Käväisin Fredrikinkadun sisustusliike Perobassa ihastelemassa. Peroban isoista näyteikkunoista on varmasti moni kulmilla asioinut kurkistellut sisään ja ihastellut liikkeen rosoista tyyliä. Isot, siis todella isot jalkalamput, jotka muistuttavat valonheittimiä ja kuluneet massiiviset kaapit ovat jääneet ainakin Martan mieleen. Tällä kertaa puikahdin ovesta sisään ja ihastelin ruokapöytiä. Sellaistahan minulla ei tällä hetkellä ole omassa yksiössäni. Haaveilenkin, että tulevaisuudessa kattaisin astiat ehkä tuollaiselle kuluneelle puupinnalle kuin ylemmässä kuvassa, tai istuttaisin vieraat eriparisille tuoleille, kuten alemmassa kuvassa.
Tämä keittiö palveli Marttan leipomona Tampereella. Mustavalkoinen lattia oli upea ja sai aina ensimmäisenä kehut vierailta, vaikka keittiössä hyörineet neidit A ja L olisivat kuinka tälläytyneet sen kolme tuntia.
Mustavalkoinen lattia sijaitsi Tampereen Kalevassa, jonka talot on rakennettu 1950-luvulla kasvavan kaupungin asukkaille. Monet tuttavat asuvat samalla seudulla, ja heidän keittiöissään vieraillessani olen huomannut, että tamperelaiset ovat fiksuja remontoijia. Vaikka keittiöt on remontoitu, on ymmärretty säilyttää 50-luvun keittiön kaapit. Niiden tunnelma on jotakin aivan omalaatuistaan. Meidän keittiössämme vain kaapinovien vetimet oli uusittu, mutta menneen ajan hengessä.
Tällainen pikkukeittiö palvelee Marttaa nyt. Se on todellakin pikkuruinen. Tiskipöydän puupinta on kyllä ihan ässä, samoin asunnon korkeus, joka avaa uusia mahdollisuuksia tavaroiden säilyttämiselle. Etualalla näkyy jakkara, jolta sitten kurkotellaan esimerkiksi tuikkuja noista lasipurkeista.
Mainio Martta 