Uusi blogi

Heippa, uusi luomukosmetiikan blogi löytyy osoitteesta rawbodyandhair.com

Tervetuloa mukaan!

Miksi meidän aattomme ei ole täydellinen

Tiedän, että joulu on monelle stressaavaa aikaa. Pitää tehdä sitä ja pitää tehdä tätä. Monen pitää matkustaa pitkiä matkoja ja istuutua perheillalliselle vastaamaan polttaviin kysymyksiin urasta ja aviosta.

Minusta joulu on ihanaa aikaa. Koristelen kotia ja poltan kynttilöitä. Mietin, millaisella narulla paketoisin joulupaketit ja suunnittelen jouluaaton menua. Mutta meillä aatot eivät ole täydellisiä. Kun kiireiset lapsenlapset yrittävät koota kaiken kasaan yli 90-vuotiaan mummun luokse aatoksi, ei mittailla, onko joulupuun tähti suorassa. Itseasiassa joulupuuta ei kukaan ole kerennytkään hakea. Iäkkään ihmisen kotona luonnonkappale olisi turvallisuusriski. Ei, aattona ei nipoteta, vaan ollaan tyytyväisiä, että ollaan yhdessä tänäkin jouluna.

Kuulostaa varmaan siirappiselta. Luulen, että ehkä meillä ei niin stressata aattona, koska ei ole mitään kaavaa, minkä mukaan mennä. Emme ole aina viettäneet jouluja näin, vaan vasta aikuisiällä aloimme kokoontumaan isoäitini luokse. Me nuoremmat vasta opettelemme tekemään jouluruokia ja vanhin tiimin jäsen yrittää muistella niitä. Kaikki, mitä tällä porukalla saadaan aikaiseksi on plussaa, mutta yhteispelillä pärjäämme. Useimpina vuosina olemme luopuneet laatikoista, koska kukaan ei niitä syö. Tänä jouluna jälkiruoan tekevät veljeni ja hänen avovaimonsa, paleopariskunta, joka ei syö viljoja. Se on mahtavaa! Miksi jouluna pitäisi kieltäytyä kokeilemasta uusia juttuja? Porukkakin on meillä vaihdellut. Joskus mukana on äitini eli mummun ex-miniä uuden miehensä kanssa tai alakerran naapuri Englannista saapuneen tyttärensä kanssa. Ei se ole niin justiinsa, kyllähän mukaan mahtuu.

Yllä oleva kuvakollaasi on piparikutsuilta, joita vietämme kavereiden kanssa joka vuosi joskus isommalla porukalla, joskus pienemmällä. Kutsuilla on yksi sääntö. Piparit leivotaan freestylena eli vapaaseen tyyliin. Kaavojen käyttäminen piparitalon leipomisessa ei ole yleistä, joskaan ei kiellettyäkään. Vapaa tyyli on avainsana myös hyviin jouluaattoihin. Kokeilkaa vaikka! Okei, tiedän, että vakiintuneesta perhejoulusta ei yhdessä yössä tule vapaamielisten karkeloita, mutta aloittaa voi pienestä. Vaikka siitä, että kukin saa syödä, mitä haluaa. Tai voitaisiin sopia aika, jolloin ruokaa aletaan valmistaa, ei milloin syödään. Mitä sitten, jos vähän myöhästytään? Eihän jouluna voi olla aikatauluja.

Joulunkiilu silmissä, Martta

Mikä tekee teidän joulustanne ihanan?

Vappua vartoen…!

Pian se koittaa!

Kangaskorit kuusen alla

Nyt Martta voi julkaista antamansa joululahjat, sillä ne on jo eilen jaettu kuusen alta kilteille sukulaisille! Kangaskorin ohje on millilleen täältä. Käykää ihmeessä kurkkaamassa Marian Kässäkerhon muitakin ohjeita, Marialla riittää ideoita ja ohjeita, joista  kaikki ovat helppoja toteuttaa. Itse tein koreja kolme, kaksi Ikean jämäkästä oranssista kankaasta, jota koristavat linnut ja yhden Ikean raitakankaasta. Marian ohjeeseen lisäsin vielä kantokahvat tuohon raidalliseen versioon, joka toimii siis myös kantokassina. Kangaskorin idea on, että kun korin reunoja vähän rullataan alas, pysyy kori muodossaan, eikä lösähdä, vaikka kangasta onkin.

Kassi-korin pohja on ison lautasen kokoinen, eli tuolla kassilla voi helposti kantaa lautasia pinossa esimerkiksi veneelle tai piknikille. Nyt jouluna korien sisään päätyi kirjoja, virkattuja tossuja ja sokeroituja joulupähkinöitä.

Kangaskorissa voi säilyttää esimerkiksi langat, sukat, pyyhkeitä, aikakauslehtiä, oikeastaan mitä tahansa. Tuo raidallinen kangas oli sen verran löysä rullattunakin, että yksinään se ei pysy nätisti pystyssä, jos sisällä ei ole tarpeeksi tavaraa. Kannattaakin valita jämäkkä kangas tai vahvistaa kangasta kaupasta saatavalla kiinnisilitettävällä tukikankaalla.

