Myslikeksit ilman uunia

Joulu on ihana, tunnelmallinen juhla. Valitettavasti  sitä kohden käydään usein paniikinomaisessa juoksussa. Martta on erottanut joulun odotuksen kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä suunnitellaan ihanaa rentoa joulukuuta, jolloin askarrellaan ja nautitaan glögiä. Mihinkään ei ole kiire ja kaikki töihin tai opintoihin liittyvät asiat on hoidettu hyvissä ajoin marraskuussa. Monille tämä skenaario näyttää ihan mahdolliselta, kun tuijottaa kesäkuussa ulos konttorin ikkunasta. Toisessa vaiheessa ollaan jo pitkällä syksyssä. Katsotaan kalenteria ja ihmetellään, kun ei ole pikkujouluja tai niitä glögi-iltoja. Aloitetaan massiivinen soitto- ja sähköpostikampanja täyttääksemme joulukuun viikonloput tunnelmallisilla illanistujaisilla. Kolmannessa vaiheessa tajutaan, että kaikki kaatuu päälle, töissä on kiireitä, kaikki viikonloput täynnä glögi-iltoja, lahjat hankkimatta (unohda jo ne itsetehdyt paketit) ja etkö lupautunutkin vielä jonkun työväenopiston iltakurssin jouluesitykseenkin?

Siksi on myslikeksit. Niissä on vain vähän rasvaa, eikä ollenkaan valkoista sokeria. Kaurahiutaleet antavat pitkäkestoista energiaa yhdessä kuivattujen hedelmien kanssa (miksi tämä kuulostaa ihan Aktivia-mainokselta?). Mutta oikeasti, näitä mukaan töihin ja kouluun ja kai me selvitään taas yksi joulu eteenpäin!

Myslikeksit

3 dl kaurahiutaleita

1 dl soijajauhoja

150 g kuivattuja hedelmiä pieneksi pilkottuna

2 rkl hunajaa

50g voita

1 dl omenamehua

siemeniä, pilkottuja pähkinöitä tms. rouskuvaa

Sekoita kaurahiutaleet, soijajauho, pilkotut kuivatut hedelmät ja pähkinät tai siemenet isossa kulhossa. Kaada seos paistinpannulle ja käännä levy lämpiämään. Kääntele pannulla, kunnes kaura alkaa muuttua hieman kullanruskeaksi. Palauta isoon kulhoon. Laita hunaja, voi ja omenamehu pannulle ja kuumenna sen verran, että kaikki sulavat keskenään sekaisin. Kaada kuivien aineiden joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada myslikeksitaikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja levitä kastetuin käsin levyksi. Anna kuivua ja jäähtyä muutama tunti. Leikkaa levy neliöiksi.

Koristeeksi voi kokeilla kaneli-sokeri -seosta.

Tehoterveisin, Martta

Punainen juurikas

Punajuuri. 1,69 euroa kilolta. Kotimainen. Kausi parhaimmillaan. Kaikki seikat puhuvat punajuuren puolesta juuri nyt. Katsokaa tuota kuvaakin. Niin se on pieni, pyöreän suloinen ja sottaa kaikki paikat. Vauvakuumeilijat kokeilkoot ensin punajuurta ja sitten päättäkööt jälkikasvun hankinnasta.

Puttu, eli punajuuri saapui kotiin kilon pussissa eilen. Panin kaikki pullukat uuniin. Seuraavassa reseptissä on useita hyviä puolia. Ensinnäkin se on helppo, ainesosat lasketaan yhden käden sormilla. Toiseksi se toimii myös kylmänä, joten ylijääneet punajuuret voi ottaa töihin evääksi, vaikka mikroa ei olisi lähimailla. Kolmanneksi resepti on pirun hyvä.

Rosmariini-hunaja punajuuret

Kilo punajuuria (tekee kaksi pellillistä)

rosmariinia

juoksevaa hunajaa

suolaa

Pese ja kuori punajuuret. Tämä on se vaarallisin vaihe, jossa punajuurista pääsee sitä kuuluisaa punaista väriä. Käytä essua. Viipaloi punajuuret ohuiksi lastuiksi. Pane kulhoon, jonne lorauta myös 3 rkl hunajaa ja 1 tl suolaa ja 2 tl rosmariinia. Aseta iso lautanen tai vastaava kulhon päälle kanneksi ja hölskyttele. Martalla kun on pieni kulho, niin jouduin tekemään tämän vaiheen kahdessa erässä. Levitä lastut leivinpapereilla vuoratuille uunipelleille ja paista pelti kerrallaan 225 asteessa noin vartin. Kokeile kypsyyttä haarukalla ja arvioi tummuutta silmämääräisesti.

