liitutaulumaalilla maalattuun vieraskirjaamme.

Olohuoneen ikkunaa kiertävät jouluvalot päättyvät joulupallojen täyttämään lasikulhoon.

Kiitos Varusteleka

Viime viikonloppuna kohkasin Kierrätystehtaasta ja kävinkin siellä sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina olin yksin liikenteessä ja päätin ottaa kaiken ilon irti Kierrätystehtaan työpajoista. Varusteleka oli järkännyt oman työpajansa, jossa oli ilmaiseksi tarjolla ylijäämämateriaaleja intin houshuista takkeihin ja peittoihin ja ompelua varten ompelukoneita ja muita tykötarpeita. Kun aikaa oli, eikä kukaan ollut hengittämässä niskaan, niin ompelin sitten sisustustyynynpäällisiä vanhasta huovasta.

Huovassa oli kivat punaiset raidat ja leikkasin kankaan niin, että raidat osuivat vähän tyynyliinan sivuun. Ohjeen muistelin päästäni ja se on sama, joka löytyy täältä. Valitsin kyllä helpoimman tien, sillä vastapäätäni istui selkeästi jotakin kunnianhimoisempaa ( ehkä linnanjuhlien mekkoa intin kurkkusalaattitakista) ompeleva leidi.

Tein ihan sitten kaksi tyynyliinaa, joista kumpikin meni synttärilahjaksi samana iltana. Paketoin liinat vielä Kierrätystehtaan ilmaistorilta nappaamaani vanhaan tapettiin. Sääli, ettei nyt ollut äkkiseltään tarjota tyynyjä sinne tyynyliinojen sisään, mutta ehkäpä lahjansaajat keksivät sellaiset jostakin.

Lisää kierrätystehtaita tähän kaupunkiin! Toivoo, Martta

Kierrätystehdasta kohti

Pari tuntia sitten pyörähti käyntiin jokakeväinen Kierrätystehdas-tapahtuma Kaapelitehtaalla ja sinnehän Marttakin suuntaa. Tänään vien ilmaistorille tuon toisen Ikea-kassin. Ilmaistorin idea on yksinkertainen: tuo tullessas, vie mennessäs. Kassissa päälimmäisenä piileskelevä kassi tosin joutuu valitettavasti suoraan roskiin, sillä Kiinasta 2008 ostettu veska on siinä kunnossa, että se ei edes ilmaisena kelpaa kellekään. Mutta kassin alla on ainakin kolme paria housuja, pari neuletta, muita laukkuja ja sen sellaista, jotka toivottavasti löytävät uudet omistajat Kaapelilla.

Toinen Ikea-kassi on täynnä SER-jätettä, eli sähköromua. Ne viedään huomenna, kun miehistä apulihasvoimaa lähtee mukaan. Ihanaa kipata vihdoin pois kaksi-kolme vuotta sängyn alla säilytetyt rikkinäiset dvd-soittimet (niitä on kaksi), digiboksi, hiustensuoristin, lamppu ja sopivasti ennen vappua rikki mennyt vedenkeitin.

Toukokuu on aina Martalle siivouskuukausi, osin johtuen siitä, että usein tässä vaiheessa työt vähenee ja opiskeluhommat samoin. Osin siivoilu johtuu siitä, että luovutan taas Helsingin residenssin toisen puuhastelijan käyttöön (puuhastele paljon täällä Maija!) ja siirryn itse Suomen ensimmäiseen pääkaupunkiin Turkuun! Laitoin huutomerkin vielä Turun perään, koska Turku on ihana.

Kierrätystehdas on auki la 4.5 ja su 5.5 10–17, sähköromua kerätään Kaapelitehtaan pihalla ilmaiseksi.

INFO: Ensi viikolla lauantaina 11.5 Kallion kirppis goes Suvilahti. Kattilahallissa tavara vaihtaa omistajaa klo 12–16. Viimeksi jono kiemurteli kuulemma pitkänä, eli ajoissa paikalle ja parhaat keväthermot messiin!

 

Virkattu matto, valmis versio

 

Edellisessä kirjoituksessani kehuin virkkaavani maton vanhoista paidoista. Ja hyvinhän homma lähtikin alkuun. Yllä olevasta kuvasta voitte hyvät lukijat huomioida, että mattoon leikattiin ja virkattiin kolme paitaa: valkoinen, sinivalkoraidallinen ja vaaleanpunainen. Kaikki pitkähihaisia, joista myös hihat hyödynnettiin.

