Kierrätystehdasta kohti

Pari tuntia sitten pyörähti käyntiin jokakeväinen Kierrätystehdas-tapahtuma Kaapelitehtaalla ja sinnehän Marttakin suuntaa. Tänään vien ilmaistorille tuon toisen Ikea-kassin. Ilmaistorin idea on yksinkertainen: tuo tullessas, vie mennessäs. Kassissa päälimmäisenä piileskelevä kassi tosin joutuu valitettavasti suoraan roskiin, sillä Kiinasta 2008 ostettu veska on siinä kunnossa, että se ei edes ilmaisena kelpaa kellekään. Mutta kassin alla on ainakin kolme paria housuja, pari neuletta, muita laukkuja ja sen sellaista, jotka toivottavasti löytävät uudet omistajat Kaapelilla.

Toinen Ikea-kassi on täynnä SER-jätettä, eli sähköromua. Ne viedään huomenna, kun miehistä apulihasvoimaa lähtee mukaan. Ihanaa kipata vihdoin pois kaksi-kolme vuotta sängyn alla säilytetyt rikkinäiset dvd-soittimet (niitä on kaksi), digiboksi, hiustensuoristin, lamppu ja sopivasti ennen vappua rikki mennyt vedenkeitin.

Toukokuu on aina Martalle siivouskuukausi, osin johtuen siitä, että usein tässä vaiheessa työt vähenee ja opiskeluhommat samoin. Osin siivoilu johtuu siitä, että luovutan taas Helsingin residenssin toisen puuhastelijan käyttöön (puuhastele paljon täällä Maija!) ja siirryn itse Suomen ensimmäiseen pääkaupunkiin Turkuun! Laitoin huutomerkin vielä Turun perään, koska Turku on ihana.

Kierrätystehdas on auki la 4.5 ja su 5.5 10–17, sähköromua kerätään Kaapelitehtaan pihalla ilmaiseksi.

INFO: Ensi viikolla lauantaina 11.5 Kallion kirppis goes Suvilahti. Kattilahallissa tavara vaihtaa omistajaa klo 12–16. Viimeksi jono kiemurteli kuulemma pitkänä, eli ajoissa paikalle ja parhaat keväthermot messiin!

 

Kahden kirpparikierroksen sunnuntai

Sunnuntai oli kirpparipulassa vellovassa Helsingissä harvinainen päivä. Perinteisten Jäähallin kirpparin ja Vanhan ylioppilastalon kirpparin lisäksi Erottajan Adamsissa ja Arabian kääntöpaikalla oli pop-up -kirppikset. Yllä Martan löydöt Vanhalta ja Adamsista.

Vanhalla on järkätty jo jonkin aikaa sunnuntaikirppiksiä. Alakerran salissa oli neljä riviä pöytiä ja laatu oli kelvompaa kuin Jäähallissa. Vetonauloja olivat ainakin Jone Nikulan ja tyttöystävän (!) pöytä ja rekillinen kympin nahkatakkeja. Martan kassiin napattiin vaalea printtipaita (1e) ja HM:n musta asiallinen pusero (2,5e) sekä tunikamainen harmaa neule, jonka ehdin jo nimetä tutkija-ja graduneuleeksi (3e).

Jatkoimme aurinkoista sunnuntaita Adamsiin, jonne löysi, kun seurasi pyöreissä aurinkolaseissa ja pipoissa liikkuvia bloggaajia. Adamsin sali oli tupaten täynnä, mikä ei sinänsä yllättänyt, sillä kirpparia edelsi aikamoinen blogikuhina. Martan mukaan tarttuivat musta läppärinmentävä nahkalaukku (10e) ja skottiruutuinen iso huivi (1e).

Mutta nyt Martan on nyt kirjoitettava vähän hinnoista. Kirpparin tarkoituksena on Martan mielestä kaksi asiaa. Ensinnäkin myyjä pääsee pientä korvausta vastaan eroon turhasta romppeestaan ja toiseksi ostaja saa pienellä hinnalla jotakin ilahduttavaa itselleen. Olen itsekin toki tienannut kirpparilla. Ei siinä mitään, kaikki myyntipöydän hinnan jälkeen käteen jäävä on kotiinpäin. Mutta Adamsissa taisi olla hinnoissa hieman blogilisää, sillä Martta kuunteli silmät ymmyrkäisinä, kun kahdet kulahtaneet, reikäiset ja todellakin parhaat päivänsä nähneet Converset vaihtoivat omistajaa kahdeksan (8) euron suolaiseen hintaan. Ostaja yritti tinkiä, mutta myyjällä taisi olla niin hyviä muistoja tossuista, että hinta oli ja pysyi. Muissa pöydissä oli lyöty kenkiin ja laukkuihin viidenkympin hintalappuja.