Nauti sinihomejuuston kanssa salaattipedillä tai lihan lisukkeena. Punaviini suositeltavaa.

Tahroilta välttyneenä, Martta

—

EXTRA, EXTRA!

Punajuuri-ohje herätti lukijoissani kiinnostusta FB:in puolella. Onnekseni ei vain yksi, vaan kaksi ammattilaiskokkia jakoivat vinkkinsä punajuuren taltuttamiseksi. Haluan jakaa ne muidenkin lukijoiden kesken, ottakaa vinkit talteen!

Kirsi, toinen nainen Oulun mahtavan Nekan takana:

”Mainio Martta, älä pese juurikkaita – vaan kuori ne kuivina! Sottaa TODELLA paljon vähemmän… Ja sormet sekä leikkuulaudan saa muuten sutjakkaasti puhtaaksi -tadaa!- suolakurkun palalla 😀. [Oikeesti. Saa saa.] Niin ja oothan kokeillut punaisen juurikkaan vitsikkäimpiä kavereita: kelta- ja raitajuurta. Nooon kans ihania!!”

”Mä itse kokkaan punajuuret kuorineen kokonaisina (uunipellille, merisuolapedille) – ja sit kuorin, kun ovat jäähtyneet. Vaihtoehtoisesti siis, kuori kuivina ja kokkaa sitten. Ei tarvii huuhtoa. Punajuuri on monen muun kasvimaailman kaverin (ystävämme tankoparsa nyt yhtenä esimerkkinä) kanssa sillä lailla hassu, että maku paranee ja tiivistyy uunissa — keittäminen on siis turhaa. Paahdettujen punajuurikuutioiden/veneiden päälle vuohenjuustoa, pinjansiemeniä, hunajaa ja rucolaa (sekä ehkä pikkutirskaus sitruunaa), ja voin luvata että saanti on taattu. Mitä ikinä sitten haluatkaan pöytäseuralaiseltasi… 😀”

Ja Ville, mies, joka on muun muassa Näsinneulan ravintolan kyökistä tavattu:

”Kokemukseni mukaan kuori lähtee parhaiten irti kun on paahtanut kokonaisena kypsäksi (täytyy ehdottomasti olla kypsä), ja hieman jäähtyneenä hieroo kuoren pois esimerkiksi talouspaperilla. Ei tule kuorimisesta hukkaa ja säilyy muoto kivasti.”

Omenamössö

Ei tämä nyt ihan mössö ole, mutta en halunnut käyttää sanaa omenahyve, niin kutsutaan tätä nyt omenamössöksi. Omenahyve kuulostaa niin sievistelyltä, etten kestä.

Tässä yhtenä iltana pyöräytetty herkku on nyt ajankohtainen, sillä Marttakin muuttaa pian takaisin Turusta Helsinkiin ja on hieman lähempänä sukulaisten omenapuita. Niitä kahta siis, jotka espoolaisella pihalla nököttävät. Aika paljon omenia niistäkin tulee.

Omenamössöön neljälle tarvitaan nämä:

4 omenaa (kotimaisia pieniä tuplaten)

50g voita

1,5 dl kaurahiutaleita

0,5 dl hunajaa

0,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

(salaisena ainesosana oli vielä loraus jätskikesteiltä yli jäänyttä kinuskikastiketta)

Kuori ja viipaloi omenat. Voitele pieni uunivuoka tai piirasvuoka (20 cm) ja lado viipaleet siihen. Sekoita vaniljasokeri sokeriin ja sulata voi. Sekoita sitten voi, sokerit ja kaikki loput ainekset keskenään. Kaada tai ripottele taikina omenoiden päälle ja paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Nauti vaniljavaahdon tai jäätelön kanssa!

Martta, joka kastui juuri sateessa

Revitty riivitty porsas uunissa

Martalla on tunnetusti kultakalan keskittymiskyky, eli pystyn helposti keskittymään mihin tahansa asiaan sen 20 sekuntia. Niinpä niin herkulliselta kuulostava kolaporsas haastaisi Martan hermot. Ruokalajia kun pitää hauduttaa vähintään viisi, mieluiten kuusi tuntia uunissa. Mutta hah, Marttapa lykkäsi possun uuniin yöksi ja otti ulos lämmöstä aamuvarhaisella ja näinpä siis nukkui odotteluajan!

