Kierrätetty toimisto

Kyllä on tämä lavoilla sisustaminen niin hurjan in, että, ai että. Marttahan on näistä aivan innoissaan ja varmasti joku päivä rakentaa itselleen vähintään Teemu Selänteellekin kelpaavan linnan lavoista.

Martta tuossa poikkesi niin ikään trendikkään puulaakin pirskeissä ja inspiroitui siellä niin, että taas kännykamera välkkyi. Fresh Tunes Finland on Martan käsityksen mukaan sellainen musiikkiin ja musapomoiluun keskittynyt toimisto, joka sijaitsee Kalliossa. Kovin on menoa ja meininkiä FT:lla ja mukavia artistejakin heillä, kuten Niko ja Tapsa ja Megaphone State. Marttakin sitten esitti kekkereissä muutamat kovimmista räppikäsiliikkeistään musiikista ja sisustuksesta intouduttuaan. Vielä ei olla soitettu videoille sheikkaamaan. On se jännä. Luuri hikisenä kädessä kuitenkin, jos pirahtaisi.

No niin, sisustusasiaan: tuossa yllä näkyy poikain värkkäämä baaritiski rahtilavasta ja levystä. On niin jykevä, että hyvin sopii nojata. Ja helppo duunata.

Edelleen lavalinjoilla liikkuen, tässä on väsätty sitten lavasta ja levystä kiva taso, jolle voi laskea vaikka sitten jotakin levyjä ja levytyssopimuksia. Tai jos hyvä lukija et liiku musabisneksessä voit omia idean vaikka kesäkeittiön rakennusinspiraatioksi.

No tässä sitten onkin vasta oivallettu. Martan mielestä kaikkien espoolaisten pienten ja isompienkin kiekkokeijojen pitäisi napata tästä hieno idea naulakoksi. Älä heitä niitä vanhoja mailoja menemään. Idea myös rohkeille vaateputiikkien omistajille.

Ja vielä pikku vinkki Johan & Nyströmin kahveista. Niitä saa Helsingin Katajanokan kuppilasta.

Lavakuumeessa, Martta

Helppo skagen

Seuraavaksi Martta jatkaa sarjaansa helpot iltaleivät. Tai siis tämä saattaa olla sarjan ensimmäinen osa. Nämä helpot skagenit ovat no, helpot. Mitä sitä kiertelemään. Mikäli lakkiaisiin tai valmistujaisiin tarvitaan vielä tarjottavaa, saa tällä ohjeella tehtyä myös helppoja coktail-paloja. Paahtoleivät kannattaa silloin leikata vaikka lasilla tai piparimuotilla pienemmiksi suupaloiksi.

Alkuun pääsee vähillä aineilla:

yksi kanamunankeltuainen

öljyä

suolaa

basilikaa

liraus sitruunamehua (noin 1rkl)

(kermaviiliä)

katkarapuja

kurkkua

paahtoleipää

Jos teet majoneesia enemmän kuin kahdelle lisää keltuaisten määrää.

Ensin tehdään majoneesi. En maininnut siitä aluksi, sillä monia homma pelottaa. Turhaan. Majoneesi syntyy näppärästi vaikka käsipelillä vatkaamalla. Martalla on nyt tämä uusi sähkövatkain, niin käytin sitä. Riko ja erottele kanamunan valkuainen ja keltuainen. Laita keltuainen puhtaaseen kulhoon ja aloita vatkaaminen. Lisää öljyä ohuena nauhana, kunnes majoneesi on keltaista ja tökköä. Lisää suola, pieneksi hakattu basilika ja sitruunamehu ja sekoita vielä kertaalleen sekaisin. Keventääksesi majoneesia voit lisätä kermaviiliä. Tarkista maku.

Lisää katkaravut majoneesiin ja kääntele sekaisin. Jos käytät pakastekatkarapuja anna niiden sulaa hyvin ja mielellään vielä sihdissä. Kaikki pakasteet, niin marjat kuin katkaravutkin kun tahtovat vesittää kaiken vetisyydellään.

Kokoa kasa katkarapumajoneesia paahdetuille paahtoleiville ja koristele kurkkusilpulla.

Avot!

