Kahden päivän taatelikakku

Ja niin tapahtui, että marraskuun viimeisellä viikolla otettiin esiin taatelikakun resepti. Leipomiseen ei mennyt kahta päivää, niin kuin joku otsikosta päättelee, vaan kakku oli niin herkullinen, että sitä riitti vain kaksi päivää. Kokemukseni mukaan perhejouluna tällainen taatelikakku saadaan tuhottua tunnissa.

Perinteisesti jouluun kuuluva taatelikakku on myös monen eläkeläisen kahvipöydän herkku. Tai näin olen ymmärtänyt. Kuivakakut eivät olekaan kovin in. Kaikenlaiset raakaruokakakut ja superhienot, mutta työteliäät sokerimassalla koristellut kakut saavat kuivakakut näyttämään muinaisjäänteiltä.

Kuivakakku on kuitenkin superhelppo tehdä, joten se sopii niille leipureille, jotka vasta aloittelevat. Taatelikakku on sitä paitsi todella hyvää! Seuraavan ohjeen sain ystäväni Marikan isältä jouluaaton aattona vuosia sitten.

Taatelikakku

3 dl vettä

1,5 dl sokeria

250g kivettömiä tuoreita (tai pehmeitä) taateleita

200g voita

3,5 dl jauhoja

1 tl ruokasoodaa

1 tl leivinjauhetta

  2 tl vaniljasokeria

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Leikkaa taatelit pieneksi. Kiehauta vesi ja taatelit ja keitä soseeksi

Ota avuksi sauvasekoitin tai sähkövatkain, ellei soseutuminen muuten ota onnistuakseen. Sulata voi paloina soseen joukkoksi.

on. Anna jäähtyä ja sekoita sillä välin kuivat aineet keskenään. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Gluteeniton jauhotus onnistuu vaikkapa mantelijauhoilla. Sekoita kuivat aineet jäähtyneeseen voi-taatelisoseeseen. Kaada taikina vuokaan ja paista noin tunti.

Kuivakakun koristeluun olen käyttänyt esimerkiksi sulatettua valkoista suklaata, jonka olen kaatanut ohuena nauhana ristiinrastiin kakun päälle. Jouluna olen ripotellut päälle vielä esimerkiksi pieneksi pilkottujan kuivahedelmiä ja mantelilastuja. Helppo koristelu on sirotella siivilän läpi tomusokeria kakun päälle.

 

Taatelista tassut tahmaisena, Martta

Myslikeksit ilman uunia

Joulu on ihana, tunnelmallinen juhla. Valitettavasti  sitä kohden käydään usein paniikinomaisessa juoksussa. Martta on erottanut joulun odotuksen kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä suunnitellaan ihanaa rentoa joulukuuta, jolloin askarrellaan ja nautitaan glögiä. Mihinkään ei ole kiire ja kaikki töihin tai opintoihin liittyvät asiat on hoidettu hyvissä ajoin marraskuussa. Monille tämä skenaario näyttää ihan mahdolliselta, kun tuijottaa kesäkuussa ulos konttorin ikkunasta. Toisessa vaiheessa ollaan jo pitkällä syksyssä. Katsotaan kalenteria ja ihmetellään, kun ei ole pikkujouluja tai niitä glögi-iltoja. Aloitetaan massiivinen soitto- ja sähköpostikampanja täyttääksemme joulukuun viikonloput tunnelmallisilla illanistujaisilla. Kolmannessa vaiheessa tajutaan, että kaikki kaatuu päälle, töissä on kiireitä, kaikki viikonloput täynnä glögi-iltoja, lahjat hankkimatta (unohda jo ne itsetehdyt paketit) ja etkö lupautunutkin vielä jonkun työväenopiston iltakurssin jouluesitykseenkin?

Siksi on myslikeksit. Niissä on vain vähän rasvaa, eikä ollenkaan valkoista sokeria. Kaurahiutaleet antavat pitkäkestoista energiaa yhdessä kuivattujen hedelmien kanssa (miksi tämä kuulostaa ihan Aktivia-mainokselta?). Mutta oikeasti, näitä mukaan töihin ja kouluun ja kai me selvitään taas yksi joulu eteenpäin!