Tarvitaan:

Yksi porsaan lapa, noin puolitoista – kaksi kiloa painava. Sen saa kaupasta, kilohinta on viiden euron kieppeillä.

Suolaa ja pippuria

Neljä valkosipulin kynttä

3 dl kolajuomaa

1/2 dl soijakastiketta

1/2 dl ketsuppia

Chilimaustetta

Homma etenee näin:

Hiero lapaan suolaa ja pippuria molemmin puolin. Murskaa valkosipulin kynnet veitsen terällä ja työntele lihaan sinne tänne. Aseta possunlapa kannelliseen uunivuokaan tai pataan. Sekoita noin 3 dl kolajuomaa, soijakastike ja ketsuppi ja chilimauste maun mukaan. Kaada seos porsaanlihan päälle. Pane kansi lihan päälle ja lykkää uuniin (150 astetta).

Anna hautua viisi-kuusi-seitsemän tuntia, tässä ei ole kiire. Ota liha ulos uunista ja revi erilliseen astiaan kahdella haarukalla pieneksi.

Ota haudutusliemi talteen ja anna jäähtyä niin, että rasva kerääntyy pinnalle, josta se on helppo nostaa pois. Kaada loppu liemi revityn possun lihan päälle ja sekoita. Nauti esimerkiksi uusien perunoiden ja majoneesin kanssa!

Possuterveisin, Martta

Ennen kokkojen katselua

Perunasalaatti uusista potuista, tillistä ja majoneesista.

Martta valmisteli pienen piknikin takapihan puistoon. Ennen kokkojen katselua on nimittäin hyvä tankata kunnolla. Menu ohessa kuvina, jokaisesta ruokalajikkeesta lupaan myös ohjeet pikapuoliin, tai ainakin kesän mittaan. Kesällä nimittäin ei pidä hötkyillä.

Yön yli haudutettu ja revitty possu.

Retkijuustokakku mansikasta ja mascarponesta

Puistossa Martta tapasi turkulaisia. He halusivat pelata mölkkyä. Martta sanoi olevansa Helsingistä ja aikovansa Naanataliin katsomaan kokkoa. Turkulaiset neuvoivat sitten, että kokot näkee paremmin kallioilta kuin Naantalin satamasta, joita varjostaa Muumimaailma. Kiitimme neuvosta ja sovimme mölkky-treffit ensi vuodeksi.

Naantalin kokot roihusivat hienoina. Koko kokkojen idea on, että ensin presidentti sytyttää oman kokkonsa, joka on tietenkin isoin. Sitten muut vesistön ympärillä olevat kokot saavat syttyä vuoronperään. Katselimme auringon laskiessa tätä tulishow’ta sieltä turkulaisten neuvomilta kallioilta. Martta suosittelee Naanatalin juhannusta muillekin. Omat piknik-eväät kannattaa ottaa mukaan ja jotakin oikeasti lämpimää vaatetta. Ja lavatanssimyönteinen kannattaa olla, sillä siellä kallioiden keskellä oli pieni soittokunta ja humpparinki!

Ehkä nähdään ensi juhannuksena Naantalissa!

-Martta

Tässä linkit ohjeisiin:

Kolapossu

Helppo juustokakku retkelle

(Edit 12.7.2012)

Suven salaatit

Hampurilaisen kaverina raastetta ja salaattia.

Sitä luulee, että salaatti on helppo tehdä. Onhan salaatti kiva kylkiäinen grilliruoalle tai yksinään kevyt ja kiva ateria. Mutta annas olla, kun alat miettimään tarkemmin, mitä salaattikulhoon sitten pilkottaisiin. Moni tyytyy perussettiin: kerä jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, ehkä oliivia ja fetaa. Hyllystä kastike ja kaikki sekaisin. Tuntuuko jo vähän liian tutulta?

Itsetehty pesto ei tee pahaa missään ruoassa.

Martta keräsi kuvavarastostaan inspiraatiota salaatteihin. Paras salaatti, jota olen ikinä maistanut, on jäävuorisalaattia revittynä, maustettuna seesamöljyllä, suolalla ja pippurilla. Ei muuta. Ei mitään muuta! Vähemmän on enemmän, mutta se vähä voi olla vähän parempaa.