Euroviisuja kohden, Martta

Kahelina kuppikakuista

Tiistaina Martta meni sekaisin. Mad Martta. Keittiöneliöni (joita on yksi) oli valtoimenaan kulhoja, vatkaimia, jauhoja ja erilaisia lisukkeita. Kieli keskellä suuta mittailin ja laskin tarkasti. Käynnissä oli kaikkien aikojen kuppikakkuhaaste, josta kerron myöhemmin lisää. Tässä vaiheessa voin paljastaa, että supermaistiaisten voittaja makoilee makeana tuossa vasemmalla.

Testikuppikakkuja syntyi sellainen määrä, että otin osan mukaani, kun nostimme keskiviikona veneen vesille. Venereissulla markkinamies kertoi minulle kuppikakkujen markkinoinnista. Markkinamiehellä oli hyviä pointteja. Kuppikakuista on hirveän lyhyt askel kapitalismiin. Varotaan sitä.

Suu makeana, Martta

Kuvia viikonlopulta

Lauantaina oli viisikymppiset. Tai oikeastaan kahdet 25-vuotiskekkerit, mutta ne oli pantu hulvattomasti yhteen viisikymppisiksi. Sankarit olivat koko päivän valmistaneet herkkuja, joita pääsimme kanssavieraideni kanssa nauttimaan. Osa vieraista oli tullut maakuntajunalla maalta saakka. He kertoivat tarinoita Pirkanmaan markkinoista ja hevosista.

Isäntäpari (joka ei oikeasti ole pariskunta) oli hermostunut, kun nostimme alkumaljan Gin & Tonicia. Sitten he saivat Lapponia-likööriä lahjaksi. Maakuntien ystävät kehuivat liköörin olevan keski-ikäisten herkkua.

Turhaanhan ne sankarit sitten hermoilivat. Itsetehtyjen lihapullien lisäksi oli Manchego-juustoa, nizzansalaattia ja marinoituja paprikoita. Ai että. Näinä karppauksen aikoina opimme juhlissa, että leipää ei enää kannata varata puolta limppua per juhlija. Sitä ei oikein tahdo kulua. Kunnon karppaajatkin kuitenkin lapioivat naamaansa vanhanajantyyliin (eli lastenkutsutyyliin) rakennettuja jäätelokakkuja. Tuosta lastenkutsujen klassikosta pitääkin tehdä oma postaus joku päivä.

Seuraavana päivänä brunssin jälkeen oli paraati Kallion läpi. Ystävämme Klaus liittyi spontaanisti viimeiseen rumpuriviin ja mätki menemään muiden mukana. Hän on maakunnasta, mutta todettakoon, että Klaus tunsi biisit aika hyvin, koska on ollut nauhoittamassa niitä. Glitteritakkia ei ollut, mutta se ei haitannut! Me muut hurrasimme sivusta sambaajille, koska emme ole niin lahjakkaita rumpaleita. Ja osa meistä oli maakunnista.

Maanantaina taas sorvissa kiinni, Martta

Kirjahylly kadunkulmasta

 Ilmaveivi! Helatorstain iltana, Suomen mäiskiessä USA:ta vastaan jääkaukalossa, teki Martta henkilökohtaisen maalin. Kadunkulmasta dyykkasin kotiin upean, kirjatorniksikin tituleeratun ilmestyksen. Tältä se näytti, kun saavuimme kotiin.

Yön hylly vietti eteisessä kurkistellen peremmälle kotiin kuin luokan uusi oppilas. Epäilin hetken, josko dyykkaus oli sittenkään onnistunut. Sopeutuisiko entinen maalikaupan hylly boheemin sekalaiseen valkoiseen sisustukseeni?

Seuraavana aamuna aloitettiin operaatio Pölyt pois (ja muu kakka)!

Kyllä, hyllyillä on kissapaperit.

Lopulta aisaparini kanssa asettelimme kirjat uuteen kotiinsa. Entisessä kirjahyllyssäni teokset  mötköttivät lappeellaan pitkin Zen-hyllyä. Nyt ne kurottelevat korkeuksiin kirjatornissa. Samantien pantiin sisustus uusiksi ja siirrettiin koko kirjahylly toiselle seinälle.

Kevään kivoin kirjahylly on kotonaan!

Hyllyä hivellen, Martta

Perjantaibreikki

Mangochutney ja vuohenjuusto soijapullat kreisimaustetuilla bataattikuutioilla. Boomshakalaka ja viikonloppuja!