Myslikeksit

3 dl kaurahiutaleita

1 dl soijajauhoja

150 g kuivattuja hedelmiä pieneksi pilkottuna

2 rkl hunajaa

50g voita

1 dl omenamehua

siemeniä, pilkottuja pähkinöitä tms. rouskuvaa

Sekoita kaurahiutaleet, soijajauho, pilkotut kuivatut hedelmät ja pähkinät tai siemenet isossa kulhossa. Kaada seos paistinpannulle ja käännä levy lämpiämään. Kääntele pannulla, kunnes kaura alkaa muuttua hieman kullanruskeaksi. Palauta isoon kulhoon. Laita hunaja, voi ja omenamehu pannulle ja kuumenna sen verran, että kaikki sulavat keskenään sekaisin. Kaada kuivien aineiden joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada myslikeksitaikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja levitä kastetuin käsin levyksi. Anna kuivua ja jäähtyä muutama tunti. Leikkaa levy neliöiksi.

Koristeeksi voi kokeilla kaneli-sokeri -seosta.

Tehoterveisin, Martta

Retroleivonnainen

Mokkapaloja!

Aloitetaan vuodesta 1996. Martta oli vasta kymmenenvuotias, mutta oli jo kokenut leipuri. Oli yksi leivonnainen, joka oli niin helppo ja niin hyvä, että sitä tehtiin usein. Itseasiassa aina, kun leivottiin. Mokkapalat. Mokkapalataikinan ja kuorrutteen synnyttämän addiktion kanssa pystyi myöhemmin kilpailemaan vain maapähkinävoiriippuvuus, josta Martta onkin jo avautunut. Täten lähetän myös terveiset Riikalle ja Tealle, joiden kanssa olemme jakaneet mokkapalahetken jos toisenkin! Tulkaa taas mokkapaloille!

Tällä viikolla mokkapalat pelastivat minut. Olin jo elokuusta saakka potenut leipomiskriisiä. Lupailin ja lupailin, että kyllä tänään leivon. Mutta kynnys oli noussut liian suureksi. Leipomistauon jälkeen en voinut aloittaa macaroneista tai toscaherkuista. Niinpä pettämättömät mokkapalat palasivat, ja 1990-luku tuli keittiööni tomusokerin ja kaakaojauheen muodossa.

Pettämätön mokkapala, eli mockaruta.

Seuraava resepti on suoraan täältä. Kiitos lainasta! Ja varoituksen sana. Reseptistä tulee paksu pellillinen taikinaa, joten jos leivot vain yhdelle tai kahdelle, kannattaa ainesosat puolittaa.

Mokkapalat

4 munaa

3 dl sokeria (itse käytin 1 dl ruokosokeria ja 2dl tavallista)

2 dl maitoa

200g voisulaa

5 dl jauhoja

3 rkl kaakaojauhetta (leipomiseen tarkoitettua, ei esim. O’Boyta)

3 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

Vaahdota söhkövatkaimella munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää voisula muna-sokerivaahtoon ja sekoita. Lisää vuorotellen kuivat aineet ja maito taikinaan samalla sekoittaen. Kaada taikina pellille ja jätä kulhoon vähän taikinaa mäiskytettäväksi itsellesi. Paista 200 asteessa noin vartin.

Tee kuorrute:

1 pkt tomusokeria

50g voisulaa

5 rkl vahvaa kahvia

1 rkl kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki ainesosat keskenään ja levitä kuorrute jäähtyneen mokkapalapellillisen päälle. Anna jähmettyä tovi ja leikkaa ruuduiksi.

Näin ei kannata tehdä.

Näppäränä ihmisenä Martta yritti vääntää mokkapaloja hienostuneempaan muotoon ympyröiksi. Lasilla leikattu koeympyrä jäi ainoaksi, sillä pala juuttui lasiin ja tuli aika rumana ulos. Opetus: älä yritä tehdä klassisesta mokkapalasta hienompaa kuin se on. Arvosta mokkapalaa sellaisena kuin se on.