Kolmen paidan jälkeen jäljellä oli vain mustia paitoja, joista yhden leikkasinkin kuteiksi ja aloin virkata maton jatkeeksi. Musta ei kuitenkaan sopinut muiden värien kanssa. Hetken virkattuani huomasin, kuinka matto alkoi muistuttaa härskin värisokean amatöörin virkkaamalta, ja purin mustan pois.

Lisää kudetta löytyi Snurresta, josta ostin lempeän vihreän ja vaalean aprikoosrin värisiä keriä. Snurressa kerimättömät kuteet maksavat 9 euroa kilolta ja kerityt 11 euroa per kilo.

 

 

Valmiina matto sitten näytti tältä! Viikko virkkaamiseen taisi mennä, virkkasin siis joka päivä tunnin, joskus pari. Koukun numero oli kymppi, jolla työ eteni nopeammin kuin ohjeessa. Siksi sovelsin ohjetta omaan mattoon sopivaksi.

Kun jämäkuteista tai vanhoista paidoista virkkaa, niin kudehan saattaa loppua kesken kierroksen. Tarkkasilmäinen huomaa, että omassa matossani kävi niin melkein jokaisella kierroksella. Jämäkuteista ei kannatakaan odottaa saavansa yksivärisen harmonista mattoa, vaan enemmänkin huvikumpu-tyyppisen iloisen luomuksen!

Uusi matto varpaiden alla, Martta

 

Ekokierrätyspihistely tammikuu

 

Kaupungilla kiertää huhu. Sen mukaan Jäähallin kirppis on noussut uuteen kukoistukseen, sinne ovat siirtyneet myymään Vallilan vaatehirmut! Avot, sinne siis tammikuun viimeisenä sunnuntaina.

Odotukset olivat korkealla: Löytyisikö villit hullut neonväriset legginssit? Ostaisinko topin, jota käyttäisin kesällä Turussa? Tinkaisinko jonkin epämääräisen trikoorytkyn, josta kuvittelisin ompelevani jotakin upeaa?

No, en. Kurviin päästyäni jokin ylimaallinen pani stopin kirppariretkelleni. Kaksi automaattia kieltäytyivät ottamasta yhteyttä pankkikorttini myöntäjään ja niin jäin ilman seteleitä. Ja ilman riihikuivaa on turha mennä kirpparille.

 

 

Palasin suimistuneena lähtöruutuun. Mikäli universumi näin selkeästi estää uusien vaatteiden hankkimisen, on aika inventoida vaatekaappi ja katsoa, kuinka paljon uusia vaatteita oikeasti tarvitsenkaan. Siivouksen jälkeen lähti UFF:in keräykseen yksi muovikassillinen, ja toinen kassillinen täyttyi parhaat päivänsä nähneistä trikooihmeistä, joista päätin (älkää naurako, nyt on lama) leikata matonkuteita.

 

Selected femmen toppi muuttui kolmeksi palloksi narua. Aloitin leikkaamisen paidan helmasta ja etenin spiraalimaisesti ylöspäin. Leikkasin myös topin pitkät hihat kuteeksi. Vinkkinä leikkaajille, pitäydy samassa kuteen leveydessä, muuten tulee ongelmia, kun kudetta jatkokäyttää virkkuussa tai muussa.

 

Eipä siinä, en antanut kuteiden kauaa levätä, vaan ryhdyin heti puuhastelemaan. Yllä Selected femmen paita uudessa olomuodossaan virkatun maton alkuna! Ohjeet mattoon täältä.

Muistaakseni ostin topin alunperin parilla eurolla Hietsun kirppikseltä. Toisin sanoen parilla eurolla sain paitsi paidan, myös lopulta kuteita virkkaukseen. Kaupassa nuo kuteet maksavat muistaakseni viisi euroa kilolta tai sinnepäin. Mattoon menee kyllä vielä monta paitaa ja lopputulos tulee olemaan vähintäänkin värikäs. Siitä sitten kuvia myöhemmin!

 

Säästöliekillä, Martta

Siivouspäivän sato

Nämä juuri saatiin purettua…

…kun nämä jo kannettiin kaapin täytteeksi. T-paita ja musta neule ovat Martan kalakaverille yllätyksenä!

Martta sai juuri Ikea-kassit, rinkan, repun ja pahvilaatikot kesän Turun seikkailun jäljiltä purettua, kun jo tuli Siivouspäivä. Eli toisin sanoen kirppispäivä, jolloin ihmiset pistävät pystyyn kirppareita pitkin kaupunkia.

