Pari paitaa

Syksyinen vaatekriisi on asettunut taloksi Martan yksiöön. Varsinkin paidoista on pulaa. Tänä syksynä olotilani on ollut neonpinkki ja haluaisinkin ostaa kaikkia värikkäitä juttuja talvea vasten. Vaan eipä käy. Jos rättiputiikeilta kysytään, pukeutuvat kaikki talvella beigeen ja harmaaseen ja tietenkin mustaan. Jos jotakin väri-ilottelua kaipaa, niin voi ostaa luumunvärisen (inhokkini) tai aivan haalean vaaleanpunaisen (niin nähty, myös Martan vaatekaapissa) paidan. Äh.

Eipä siinä auttanut muu, kuin ryhtyä hommiin. Otin jo kulahtaneen suosikkipaitani, babydoll-tyyppisen asian ja purin paidan viimeistä saumaa myöten auki. Puretut kangasosat toimivat kaavoina, kun ompelin uuden paidan. Tässä kuvaesitys puuhistani.

Tämä oli lähtötilanne. Uskollinen toppi toimi töissä ja vapaalla, mutta oli harmillisesti kulahtanut alkuperäisestä loistostaan.

Saumat auki. Purin paidan purkurilla yhden iltapäivän ja monen hömppätelevisiota edustavan ohjelman aikana.

Silitysrauta ja -lauta tulivat tarpeeseen joka välissä. Ensin silitin suoraksi puretut paidankappaleet, sitten silittelin erinäisissä ompeluvaiheissa uutta paitaa.

Asettelin puretun paidan osat kaavoiksi uuden paidan kaksintaitetulle kankaalle ja kiinnitin nuppineuloilla, mikä helpotti huomattavasti leikkaamista. Jos purit osat huolellisesti, on paloissa saumavarat jo valmiina.

Brotherin kone surrutteli osat yhteen.

Valmis!

Vinkkejä muille, jotka haluavat pukeutua vastavirtaan ja tehdä omat paitansa.:

*Pura kaikki saumat, mutta seuraa samalla, miten osat on toisiinsa ommeltu. Kirjoita vaikka paperille huomioita, oliko reuna siksakattu.

*Aloita helposta (toppi on hyvä), älä ensimmäisenä ryhdy purkamaan hääpukua ja ompelemaan uutta.

*Ota huomioon kankaiden laatu. Oma alkuperäinen paitani oli joustamatonta kangasta. Uuden paidan tein joustavasta trikoosta. Koska trikoo venyy, jouduin hieman ottamaan saumoista sisään. Varminta on valita samanlainen kangas kuin mitä alkuperäinen toppi on.

*Ota aikaa. Purkaminen ei käy käden käänteessä. Oma paitani valmistui kahdessa päivässä. Ensimmäisenä purin ja leikkasin uuden kankaan, toisena päivänä ompelin.

Väriä syksyyn toivottaen, Martta

Kyllä kelpaa.

Äitienpäivän marmoroidut macaronet

 Kevään (ja viime keväänkin) kuumin pakkaus on macarone, mantelijauhosta tehty pikku leivos, jonka välissä on lemon curdia (sitruunamarmeladi) tai muuta hilloa. Martta ehdottaakin näitä unelmaisia pikku karkkileivonnaisia äitienpäivän kahvipöytään.

Macarone kärsii vaikean tapauksen maineesta. Olen lukenut ohjeita, joissa sulatetun sokerin lämpötilan pitää olla just eikä melkein 118C. Hei kamoon, kuka jaksaa? Onneksi löysin Pirkka-lehdestä näppärämmän ohjeen.

Valmistaudu haasteeseen hankkimalla seuraavat ainesosat:

Mantelijauhopussi 100g

3 dl tomusokeria

2 munanvalkuaista

1 rkl hienosokeria

elintarvikeväri tai värejä

Pane uuni lämpenemään 150 asteeseen.

Aloita sekoittamalla mantelijauhe ja puolet tomusokerista keskenään. Erottele valkuaiset keltuaisista ja vaahdota niitä hetki sähkövatkaimella kulhossa. Lisää joukkoon hienosokeri ja jatka vaahdottamista, kunnes valkuaivaahto on kovaa. Lisää vielä joukkoon loppu tomusokeri vähän kerrallaan. Katso sitten kuvaa yllä, vaahdon pitäisi olla tuolla tavalla kiiltävää. Tai no, tosi elämässä se oli tosi kiiltävää.

Sekoita mantelijauho-tomusokeriseos lopuksi valkuaisvaahdon joukkoon. Sekoita taikinaa lusikalla, kunnes taikinaan vedetty vako ummistuu noin kymmenessä sekunnissa.

Seuraavaksi kaivoin kaapista Etelä-Afrikasta raahaamani elintarvikevärit. Näitä saa myös Suomesta, mutta pihi-Martta nosti matkalla päätään, ja ostin muutamia 50 senttiä maksaneita värejä reissusta.

Marmorointi tapahtuu näin:

lorauta valitsemaasi elintarvikeväriä hieman taikinaan. Kääntele erittäin varovaisesti ja vedä muutamia viivoja taikinaan. Värin pitäisi sekoittua epätasaisesti taikinaan, kuten kuvassa yllä. Lisää sitten toinen väri ja toista varoivainen sekoittaminen.

Marmoroinnin voi myös jättää väliin ja käyttää vain yhtä väriä, jolloin väri sekoitetaan normaalisti tasaisesti taikinaan.