Ota askel vihanneshyllyltä kohti mausteita, nappaa koriin vaikka seesamsiemenöljypullo, yrttihyllystä tuore korianteri tai tavallisen suolan sijaan sormisuola (se maistuu oikeasti erilaiselta).

Hedelmistä saa väriä kaninruokaan. Kuvassa näkyy myös punasipuli, josta moni työpaikkaruokala on innostunut turhankin paljon.

Älä unohda hedelmiä. Kesällä ei kannata oikeastaan mitään hedelmää käyttää purkista, vaan tuoreena tiskistä. Kokeile grillata hedelmiä sinällään tai folioon käärittynä ja hunajalla makeutettuna, ja lisää lämpimänä lisukkeena salaattiin.

Tahmea balsamico on ravintoloiden salaisuus. Sitä myydään tavallisille kuluttajille marketeissa noin 4 eurolla per pullo, ja kastike on joka euron väärti!

Mikä on teidän lukijoiden oma herkkulisä salaattiin?

Kyselee Martta

Sunnuntain kasviskeksit rehunsyöjille

Martta viettää kesää Suomen Turussa, jossa on niin mainiot kahvilat, että kokkailu ja bloggailu ovat molemmat jääneet vähälle. Sunnuntaina onkin hyvä päivä aktivoitua molemmissa. Nämä suolaiset kasviskeksit muistuttavat näkkäriä, mutta ovat sata kertaa parempia. Keksit sopivat niin piknikille kuin juustotarjottimellekin.

Mitä tarvitaan?

1dl kaurahiutaleita

0,5dl jauhoja

0,5dl pellavansiemenrouhetta

2 porkkanaa pestynä, kuorittuna ja raastettuna

0,5-1dl vettä

Ripaus suolaa

Loraus öljyä

Maun mukaan auringonkukan siemeniä, kurpitsan siemeniä, muita siemeniä

Tee näin: Sekoita kaurahiutaleet, pellavansiemenrouhe, jauhot ja suola. Lisää porkkanaraaste ja siemenet. Lorauta mukaan öljyä antamaan makua. Sekoita ja lisää vettä sen verran, että seoksesta syntyy hyvin kiinteää taikinaa.

Ota taikinasta reilu ruokalusikallinen kerrallaan leivinpaperilla vuoratulle pellille. Silitä kostutetuin käsin taikinapallero ohuen ohueksi suorakulmioksi. Tai sinne päin. Varo kuitenkin ettei leivinpaperi näy taikinan alta, silloin keksi on liian ohut.

Paista 175 asteessa noin vartti tai kunnes keksit ovat saaneet kunnolla väriä. Anna jäähtyä. Nauti hummuksen, juustojen tai hyvän seuran kera!

Turusta, Martta

Helppo skagen

Seuraavaksi Martta jatkaa sarjaansa helpot iltaleivät. Tai siis tämä saattaa olla sarjan ensimmäinen osa. Nämä helpot skagenit ovat no, helpot. Mitä sitä kiertelemään. Mikäli lakkiaisiin tai valmistujaisiin tarvitaan vielä tarjottavaa, saa tällä ohjeella tehtyä myös helppoja coktail-paloja. Paahtoleivät kannattaa silloin leikata vaikka lasilla tai piparimuotilla pienemmiksi suupaloiksi.

Alkuun pääsee vähillä aineilla:

yksi kanamunankeltuainen

öljyä

suolaa

basilikaa

liraus sitruunamehua (noin 1rkl)

(kermaviiliä)

katkarapuja

kurkkua

paahtoleipää

Jos teet majoneesia enemmän kuin kahdelle lisää keltuaisten määrää.

Ensin tehdään majoneesi. En maininnut siitä aluksi, sillä monia homma pelottaa. Turhaan. Majoneesi syntyy näppärästi vaikka käsipelillä vatkaamalla. Martalla on nyt tämä uusi sähkövatkain, niin käytin sitä. Riko ja erottele kanamunan valkuainen ja keltuainen. Laita keltuainen puhtaaseen kulhoon ja aloita vatkaaminen. Lisää öljyä ohuena nauhana, kunnes majoneesi on keltaista ja tökköä. Lisää suola, pieneksi hakattu basilika ja sitruunamehu ja sekoita vielä kertaalleen sekaisin. Keventääksesi majoneesia voit lisätä kermaviiliä. Tarkista maku.