Jämäjauhelihapihvi ja bataattitikut

Haluan kirjoittaa jauhelihasta muutaman sanan. Minulla on jauhelihakirjoitukseeni kaksi syytä. Ensinnäkin haluan osallistua Hävikistä herkuksi -kampanjaan. Toiseksi googlasin reseptiä jo paistetusta jauhelihasta, eikä sellaista löytynyt, joten päätin tehdä reseptin itse.

Asia on niin, että heitämme uskomattomia määriä ruokaa pois. Marttakin syyllistyy tähän. Meistä jokainen syyllistyy. Paitsi Martan Maire-mummo, joka vaati, että joulun jälkeen haen ylijääneet juurekset pois. Etteivät mene hukkaan. Valmiiksi pilkottuja juureksia oli jäljellä noin viisi kappaletta. Niitäkään Maire-mummo ei suostunut antamaan, ellen vannonut, että syön ne, enkä heitä pois.

Omantunnon ja laiskuuden painamana oli siis pakastimeen siunaantuneesta jauhelihasta jotakin väännettävä. Ongelma on, että internet ei tunnista reseptejä paistetusta jauhelihasta. Niinpä sovelsin. Otin sulatetun jauhelihan, sekoitin joukkoon sinihomejuustoa ja yhden munan, sekoitin vielä ja muotoilin kaksi pihviä, jotka paistoin uunissa (225 astetta ja noin vartti).

Bataattitikut sopivat pihvin kylkeen: Pese bataatti tosi hyvin. Älä kuori. Leikkaa tikkuja. Pane tikut kulhoon ja lisää öljyä, suolaa ja paprikamaustetta. Peitä kulho lautasella ja hölskyttele niin, että ainesosat sekoittuvat. Paista uunipellille levitettyinä uunissa (225C/20 min).

Äitienpäivän marmoroidut macaronet

 Kevään (ja viime keväänkin) kuumin pakkaus on macarone, mantelijauhosta tehty pikku leivos, jonka välissä on lemon curdia (sitruunamarmeladi) tai muuta hilloa. Martta ehdottaakin näitä unelmaisia pikku karkkileivonnaisia äitienpäivän kahvipöytään.

Macarone kärsii vaikean tapauksen maineesta. Olen lukenut ohjeita, joissa sulatetun sokerin lämpötilan pitää olla just eikä melkein 118C. Hei kamoon, kuka jaksaa? Onneksi löysin Pirkka-lehdestä näppärämmän ohjeen.

Valmistaudu haasteeseen hankkimalla seuraavat ainesosat:

Mantelijauhopussi 100g

3 dl tomusokeria

2 munanvalkuaista

1 rkl hienosokeria

elintarvikeväri tai värejä

Pane uuni lämpenemään 150 asteeseen.

Aloita sekoittamalla mantelijauhe ja puolet tomusokerista keskenään. Erottele valkuaiset keltuaisista ja vaahdota niitä hetki sähkövatkaimella kulhossa. Lisää joukkoon hienosokeri ja jatka vaahdottamista, kunnes valkuaivaahto on kovaa. Lisää vielä joukkoon loppu tomusokeri vähän kerrallaan. Katso sitten kuvaa yllä, vaahdon pitäisi olla tuolla tavalla kiiltävää. Tai no, tosi elämässä se oli tosi kiiltävää.

Sekoita mantelijauho-tomusokeriseos lopuksi valkuaisvaahdon joukkoon. Sekoita taikinaa lusikalla, kunnes taikinaan vedetty vako ummistuu noin kymmenessä sekunnissa.

Seuraavaksi kaivoin kaapista Etelä-Afrikasta raahaamani elintarvikevärit. Näitä saa myös Suomesta, mutta pihi-Martta nosti matkalla päätään, ja ostin muutamia 50 senttiä maksaneita värejä reissusta.

Marmorointi tapahtuu näin:

lorauta valitsemaasi elintarvikeväriä hieman taikinaan. Kääntele erittäin varovaisesti ja vedä muutamia viivoja taikinaan. Värin pitäisi sekoittua epätasaisesti taikinaan, kuten kuvassa yllä. Lisää sitten toinen väri ja toista varoivainen sekoittaminen.

Marmoroinnin voi myös jättää väliin ja käyttää vain yhtä väriä, jolloin väri sekoitetaan normaalisti tasaisesti taikinaan.

Nosta sitten kahdella teelusikalla pieniä osia taikinaa pellille. Taikinaa voi vähän avittaa ympyrän muotoon. Todella tarkka pursottaa pursottimella 2 euron kolikon kokoisia ympyröitä. Anna taikinaympyräiden huilata pellilla 15 minuuttia ennen kuin panet pellin uuniin noin 10–15 minuutiksi.