Nosta sitten kahdella teelusikalla pieniä osia taikinaa pellille. Taikinaa voi vähän avittaa ympyrän muotoon. Todella tarkka pursottaa pursottimella 2 euron kolikon kokoisia ympyröitä. Anna taikinaympyräiden huilata pellilla 15 minuuttia ennen kuin panet pellin uuniin noin 10–15 minuutiksi.

Anna macaronen levätä hetki uunin jälkeen. Yhdistele sitten sopivan kokoiset palat yhteen, ja levitä väliin suosikkihilloasi.

Hyvä macarone on pinnalta kova ja sisältä pehmeä.

Jos jokin nyt meni kuitenkin pieleen, on syy luultavimmin a) taikinan oikeassa koostumuksessa. Se ei saa olla liian löysää, eikä liian kovaa, tai b) taikina ei saanut olla huoneenlämmössä pellillä ennen uunia tarpeeksi kauan. Tässä vaiheessa ympyröihin muodostuu kalvo, joka pitää leivoksen koossa.

Lykkyä tykö ja ihanaa äitienpäivää toivottaa, Martta

Sunnuntaiset suklaakeksit tai suklaiset sunnuntaikeksit

Matka kohti täydellistä puoliraakaa keksiä jatkuu. Tämänkertainen kokeilu on askeleen lähempänä ratkaisua. Kuten Ameriikan ajoiltani muistelin, pannaan keksitaikina pakkaseen ennen kuin se paistetaan. Ehkä pakkasessa tapahtuu ihmeitä, tai ehkä pakastettuna paistettu taikina ei voi paistua täysin, tiedä häntä, mutta kokeilu tuotti jonkinlaista tulosta. Tosin virallinen koemaistaja oli sitä mieltä, että kekseistä tuli liian ilmavia. Kannattaa siis nuukailla ruokasoodan kanssa.

Aloitetaan leipominen näillä:

225g voita

4,7 dl jauhoja

1 tl suolaa

1 tl ruokasoodaa (tai hitusen vähemmän)

0,5 dl sokeria

2,7 dl fariinisokeria

1 muna

1 munankeltuainen

2 rkl punaista maitoa

1,5 tl vaniljauutetta (itse käytin vanilliinisokeria jauhojen seassa)

340 g suklaata

Mitat on muutettu jenkkien käyttämista paunoista ja kupeista ja siksi kuulostavat tieteellisen tarkoilta. Martta kannustaa kuitenkin ylimalkaisuuteen niin leipomisessa kuin muussakin elämässä.

 Ensiksi sulatamme voin. Sekoittakaamme kuivat aineet voin sulaessa valitsemallanne tavalla (mikro, vesihaude, lämpenevä uuni ja kevätaurinko ovat vain joitakin vaihtoehtoja). Ja mikäli voi vieläkin sulaa, on meillä aikaa hakata veitsellä suklaalevy  tai pari pieneksi muruksi.

Sulanut voi yhdistetään sitten sokereihin (valkoinen ja fariinisokeri). Seos olisi hyvä hurauttaa jonkinlaisessa sähkövempaimessa, järeä talouskone on joidenkin suosikki. Samaan syssyyn menevät seuraavaksi maito ja munat ja vaniljauute (mikäli käytät vaniljasokeria sekoita se jauhoihin muiden kuivien aineiden kanssa).  Sitten talouskoneen tai vispilän yhä pyöriessä kaadetaan taikinan joukkoon kuivat aineet. Viimeiseksi käännellään mukaan suklaamurut.

Taikinan sitten ollessa valmista, otetaan esille aimo annos elmukelmua, eli talouskelmua. Asettele kelmu pöydälle ja kelmun päälle keksitaikina noin niin kuin suorakaiteen muotoon. Kääräise taikina rullalle ja laita pakastimeen. Taikina säilyy pakastimessa päiviä, jopa viikkoja, mutta antaisin sen levätä kylmässä ainakin yön yli ennen kuin keksejä aletaan paistamaan.

Oma taikinapötkyläni pääsi syväjäädytyksestä seuraavana päivänä. Kelmu pois ja veitsellä ronskeja paloja jäistä taikinaa pellille. Nuokin palat tuossa kuvassa ovat liian ohkaisia. Rohkeasti vaan  isompia lohkoja, eikä muodolla ole väliä, sillä uunissa keksit väistämättä sulavat ympyränmallisiksi. Ainakin sinne päin. Paista näitä alle 10 minuuttia 200 asteisessa uunissa. Ja nyt silmä tarkkana, sillä keksit pitää saada ulos uunista löllöinä ja vaaleina. Omani otin hieman liian tummina ulos, vaikka löllöjä olivatkin. Keksit kypsyvät vielä pellillä sittenkin kun ne on otettu uunista, mutta koska metsästämme half-baked olomuotoa, eivät ne saa kypsyä liikaa. Tämä on ainaista nuorallatanssia, tiedän.

Omat keksini olivat (ja nyt tulee totuus) ihan ok. Olisivat saaneet olla raaempia. Sikäli siis hyviä uutisia, että kokeilut täydellisen puoliraa’an keksin löytämiseksi jatkuvat. Toinen totuus on, että ensimmäisen satsin jälkeen söin keksitaikinan suoraan pakkasesta. Pala palalta…

Pakkasen ovelta, Martta