Suolaista sunnuntaiksi

Paljastan nyt aiemmin kuvattujen ja syötyjen muffinssien ohjeen. Ohje muokattu Sara LaFountanilta, jolle kuuluu kiitos inspiraatiosta.

Ansaitsen ehkä jonkun palkinnon, sillä leivoin nämä viime viikonloppuna suoraan sängystä nousseena yöpuvunhousut päällä ja silmät vähän ristissä. Siksi kuvassa myös kahvikuppi, joka herätteli sen verran, että panin biscuitit uuniin paistumaan, enkä esimerkiksi siihen laatikkoon uunin alla, jossa säilytetään uunipeltejä. Vinkkinä: Ota voi huoneenlämpöön heti kun muistat, sillä sitä on helpompi nyppiä taikinaan kuin jääkaappikylmää voita. Toinen vinkki: pane uuni lämpenemään noin 200 asteeseen tai kiertoilmauuni noin 170 asteeseen.

Kinkku-parmesan biscuit

tai Martan tyyliin aurinkokuivattu tomaatti-normijuusto muffinssit

5 dl jauhoja

1 rkl leivinjauhetta

1 tl sokeria

1 tl suolaa

120 g kylmää voita, pieninä paloina

(100 g kinkkua, pieninä paloina) Korvasin pilkotuilla aurinkokuivatuilla tomaateilla

50 g parmesanjuustoa, raastettuna. Itse käytin ylijäänyttä pizzajuustoraastetta.

(½ nippu ruohosipulia)

(1 dl kermaa)Korvasin kermaviilillä.

1 dl maitoa

basilikaa

Muffinssivuokia

Avot, homma lähtee käyntiin sillä, että sekoitetaan kuivat aineet keskenään. Lisätään voi pieninä paloina ja nypitään jauhoseoksen joukkoon. Lisää sitten valitsemasi juusto, aurinkokuivatut tomaatit pilkottuina tai kinkkupalat. Miksei sekaan voisi heittää esimerkiksi kurpitsansiemeniäkin. Kukin makunsa mukaan. Viimeiseksi taikinaan lisätään maito ja kerma. Itse en pidä kermaa jääkaapissa, mutta kermaviiliä sattui olemaan, joten rohkeasti korvasin kerman sillä.

Seuraavaksi poikkesin Saran ohjeista oikein radikaalisti. Sen sijaan, että olisin lähtenyt muokkaamaan taikinasta levyä ja leikkaamaan muotilla ympyröitä, kaivoin kaapista muffinssivuoat ja lapioin taikinan niihin. Jännityksellä muffinssibiscuittini menivät kellimään uunin lämpöön (se 200 astetta omassa uunissani), ja minä hörppäsin kahvin loppuun ja saatoin jopa käydä suihkussa.

Vartin päästä tarkistin tilanteen, ja tulos näytti oikein mainiolta! Muffinssi halkesi kivasti kahtia, väliin sopi juustoa ja kinkkua ja toisessa kädessä pysyi vielä uudelleen täytetty kahvimuki. Voi onnea!

Brunssin päävieraana munakasrulla

Juuri, kun olen päästellyt höyryjä siitä, kuinka ihmiset suorittavat viikonloppuja, aion nyt fiilistellä brunssia. Viime kesänä brunssit levisivät Helsingin katukuvaan kuin ruutupaidat ja risuparrat. Tai luultavasti jälkimäisten myötä. Eikä edes aloiteta tässä yhteydessä keskustelua Flow-brunssista.

No, Martallakin on muutama hyvä ystävä, joiden kanssa harrastetaan tätä brunssikulttuuria. Näinä vaikeina taloudellisina aikoina brunssissa on parasta nyyttäriperiaate. Kaikki tuovat jotakin, kaikki saavat tuoda kaikkea. Hei, jos tekee mieli nachoja, niin sitten niitä. Jos on nakki-ihmisiä, niin sitten niitä.

Tuossahan on muuten maapähkinävoikeksit kuvassa! Tarjolla myös brietä, hilloa, lohta, kinkkua, leipää jne. Korostan tätä nyyttäriperiaatetta, kenekään kukkaroon ei tule lovi, mutta herkkuja riittää.

Martta kun on niin mainio, niin tekaisi viimeksi brunssille munakasrullan. Kuulostaa vähän edellisen laman keksinnöltä, mutta homma toimiii oikeasti.

Ohje menee kutakuinkin näin:

Rikotaan kulhoon noin 1,5 munaa per brunssivieras. Itse käytin seitsemän-kahdeksan munaa.

Sekaan sekoitetaan pari desiä maitoa, suolaa ja alta desi vehnäjauhoja sekä maun mukaan vihreää, eli pinaattia, rucolaa, mitä näitä nyt on.

Vispataan rivakasti, jotta jauhot eivät jää paakkuisiksi.

Kaadetaan soosi leivinpaperille uunipellille ja lykätään uuniin 200 asteeseen 20 minuutiksi.

Tässä välissä paistoin punasipulia hitaasti liedellä, mitä pitkämielisempi sipulinpaistossa on, sitä parempi lopputulos. Sipuleiden jälkeen paistoin herkkusieniä (tuoreita, ei purkista), ja sitten olikin aika ottaa munakas pois uunista ja avata ovi vieraille.

Vieraat toivat huikeat määrät hyvää. Muun muassa lisää munia! Bongaa myös terveysjuomat Tropicana ja probioottiset mustikkatehojuomat. Sitten oli ananasta, ilmakuivattua kinkkua, leipää ynnä muuta ynnä muuta. Ja pullaa! Alakulmassa munakas jäähdyttelemässä. Päälle levitin tässä vaiheessa sipulit ja herkkusienet.

Munakkaan kannattaa antaa tosiaan vetäytyä pellillä, sillä seuraava vaihe on kriittisin. Nyt nimittäin pitäisi rullata megamunakas kuin kääretorttu. Se käy vehnäjauhojen ansiosta kätevästi, ne pitävät koostumuksen kohdillaan.

Ja, jos kaikki menee hyvin, saa tarjoilla tällaista munakasrullaa brunssivierailleen. Oli kuulemma mainiota!

Hyvää viikonloppua toivottaa Martta!