Hellurei, sitten mentiin! Meinattiin mennä vain yhteen kaverin kirppispaikkaan, mutta mentiinkin aika moneen sitten. Reissu alkoi Fredrikintorilta, jossa oli paljon sekalaista tarjontaa puuhelmistä diskohiuspantoihin. Myyjät olivat aika nuoria. Siis nuoria verrattuna seuraavaan paikkaan Tarkk’ampujankadulla, jossa oli vähän vanhempia rouvia, mutta erittäin charmantteja ja heillä oli laadukkaita koruja ja vaatteita myynnissä ja yksi satavuotias keinutuoli. Siitä kadun toisella puolella oli astetta rokkaavampien herrojen myymälä  (se oli ehkä tämä). Heillä oli tarjolla muun muassa farkkuliivejä kolmen euron sopuhintaan. Jatkoimme vielä Tehtaankadun kirpparille, josta ystäväni neiti N. osti upean cashmir-sekoitteisen viitta-asian (huom. ei ponchon) ja miksikäs sitä lopettaa, kun olimme vain korttelin päässä itsepalvelukirppis Kaivopuiston Kanuunasta. Huh! Ai niin, kävimme myös Kapteeninkadulla, mutta siellä emme katselleet kirppistarjontaa, vaan meidät houkutteli sisäpihalle grillimakkarat.

Loppusaldo:

Eläinkuosinen ohut  paita, 3e

Puuhelmet, 1e

Diskohiuspanta, lahja neiti N:ltä!

Mustat farkut, 1,70e

 Kalakaverille:

Musta neule, 1e

T-paita, 1e

Ehkäpä ensi Siivouspäivänä Martta voisi panna pystyyn oman kojunsa. Tosin, kuten bisnesnaiset ja -miehet tietävät, on lokaatio kaiken myynnin a ja o. Fredrikintorilla kuhina kävi kuumana, mutta syrjemmällä kuulemma hierottiin vähemmän kauppoja. Keskittäminen siis kannattaa, tietäähän sen S-ryhmäkin!

Roposia taas säästäneenä, Martta

Kotikirppis

Eilen Martta kierrättäjäsieluna kävi ystävänsä Anskun kotikirpparilla. Siellä se Ansku kikkailee.

Neiti A. meinaa muuttaa, ja antoi tavaroitaan pois. Upeita saappaita muuten.

Lattialla ja rekissä ja pöydillä oli kirjoja, vaatteita, hattuja, huiveja, koruja, kenkiä ja My Little Pony -mukeja.

Kotikirppis on ihan mahtava tapa saada ystävät kokoon ja tavaroistaan eroon.

Noin paljon oli illan alussa vaatteita tarjolla, ja emäntä taikoi koko ajan kaapeistaan lisää. Parasta kotikirpparissa ovat useat uudet tuttavat makutuomareina. Siellä sitä sitten ihastellaan kolttuja ja tuosta mekkoon sopivat korvikset ja vielä huivi hiuksiin, ja avot, uuden asun kanssa kotiin! Kiitos Ansku!

Kirjoittelee Martta huivi päässä

Kirjahylly kadunkulmasta

 Ilmaveivi! Helatorstain iltana, Suomen mäiskiessä USA:ta vastaan jääkaukalossa, teki Martta henkilökohtaisen maalin. Kadunkulmasta dyykkasin kotiin upean, kirjatorniksikin tituleeratun ilmestyksen. Tältä se näytti, kun saavuimme kotiin.

Yön hylly vietti eteisessä kurkistellen peremmälle kotiin kuin luokan uusi oppilas. Epäilin hetken, josko dyykkaus oli sittenkään onnistunut. Sopeutuisiko entinen maalikaupan hylly boheemin sekalaiseen valkoiseen sisustukseeni?

Seuraavana aamuna aloitettiin operaatio Pölyt pois (ja muu kakka)!

Kyllä, hyllyillä on kissapaperit.

Lopulta aisaparini kanssa asettelimme kirjat uuteen kotiinsa. Entisessä kirjahyllyssäni teokset  mötköttivät lappeellaan pitkin Zen-hyllyä. Nyt ne kurottelevat korkeuksiin kirjatornissa. Samantien pantiin sisustus uusiksi ja siirrettiin koko kirjahylly toiselle seinälle.

Kevään kivoin kirjahylly on kotonaan!

Hyllyä hivellen, Martta

Lavasteet, eiku kalusteet –lavakalusteet!