Helsingissä olisikin hyvä olla lisää kirppareita. Useampi myyntipaikka lisäisi kilpailua eli laskisi hintoja. Lisäksi Martta toivoo laatutietoa niin ostajilta kuin myyjiltäkin. Edes vannoutuneen kestävän kehityksen fanin ei kannata ostaa reikäisiä ja likaisia tennareita ylihintaan. Viisikymppiä voisin maksaa harkiten täysin uusista ja erittäin laadukkaista kengistä. Toisaalta, eikö vähän kalliimmat romppeet kannattaisi myydä netissä?

Mitäs te lukijat, mitä mieltä olette kirpparien hinnoista? Lisäsin hinnat noihin omiin löytöihini, joten niitäkin kelpaa kommentoida. Maksoinko liikaa vai liian vähän?

Eurotietoisena, Martta

(edit. Sosiaalinen media kertoo, että myös Suvilahdessa oli pop-up -kirppari, mahtavaa!)

Vielä yksi kirjahylly…melkein

Heikkihän se siellä!

Tampereen Bonuskirpparilta löytyi vastaus kirjahylly-postauksen kysymykseen, että mitä tehdään sitten, kun kirjat ovat kaikki menneet digimuotoon, eikä ole mitään kirjahyllyyn pantavaa. Tästäpä viidellä eurolla tulevaisuuden tuote, eli kirjataulu! Ehkä joskus vuonna 2030 tuollaisia myydään ihan hulluna. Ihmiset on silleen: ”Meidän nuoruudessa oli tällaisia painavia juttuja, niitä sanottiin kirjoiksi!” Toivottavasti siihen mennessä ihmiskunta osaa tuottaa oikeannäköisiä tauluja kirjoista, sillä tässä taulussa kirjoista osa on väärinpäin (nyt kaikki arvaavat, mitkä!).

Mansesta, Martta

Siivouspäivän sato

Nämä juuri saatiin purettua…

…kun nämä jo kannettiin kaapin täytteeksi. T-paita ja musta neule ovat Martan kalakaverille yllätyksenä!

Martta sai juuri Ikea-kassit, rinkan, repun ja pahvilaatikot kesän Turun seikkailun jäljiltä purettua, kun jo tuli Siivouspäivä. Eli toisin sanoen kirppispäivä, jolloin ihmiset pistävät pystyyn kirppareita pitkin kaupunkia.

Hellurei, sitten mentiin! Meinattiin mennä vain yhteen kaverin kirppispaikkaan, mutta mentiinkin aika moneen sitten. Reissu alkoi Fredrikintorilta, jossa oli paljon sekalaista tarjontaa puuhelmistä diskohiuspantoihin. Myyjät olivat aika nuoria. Siis nuoria verrattuna seuraavaan paikkaan Tarkk’ampujankadulla, jossa oli vähän vanhempia rouvia, mutta erittäin charmantteja ja heillä oli laadukkaita koruja ja vaatteita myynnissä ja yksi satavuotias keinutuoli. Siitä kadun toisella puolella oli astetta rokkaavampien herrojen myymälä  (se oli ehkä tämä). Heillä oli tarjolla muun muassa farkkuliivejä kolmen euron sopuhintaan. Jatkoimme vielä Tehtaankadun kirpparille, josta ystäväni neiti N. osti upean cashmir-sekoitteisen viitta-asian (huom. ei ponchon) ja miksikäs sitä lopettaa, kun olimme vain korttelin päässä itsepalvelukirppis Kaivopuiston Kanuunasta. Huh! Ai niin, kävimme myös Kapteeninkadulla, mutta siellä emme katselleet kirppistarjontaa, vaan meidät houkutteli sisäpihalle grillimakkarat.

Loppusaldo:

Eläinkuosinen ohut  paita, 3e

Puuhelmet, 1e

Diskohiuspanta, lahja neiti N:ltä!

Mustat farkut, 1,70e

 Kalakaverille:

Musta neule, 1e

T-paita, 1e

Ehkäpä ensi Siivouspäivänä Martta voisi panna pystyyn oman kojunsa. Tosin, kuten bisnesnaiset ja -miehet tietävät, on lokaatio kaiken myynnin a ja o. Fredrikintorilla kuhina kävi kuumana, mutta syrjemmällä kuulemma hierottiin vähemmän kauppoja. Keskittäminen siis kannattaa, tietäähän sen S-ryhmäkin!

Roposia taas säästäneenä, Martta