Noin pysyy oranssi kori pystyssä! Toivottavasti lukijoillani on ollut ihana joulu ja välipäivinä reilusti aikaa löysäilyyn tai puuhailuun, kumpaa nyt haluaakaan tehdä. Martta heittää koivet nyt sohvan laidalle, ottaa iisisti ja aloittaa tv-sarjan Wiren toisen kauden dvd-boksin katsomisen. Joulun alusviikon jokainen ilta meni leipoessa tai ommellessa. Nyt sopii pitää vähän taukoa näistä puuhista!

Neljättä Pandan konvehtirasiaa avaten, Martta

Virkatut tohvelit

Viikko sitten Martta vietti viikonlopun Kaapelitehtaalla koukkujen ja lankojen kanssa. Oli virkkauskurssin aika. Sanomattakin on selvää, että jo vilkaistuaan mallitohveleita, tekaisi Martta (aka kässätuntien Anu Harkki circa 2000) itselleen vartissa vastaavat. Tai sittenkin ehkä viikossa, mutta ovatpahan valmiit ja ihanat! Kirjoittelen ohjetta tänne pian. Talvitöppöset jalassa, Martta

Mainiota itsenäisyyspäivää!

Onko nyt lama?

Lamakabanossi

Martta näkee koko ajan merkkejä lamasta ympärillään. Esimerkiksi yyteet. Niitä on nyt joka paikassa. Ja alati kiihtyvä puhe syrjäytymisestä. Ja nyt, toissapäivän automatkalla Oulusta Helsinkiin söin höyrymakkaran. Rehellisen kabanossin. Nyt on siis lama.

Ainoa hyvä puoli tässä on, että moni muistaa yhä 1990-luvun alusta, kuinka lamassa pitää toimia. Kuusi-seitsemänvuotiaas Martta on pannut muistiin ainakin seuraavia asioita:

– Leikkeleet voi leikata puoliksi, niitä riittää kauemmin

– Appelsiinimehua voi jatkaa vedellä

-Kirjekuoria ja monisteiden valkoisia puolia voi käyttää piirtämiseen

-Jauhelihaa voi paistaa ja pakastaa pahanpäivän varalle

En nyt tiedä, kuinka paljon noissa muistoissa on lamaa ja kuinka paljon vain järkevää toimintaa. Mutta lama se siellä lööppienkin perusteella kolkuttelee. Marttakin siis teki omenasosetta kaksi kippoa pakastimeen. En kyllä tiedä, mitä siitä teen. Jotain hyvää ja ilahduttavaa laman juhlistamiseksi.

Aina sanotaan, että ei saa lietsoa lamaa. Mutta ei se ole tyhmä, joka sukanvarteen jotain varaa. Vai ylireagoinko? Onko nyt lama? Miten siihen pitää varautua?

Haluaa tietää, Martta

Hygge kväll

Syyskuun aurinkoinen sunnuntai kääntyi syksyiseen iltaan. Aika ottaa kynttilät esiin!

Ruokalista

Marttaa on alkanut oikein hiertämään se, että joka päivä pitää syödä. Ja joka päivä pitää syödä useaan otteeseen. Eikä useaan otteeseen halua syödä huonoa ruokaa, sillä pahasta ruoasta, jos jostain, tulee paha mieli.

Asioin kerran merentutkimusalus Arandalla, joka on kuukaudenkin kerrallaan merellä. Laivan kokki sanoi, että ruoan on pakko olla hyvää, sillä se pitää miehistön hyvällä päällä.

Nyt viikonloppuna vierailin varuskunnassa. En edes mainitse mikä paikka oli kyseessä, sillä kaikissa varuskunnissa taitaa ruoan taso olla aika lailla sama, eli surkea. Koko päivän ulkona ryömittyään pitää lapioida naamaan vielä puolijäistä ja -raakaa kasvisriisimössöä. Onneksi on sotilaskodin munkit heti vieressä.

Ongelma onkin, mistä sitä keksii hyvää kotiruokaa itselleen joka päivä. Arkena asiaa ryhdytään pohtimaan usein vasta kaupan pakastealtaan äärellä, ja lopulta päädytään johonkin puolityydyttävään lämmin voileipä -ratkaisuun. Tämänpä takia Martta apurinsa kanssa listasi arkiruoat, joista pitää. Lista ladattiin molempien puhelimiin, ja siitä voi aina tarkistaa, mikä on takuu hyvää ja maistuu molemmille. Kun löytyy uusi hyvä ruokalaji, yritetään muistaa lisätä se listalle.

Martan ruokalista tähän mennessä:

Soijapullat (soijarouhe, juustoasia, kanamuna, persilja, cashew-pähkinä)

Nacholautanen (tacoja, juustoraastetta, jauhelihaa, oliiveja, creme fraichea)

Pizza (päälle mitä vaan)

Kanawok: pakastekasvispussi+kerma+kanasuikaleet

Kana ja bataattiasiat: tikut, muussi tai kiekot

Kesäkurpitsapiirakka (pohjassa juustoraaste, jauhoja, vettä, öljyä)

Köyhän pasta Karponara (ylijäämämetwursti, pasta, pesto, kirsikkatomaatteja, muita jämiä)

Uunivihannekset

Lämpimät voileivät

Liharullat fileestä

Työeväitä väsäten, Martta

Tähän mennessä tapahtunutta

Kesän sateet ovat lannistaneet Martan aivan laiskaksi. Tässä kuvamuodossa selittelyjä tämän viikon hiljaiselolle. Onpa ruokapainotteista. Note to self: kuvaa muutakin kuin sitä mitä mutustelet.

Aurinkoa, Martta