Rahtilavat, nuo tavaratalon aamuvuoroista tutut puiset pökkylät tulevat kahdessa koossa: vähän isompana FIN-muodossa ja vähän pienempänä EUR-mallissa. Visionääristä sisustajaa lavat kuitenkin kutkuttavat muutenkin kuin rekassa. Yllä olevan pikkuruisen pöydän löysin Perobasta. Älkääkä luulkokaan, että Martta olisi sen kotiinsa ostanut, ehei. Aion jostakin vielä dyykata lavoja ja rakentaa omin käsin ihan omanlaiseni pöydän.

Ja sitten joku kaunis päivä vielä rakennan myös tällaisen sohvan. Ihana ja näppärä vaikka pihalle tai kuistille. Tämä idea oli päässäni pitkään, kunnes sohva tuli vastaan kaikessa rosoisuudessaan Helsingin yliopiston Tiedekulmassa Aleksanterinkadulla.  Samalla pääsevät käyttöön vanhat räsymatot. Älkää vaan heittäkö pois niitä mummojen käsinkutomia räsymattoja, niitä kun ei kukaan enää tee, mutta käyttöä niille löytyy kyllä.

Sisustusliike Perobassa räsymattoja oli myös myynnissä. Räsymatoista saa myös ommeltua isoja lattiatyynyjä, joita voi kesäpäivänä raahata vaikka rannalle.

Kesäpäivät mielessäin, Martta

Kierrätetty koti, kiva koti

Mainiota Marttaa kiinnostaa kaikki kierrätetty. Siitähän on tarinoitu ennenkin. Kierrättäminen kiinnostaa ensinnäkin siksi, että se on ekologista ja ekologisuus on kiva juttu. Ekologisuus on niin kiva juttu, että wc-paperirullastakin yritettiin tehdä luontoystävällisempi kuin se jo oli. Siinähän nyt kävi huonosti (viittaan siihen huuhdeltavaan rullaan, aika vitsi). Mutta muuten ekologisuus on mukava asia.

Toiseksi kierrättäminen on ilmaista tai liki ilmaista. Siinä säästyy Martalta pitkä penni, kun poimii nurkkiinsa kaatikselle matkalla olleen pöydän. Sen pennin voi sitten investoida purkkiin maalia, jolla sutii kaatikselta pelastetut kalusteensa uuteen uskoon. Sitä paitsi mikään Ikean hutera pahvihylly ei ole niin iloinen uudesta kodista kuin jätelavalta pelastettu huonekalu.

Ylläoleva valkoinen pieni kaappiasia on löytynyt alunperin remontin keskeltä, sen matka kaatopaikalle katkesi lyhyeen, ja kaappi päätyi minun luokseni. Toinen jätelavalöytö on telkkarikaappini. Päällään se kannattelee megatelkkaria ja sisällään kaappi pidättelee käsilaukkuvuorta, joka uhkaa alituiseen purkautua huonosti sulkeutuvien ovien läpi. Olen pannut kaapin koville, mutta toisaalta jätelavalla osan elämästään asunut kaappi kestää sen kyllä. Kovis.

Kumpikin on alkuperäisessä kunnossaan, vailla Martan tuunaavan käden kosketusta. Hyvä niin, sillä kelvosti ovat palvelleet ilmankin sen enempää laittamista.

No nyt siellä sitten ihmetellään, että mistä tällaisia ihania löytöjä voi ilmaiseksi tehdä. Neuvon pitämään silmät auki, kun liikut kaupungilla. Jätelavoja on siellä täällä, eniten muuttojen aikaan, eli kuun vaihteessa ja silloin, kun taloyhtiöitä rempataan.

Sää on usein dyykkaajan pahin vastus. Nyt talvella parhaimmatkin tiikkipuiset pöydät menevät pilalle, jos päälle sataa räntälunta kilokaupalla. Mutta sen sijaan pieni pakkanen ei pilaa yhtäkään huonekalua, päinvastoin teksiilipintaisille tuoleille ja sohville pakkanen käy pienestä, öh, desinfioinnista. Mikäli nyt muutama kirppu olisi niihin saattanut pesänsä rakentaa.

Martta kehottaa kaikkia roudaamaan kirppiskamansa pihalle viimeistään sunnuntaina 13.5 Lauantaina 12.5., jolloin ainakin Helsingissä pidetään valtaisa vaihtopäivä. Jätelavoja tuodaan kaupungin kaduille oikein kunnolla, ja tavaroistaan eroon haluava voi vain jättää kalusteensa sun muut jätelavalle. Siitä vastaavasti voi tarvitseva ottaa omaan käyttöönsä. Lisää häppeningistä Facebookissa. Toivottavasti ei sada ja kaikki menee hyvin! Ainakin Martta on paikalla.