Omenamössö

Ei tämä nyt ihan mössö ole, mutta en halunnut käyttää sanaa omenahyve, niin kutsutaan tätä nyt omenamössöksi. Omenahyve kuulostaa niin sievistelyltä, etten kestä.

Tässä yhtenä iltana pyöräytetty herkku on nyt ajankohtainen, sillä Marttakin muuttaa pian takaisin Turusta Helsinkiin ja on hieman lähempänä sukulaisten omenapuita. Niitä kahta siis, jotka espoolaisella pihalla nököttävät. Aika paljon omenia niistäkin tulee.

Omenamössöön neljälle tarvitaan nämä:

4 omenaa (kotimaisia pieniä tuplaten)

50g voita

1,5 dl kaurahiutaleita

0,5 dl hunajaa

0,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

(salaisena ainesosana oli vielä loraus jätskikesteiltä yli jäänyttä kinuskikastiketta)

Kuori ja viipaloi omenat. Voitele pieni uunivuoka tai piirasvuoka (20 cm) ja lado viipaleet siihen. Sekoita vaniljasokeri sokeriin ja sulata voi. Sekoita sitten voi, sokerit ja kaikki loput ainekset keskenään. Kaada tai ripottele taikina omenoiden päälle ja paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Nauti vaniljavaahdon tai jäätelön kanssa!

Martta, joka kastui juuri sateessa

Kuvia viikonlopulta

Terveisiä viikonlopulta! Martta ei tehnyt viikonloppuna juuri mitään. Paitsi luki sarjiksia. Lähinnä Nina Hemmingssonia, joka on mahtava piirtäjä-sarjistelija naapurimaastamme Ruotsista. Turun kirjastoissa on aika kattavat valikoimat ruotsinkin kielistä materiaalia, ja valikoimat äkättyäni etsin Hemmingssonin Mina vackra ögon -teoksen käsiini. Tekijältä on suomennettu ainakin sarjisalbumi Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt (Jag är din flickvän nu), joka on myös hykerryttävän hauska.

Lauantaina sateli sillä tavalla yllättävällä tavalla, jolloin ei jaksa uskalla mennä ulos. Sitten piti keksiä jotakin tekemistä. Kävimme klassisen mitä tehtäis-sika pestäis -keskustelun, joka päättyi laivanupotuspelin sääntöjen etsimiseen wikipediasta. Martta hävisi täpärästi.

Sunnuntaina paistoi aurinko, ja uunissa paistuivat feta-pinaattikääröt mukaan piknikille. Niistä ohjetta myöhemmin.

Maanantaimörön selättäneenä, Martta

Sunnuntain kasviskeksit rehunsyöjille

Martta viettää kesää Suomen Turussa, jossa on niin mainiot kahvilat, että kokkailu ja bloggailu ovat molemmat jääneet vähälle. Sunnuntaina onkin hyvä päivä aktivoitua molemmissa. Nämä suolaiset kasviskeksit muistuttavat näkkäriä, mutta ovat sata kertaa parempia. Keksit sopivat niin piknikille kuin juustotarjottimellekin.

Mitä tarvitaan?

1dl kaurahiutaleita

0,5dl jauhoja

0,5dl pellavansiemenrouhetta

2 porkkanaa pestynä, kuorittuna ja raastettuna

0,5-1dl vettä

Ripaus suolaa

Loraus öljyä

Maun mukaan auringonkukan siemeniä, kurpitsan siemeniä, muita siemeniä

Tee näin: Sekoita kaurahiutaleet, pellavansiemenrouhe, jauhot ja suola. Lisää porkkanaraaste ja siemenet. Lorauta mukaan öljyä antamaan makua. Sekoita ja lisää vettä sen verran, että seoksesta syntyy hyvin kiinteää taikinaa.

Ota taikinasta reilu ruokalusikallinen kerrallaan leivinpaperilla vuoratulle pellille. Silitä kostutetuin käsin taikinapallero ohuen ohueksi suorakulmioksi. Tai sinne päin. Varo kuitenkin ettei leivinpaperi näy taikinan alta, silloin keksi on liian ohut.