Lisää katkaravut majoneesiin ja kääntele sekaisin. Jos käytät pakastekatkarapuja anna niiden sulaa hyvin ja mielellään vielä sihdissä. Kaikki pakasteet, niin marjat kuin katkaravutkin kun tahtovat vesittää kaiken vetisyydellään.

Kokoa kasa katkarapumajoneesia paahdetuille paahtoleiville ja koristele kurkkusilpulla.

Avot!

Euroviisuja kohden, Martta

Cabra semicurado vuohenjuustosalaatti

Ja nakit, hullu hullu maailma!

Tavanomainen ilta

Tässä taannoin ilta alkoi tavanomaisella keskustelulla:

Mitä syödään? – Ihan mitä vaan, mulla ei oo niin nälkä.

No, mitä sä haluaisit syödä? –Ihan mitä vaan, tee mitä vaan, mä voin sit syödä siitä vähän.

(Jääkaapin ovi avataan ja pällistellään henkensä heittänyttä jäävuorisalaattia ja itsetuhoisuuteen heittäytynyttä porkkanapussia.)

Siis täällä ei oo mitään, ei yhtään mitään! –Okei, no, öö, pitää varmaan käydä kaupassa. (Molemmat päästävät päässään pienen huokauksen).

Pikakelaan eteenpäin, sillä ketään ei kiinnosta Martan aneeminen hipsuttelu S-marketin käytävillä, kaupassa, jonka hyllyillä ei ole mitään kello kuuden jälkeen, kun työstä palaavat bisnessihmiset ovat käyneet suorittamassa oman epätietoisen ostosreissunsa. Todella, haluaisin joskus nähdä ihmisen, joka kaupassa nakkelisi ruokatuotteet kärryyn yhtä tahdikkaasti kuin Teija Sopanen pilkkoo lantun. Tsäp, tsäp, tsäp, valmis! Ei sellaisia ole.

No niin, päästäksemme asiaan tein sitten illalla neliöpiiraat. Niissä on hieman pitsan tuntumaa ja piiraan olemusta, mutta eivät ole liian isoja tai pieniä iltapalaksi.

Ohita jääkaapin kellastunut salaatti ja riutuvat porkkanat, ja ota sen sijaan esille seuraavat aineet:

Kirsikkatomaatteja

Vuohenjuustoa

Puolikas pieni kesäkurpitsaa raastettuna

Yksi muna

Loraus maitoa

1-2 dl juustoraastetta

50 g voita

Puoli desiä jauhoja

Pane uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Piirakkapuuhat alkavat pehmeän voin, juustoraasteen ja jauhojen sekoittamisella käsin. Mukaan voi lorauttaa hieman vettä, jotta taikina notkistuu. Taikina levitetään sitten vuokaan tai Martan tapauksessa vuokiin.

Kaivoin nimittäin kaapista esille kaksi Iittalan Teema-sarjan neliönmuotoista vatia, mitoiltaan 16×16 senttiä. Aika usein unohtaa, että useimmat Iittalan ja Arabian (miksei muutkin) astiat voi lykätä uuniin, ne antavat kivan vaihtoehdon ainaiselle Ikean piirakkavuoalle. Paistoasteet kannattaa kuitenkin varmistaa valmistajien sivuilta, esimerkiksi näille Teema-vadeille 250 astetta on astian kipukynnys.

Jatkakaamme piirkan parissa: jätä vuohenjuusto ja kirsikkatomaatit vielä rauhaan, mutta sekoita kulhossa muut piirakan päälle tulevat aineet (raastettu kesäkurpitsa, muna, maito, vähän suolaa ja pippuria). Kaada seos vuokaan/vuokiin, ja lykkää piiraat uuniin. Kun piiraat ovat saaneet hieman väriä, ota ne pois uunista, lisää vuohenjuusto ja lohkotut kirsikkatomaatit ja anna kypsyä loppuun. Kokonaisaika uunissa on noin 20 minuuttia.

Ja, jos kaikki menee hyvin, on tuloksena jotakin tällaista! Tarkkaavainen lukija erottaa pöydällä vain yhden viinilasin. Toinen meni rikki hurjassa tiskausoperaatiossa vain hieman aiemmin. Tilanne on sittemin korjattu.

Raportoi, Martta