Anna macaronen levätä hetki uunin jälkeen. Yhdistele sitten sopivan kokoiset palat yhteen, ja levitä väliin suosikkihilloasi.

Hyvä macarone on pinnalta kova ja sisältä pehmeä.

Jos jokin nyt meni kuitenkin pieleen, on syy luultavimmin a) taikinan oikeassa koostumuksessa. Se ei saa olla liian löysää, eikä liian kovaa, tai b) taikina ei saanut olla huoneenlämmössä pellillä ennen uunia tarpeeksi kauan. Tässä vaiheessa ympyröihin muodostuu kalvo, joka pitää leivoksen koossa.

Lykkyä tykö ja ihanaa äitienpäivää toivottaa, Martta

Cabra semicurado vuohenjuustosalaatti

Ja nakit, hullu hullu maailma!

Martan ainesosat

Sisäinen Marttani piilotteli sisälläni vuosikausia, eikä kukaan tiennyt hänestä mitään. Ystäväni olivat tottuneet varautumaan kivikovaan mehujäädykkeeseen, ”kolmen sipulin” keittoon tai hiekkamaiseen sekoitukseen soijarouhetta, kun tulivat iltaa viettämään. Vähänpä arvasivat, että pian saisivat maapähkinävoikeksejä ja macaroneja, ja, että suurin syy Martan olemassaoloon ovat juuri ystävät.

Ilarin hirvipaistia ja perunavuokaa. Liekkien takana Heikki.

Martta on mieleltään ensisijaisesti leipuri. Mietin tässä, mistä leipomisfiilis alkoi. Tajusin aika äkkiä, että en ikinä leivo itselleni. Leivon usein toki yksin, ja puuhailu onkin mun juttu, haluan olla itse puikoissa. Mutta ei leipominen olisi mitään ilman, että saa tarjoilla luomuksensa joillekin kivoille tyypeille.

Elinan piparkakkunorsu perinteisistä piparileipojaisista 2011.

Marttaan liittyy myös hygge. Hygge on tanskaa ja tarkoittaa jotakin kotoista ja ihanaa ja lutuista ja mukavaa. Martta haluaa hygge-oloa kaikille, ja ruoka on aika hyvä hygge-olon levittäjä.

Juustoja, Martan uunijuureksia ja pellavansiemenkeksejä iltana, joka päättyi tanssilattialle, jolla soi Kaija Koo.

Onneksi Suomessa riittää näitä vuodenaikoja, jolloin voi vain ja ainoastaan linnoittautua kotiin. Jotkut puhuvat kotoilusta, kun puhuvat puuhastelusta ja sellaisesta. Kotoilusta tulee kuitenkin liikaa mieleen Anu Harkki, ja eräskin kenkälaatikkolahjarasia, joka Koto-ohjelmassa askarreltiin. Ei siinä, se oli ihan kiva, mutta minun kotoiluni on enemmän yhdessäoloa kuin glitterillä päällystettyjä kenkälaatikoita.

Otso asettelee modernia pipariteostaan.

Ihmiset ovat kuulemma alkaneet suorittaa vapaa-aikaansa samalla tavalla kuin työntekoaan. Siksi ruokahifistely on kasvattanut suosiotaan. Siksi naamakirja on täynnä kavereiden kuvia itsetehdystä lohimoussesta. Kyllä, minäkin olen lähettänyt suttuisen kännykkäkuvan marmoroidusta macaronestani sinne sosiaaliseen mediaan. Ja kyllä, minäkin elän nyt elämää, jossa otan kuvia ruoastani. Ja toisten ruoasta.

Erityinen nakkisämpylä, rakkaudella tehty.

Mutta tärkeää on ottaa kuvia myös niistä arkisimmista aamupaloista. Kuten pelastavasta nakkisämpylästä vappupäivänä. Sekalaisen sämpylän teki yksi tosi kiva tyyppi, ja sämpylästä muodostui heti klassikko. Välissä briejuustoa, salaattia, sulatejuustoa, broilerinleikettä, voita, Philadelphiaa ja nakki. Päälle fiilistä, vappupäivän tunnelmaa, täyteen ahdettu 3B-ratikka, käsi toisessa kädessä, pusu ja serpentiiniä hiuksissa. Marttamaista meininkiä.