Paista 175 asteessa noin vartti tai kunnes keksit ovat saaneet kunnolla väriä. Anna jäähtyä. Nauti hummuksen, juustojen tai hyvän seuran kera!

Turusta, Martta

Kahelina kuppikakuista

Tiistaina Martta meni sekaisin. Mad Martta. Keittiöneliöni (joita on yksi) oli valtoimenaan kulhoja, vatkaimia, jauhoja ja erilaisia lisukkeita. Kieli keskellä suuta mittailin ja laskin tarkasti. Käynnissä oli kaikkien aikojen kuppikakkuhaaste, josta kerron myöhemmin lisää. Tässä vaiheessa voin paljastaa, että supermaistiaisten voittaja makoilee makeana tuossa vasemmalla.

Testikuppikakkuja syntyi sellainen määrä, että otin osan mukaani, kun nostimme keskiviikona veneen vesille. Venereissulla markkinamies kertoi minulle kuppikakkujen markkinoinnista. Markkinamiehellä oli hyviä pointteja. Kuppikakuista on hirveän lyhyt askel kapitalismiin. Varotaan sitä.

Suu makeana, Martta

Äitienpäivän marmoroidut macaronet

 Kevään (ja viime keväänkin) kuumin pakkaus on macarone, mantelijauhosta tehty pikku leivos, jonka välissä on lemon curdia (sitruunamarmeladi) tai muuta hilloa. Martta ehdottaakin näitä unelmaisia pikku karkkileivonnaisia äitienpäivän kahvipöytään.

Macarone kärsii vaikean tapauksen maineesta. Olen lukenut ohjeita, joissa sulatetun sokerin lämpötilan pitää olla just eikä melkein 118C. Hei kamoon, kuka jaksaa? Onneksi löysin Pirkka-lehdestä näppärämmän ohjeen.

Valmistaudu haasteeseen hankkimalla seuraavat ainesosat:

Mantelijauhopussi 100g

3 dl tomusokeria

2 munanvalkuaista

1 rkl hienosokeria

elintarvikeväri tai värejä

Pane uuni lämpenemään 150 asteeseen.

Aloita sekoittamalla mantelijauhe ja puolet tomusokerista keskenään. Erottele valkuaiset keltuaisista ja vaahdota niitä hetki sähkövatkaimella kulhossa. Lisää joukkoon hienosokeri ja jatka vaahdottamista, kunnes valkuaivaahto on kovaa. Lisää vielä joukkoon loppu tomusokeri vähän kerrallaan. Katso sitten kuvaa yllä, vaahdon pitäisi olla tuolla tavalla kiiltävää. Tai no, tosi elämässä se oli tosi kiiltävää.

Sekoita mantelijauho-tomusokeriseos lopuksi valkuaisvaahdon joukkoon. Sekoita taikinaa lusikalla, kunnes taikinaan vedetty vako ummistuu noin kymmenessä sekunnissa.

Seuraavaksi kaivoin kaapista Etelä-Afrikasta raahaamani elintarvikevärit. Näitä saa myös Suomesta, mutta pihi-Martta nosti matkalla päätään, ja ostin muutamia 50 senttiä maksaneita värejä reissusta.

Marmorointi tapahtuu näin:

lorauta valitsemaasi elintarvikeväriä hieman taikinaan. Kääntele erittäin varovaisesti ja vedä muutamia viivoja taikinaan. Värin pitäisi sekoittua epätasaisesti taikinaan, kuten kuvassa yllä. Lisää sitten toinen väri ja toista varoivainen sekoittaminen.

Marmoroinnin voi myös jättää väliin ja käyttää vain yhtä väriä, jolloin väri sekoitetaan normaalisti tasaisesti taikinaan.

Nosta sitten kahdella teelusikalla pieniä osia taikinaa pellille. Taikinaa voi vähän avittaa ympyrän muotoon. Todella tarkka pursottaa pursottimella 2 euron kolikon kokoisia ympyröitä. Anna taikinaympyräiden huilata pellilla 15 minuuttia ennen kuin panet pellin uuniin noin 10–15 minuutiksi.

Anna macaronen levätä hetki uunin jälkeen. Yhdistele sitten sopivan kokoiset palat yhteen, ja levitä väliin suosikkihilloasi.

Hyvä macarone on pinnalta kova ja sisältä pehmeä.

Jos jokin nyt meni kuitenkin pieleen, on syy luultavimmin a) taikinan oikeassa koostumuksessa. Se ei saa olla liian löysää, eikä liian kovaa, tai b) taikina ei saanut olla huoneenlämmössä pellillä ennen uunia tarpeeksi kauan. Tässä vaiheessa ympyröihin muodostuu kalvo, joka pitää leivoksen koossa.

Lykkyä tykö ja ihanaa äitienpäivää toivottaa, Martta

Martan ainesosat

Sisäinen Marttani piilotteli sisälläni vuosikausia, eikä kukaan tiennyt hänestä mitään. Ystäväni olivat tottuneet varautumaan kivikovaan mehujäädykkeeseen, ”kolmen sipulin” keittoon tai hiekkamaiseen sekoitukseen soijarouhetta, kun tulivat iltaa viettämään. Vähänpä arvasivat, että pian saisivat maapähkinävoikeksejä ja macaroneja, ja, että suurin syy Martan olemassaoloon ovat juuri ystävät.

Ilarin hirvipaistia ja perunavuokaa. Liekkien takana Heikki.

Martta on mieleltään ensisijaisesti leipuri. Mietin tässä, mistä leipomisfiilis alkoi. Tajusin aika äkkiä, että en ikinä leivo itselleni. Leivon usein toki yksin, ja puuhailu onkin mun juttu, haluan olla itse puikoissa. Mutta ei leipominen olisi mitään ilman, että saa tarjoilla luomuksensa joillekin kivoille tyypeille.

Elinan piparkakkunorsu perinteisistä piparileipojaisista 2011.

Marttaan liittyy myös hygge. Hygge on tanskaa ja tarkoittaa jotakin kotoista ja ihanaa ja lutuista ja mukavaa. Martta haluaa hygge-oloa kaikille, ja ruoka on aika hyvä hygge-olon levittäjä.

Juustoja, Martan uunijuureksia ja pellavansiemenkeksejä iltana, joka päättyi tanssilattialle, jolla soi Kaija Koo.

Onneksi Suomessa riittää näitä vuodenaikoja, jolloin voi vain ja ainoastaan linnoittautua kotiin. Jotkut puhuvat kotoilusta, kun puhuvat puuhastelusta ja sellaisesta. Kotoilusta tulee kuitenkin liikaa mieleen Anu Harkki, ja eräskin kenkälaatikkolahjarasia, joka Koto-ohjelmassa askarreltiin. Ei siinä, se oli ihan kiva, mutta minun kotoiluni on enemmän yhdessäoloa kuin glitterillä päällystettyjä kenkälaatikoita.

Otso asettelee modernia pipariteostaan.

Ihmiset ovat kuulemma alkaneet suorittaa vapaa-aikaansa samalla tavalla kuin työntekoaan. Siksi ruokahifistely on kasvattanut suosiotaan. Siksi naamakirja on täynnä kavereiden kuvia itsetehdystä lohimoussesta. Kyllä, minäkin olen lähettänyt suttuisen kännykkäkuvan marmoroidusta macaronestani sinne sosiaaliseen mediaan. Ja kyllä, minäkin elän nyt elämää, jossa otan kuvia ruoastani. Ja toisten ruoasta.

Erityinen nakkisämpylä, rakkaudella tehty.

Mutta tärkeää on ottaa kuvia myös niistä arkisimmista aamupaloista. Kuten pelastavasta nakkisämpylästä vappupäivänä. Sekalaisen sämpylän teki yksi tosi kiva tyyppi, ja sämpylästä muodostui heti klassikko. Välissä briejuustoa, salaattia, sulatejuustoa, broilerinleikettä, voita, Philadelphiaa ja nakki. Päälle fiilistä, vappupäivän tunnelmaa, täyteen ahdettu 3B-ratikka, käsi toisessa kädessä, pusu ja serpentiiniä hiuksissa. Marttamaista meininkiä.

Sunnuntaiset suklaakeksit tai suklaiset sunnuntaikeksit

Matka kohti täydellistä puoliraakaa keksiä jatkuu. Tämänkertainen kokeilu on askeleen lähempänä ratkaisua. Kuten Ameriikan ajoiltani muistelin, pannaan keksitaikina pakkaseen ennen kuin se paistetaan. Ehkä pakkasessa tapahtuu ihmeitä, tai ehkä pakastettuna paistettu taikina ei voi paistua täysin, tiedä häntä, mutta kokeilu tuotti jonkinlaista tulosta. Tosin virallinen koemaistaja oli sitä mieltä, että kekseistä tuli liian ilmavia. Kannattaa siis nuukailla ruokasoodan kanssa.

Aloitetaan leipominen näillä:

225g voita

4,7 dl jauhoja

1 tl suolaa

1 tl ruokasoodaa (tai hitusen vähemmän)

0,5 dl sokeria

2,7 dl fariinisokeria

1 muna

1 munankeltuainen

2 rkl punaista maitoa

1,5 tl vaniljauutetta (itse käytin vanilliinisokeria jauhojen seassa)

340 g suklaata

Mitat on muutettu jenkkien käyttämista paunoista ja kupeista ja siksi kuulostavat tieteellisen tarkoilta. Martta kannustaa kuitenkin ylimalkaisuuteen niin leipomisessa kuin muussakin elämässä.

 Ensiksi sulatamme voin. Sekoittakaamme kuivat aineet voin sulaessa valitsemallanne tavalla (mikro, vesihaude, lämpenevä uuni ja kevätaurinko ovat vain joitakin vaihtoehtoja). Ja mikäli voi vieläkin sulaa, on meillä aikaa hakata veitsellä suklaalevy  tai pari pieneksi muruksi.

Sulanut voi yhdistetään sitten sokereihin (valkoinen ja fariinisokeri). Seos olisi hyvä hurauttaa jonkinlaisessa sähkövempaimessa, järeä talouskone on joidenkin suosikki. Samaan syssyyn menevät seuraavaksi maito ja munat ja vaniljauute (mikäli käytät vaniljasokeria sekoita se jauhoihin muiden kuivien aineiden kanssa).  Sitten talouskoneen tai vispilän yhä pyöriessä kaadetaan taikinan joukkoon kuivat aineet. Viimeiseksi käännellään mukaan suklaamurut.

Taikinan sitten ollessa valmista, otetaan esille aimo annos elmukelmua, eli talouskelmua. Asettele kelmu pöydälle ja kelmun päälle keksitaikina noin niin kuin suorakaiteen muotoon. Kääräise taikina rullalle ja laita pakastimeen. Taikina säilyy pakastimessa päiviä, jopa viikkoja, mutta antaisin sen levätä kylmässä ainakin yön yli ennen kuin keksejä aletaan paistamaan.

Oma taikinapötkyläni pääsi syväjäädytyksestä seuraavana päivänä. Kelmu pois ja veitsellä ronskeja paloja jäistä taikinaa pellille. Nuokin palat tuossa kuvassa ovat liian ohkaisia. Rohkeasti vaan  isompia lohkoja, eikä muodolla ole väliä, sillä uunissa keksit väistämättä sulavat ympyränmallisiksi. Ainakin sinne päin. Paista näitä alle 10 minuuttia 200 asteisessa uunissa. Ja nyt silmä tarkkana, sillä keksit pitää saada ulos uunista löllöinä ja vaaleina. Omani otin hieman liian tummina ulos, vaikka löllöjä olivatkin. Keksit kypsyvät vielä pellillä sittenkin kun ne on otettu uunista, mutta koska metsästämme half-baked olomuotoa, eivät ne saa kypsyä liikaa. Tämä on ainaista nuorallatanssia, tiedän.

Omat keksini olivat (ja nyt tulee totuus) ihan ok. Olisivat saaneet olla raaempia. Sikäli siis hyviä uutisia, että kokeilut täydellisen puoliraa’an keksin löytämiseksi jatkuvat. Toinen totuus on, että ensimmäisen satsin jälkeen söin keksitaikinan suoraan pakkasesta. Pala palalta…

Pakkasen ovelta, Martta