Hyllyttömiä hyllyjä

Martta selaili arkistojaan ja löysi muutaman kuvan hyllyttömistä kirjahyllyistä. Tai no, tässä ensimmäisessä ei ole hyllyn hyllyä. Tuossa toisessa on tavallaan hyllyt, mutta oikeasti ne ovat askelmat. Uskomatonta, eikö totta?! No juu, pointtinahan on se, että kirjat saa kivasti lähes minne tahansa.

Se jääkin sitten meille kaikille sisustajille avoimeksi kysymykseksi, mitä käy, kun kirjoja ei enää ole? Kun digikirja on syrjäyttänyt painetun kirjan? Tai kun netti on lyhentänyt keskittymiskykyämme niin, ettei kukaan enää pysty monisataisen opuksen läpikahlaamiseen? Millä sitten koristamme olohuoneiden hyllyjä, kun kirjat ovat kuolleet?

Syntyjä syviä pohtien, Martta

Vuokrakodin seinät

Vuokrakodin seinät ovat usein seksikkään maalarinvalkoiset, eikä niille saa tehdä mitään brutaalia, kuten vaikkapa naulata asumisviihtyvyyttä edistäviä tauluja paikoilleen. Oma vuokranantajani on huipputyyppi, joka jopa kustansi tämänhetkisen maalin asunnon seinäpinnoille. Tosin allekirjoittanut ne seinät maalasi apuvoimineen. Vuokranantajalla ei siis varmaankaan olisi mitään sitä vastaan, että kiinnittäisin muutaman taulun seinille. Mutta, mutta. Kun talo on 1930-luvulta ja seinät kiveä, niin niitä tauluja ei millään heikoimmilla taulunauloilla seinään taota. Siksi homma onkin jäänyt.

Tylsä ja kalpea seinä.

Yllättävä ja hieman epäilyttävä seinäkoriste saapui liitutaulukalvojen muodossa. Sain tuttavalta yli jääneet kaksi rullaa kyseistä mustaa kalvoa Hoppu hallista eli Hobby Hallista, ja ajattelin antaa lastenhuoneista tutulle liitutaululle mahdollisuuden. Tarkan mittaamisen ja asettelun tuloksena saimme apurin kanssa kalvot paikoilleen vierekkäin ja melkein ilman ilmakuplia.

Kalvon liimapinta on erittäin hentoinen, luultavasti siksi, että sen saa sitten aikanaan helposti pois tärvelemättä seinän maalipintaa. Toinen kalvoista kuitenkin kupruilee siihen malliin, että liimapinta on liian heikko. Kokeilen siihen seuraavaksi liimasprayta, joka on kevyt liimasuihke.

Hauska seinä!

Liitutaulukalvo toimii kupruilua lukuunottamatta aika moiteettomasti. Vastuu taiteesta jää vain asukkaalle, eli Martalle. No, ehkä panen vieraat taiteilemaan siihen. Nyt kuvituksena on Valpojken-hahmon pää ja graduun liittyviä mindmappeja.

Vasara piilossa, Martta

Kuprulle meni. Tilanne korjattiin sinitarralla ja liimasprayllä.

Kierrätetty toimisto

Kyllä on tämä lavoilla sisustaminen niin hurjan in, että, ai että. Marttahan on näistä aivan innoissaan ja varmasti joku päivä rakentaa itselleen vähintään Teemu Selänteellekin kelpaavan linnan lavoista.

Martta tuossa poikkesi niin ikään trendikkään puulaakin pirskeissä ja inspiroitui siellä niin, että taas kännykamera välkkyi. Fresh Tunes Finland on Martan käsityksen mukaan sellainen musiikkiin ja musapomoiluun keskittynyt toimisto, joka sijaitsee Kalliossa. Kovin on menoa ja meininkiä FT:lla ja mukavia artistejakin heillä, kuten Niko ja Tapsa ja Megaphone State. Marttakin sitten esitti kekkereissä muutamat kovimmista räppikäsiliikkeistään musiikista ja sisustuksesta intouduttuaan. Vielä ei olla soitettu videoille sheikkaamaan. On se jännä. Luuri hikisenä kädessä kuitenkin, jos pirahtaisi.

No niin, sisustusasiaan: tuossa yllä näkyy poikain värkkäämä baaritiski rahtilavasta ja levystä. On niin jykevä, että hyvin sopii nojata. Ja helppo duunata.

Edelleen lavalinjoilla liikkuen, tässä on väsätty sitten lavasta ja levystä kiva taso, jolle voi laskea vaikka sitten jotakin levyjä ja levytyssopimuksia. Tai jos hyvä lukija et liiku musabisneksessä voit omia idean vaikka kesäkeittiön rakennusinspiraatioksi.

No tässä sitten onkin vasta oivallettu. Martan mielestä kaikkien espoolaisten pienten ja isompienkin kiekkokeijojen pitäisi napata tästä hieno idea naulakoksi. Älä heitä niitä vanhoja mailoja menemään. Idea myös rohkeille vaateputiikkien omistajille.

Ja vielä pikku vinkki Johan & Nyströmin kahveista. Niitä saa Helsingin Katajanokan kuppilasta.

Lavakuumeessa, Martta

Kirjahylly kadunkulmasta

 Ilmaveivi! Helatorstain iltana, Suomen mäiskiessä USA:ta vastaan jääkaukalossa, teki Martta henkilökohtaisen maalin. Kadunkulmasta dyykkasin kotiin upean, kirjatorniksikin tituleeratun ilmestyksen. Tältä se näytti, kun saavuimme kotiin.

Yön hylly vietti eteisessä kurkistellen peremmälle kotiin kuin luokan uusi oppilas. Epäilin hetken, josko dyykkaus oli sittenkään onnistunut. Sopeutuisiko entinen maalikaupan hylly boheemin sekalaiseen valkoiseen sisustukseeni?

Seuraavana aamuna aloitettiin operaatio Pölyt pois (ja muu kakka)!

Kyllä, hyllyillä on kissapaperit.

Lopulta aisaparini kanssa asettelimme kirjat uuteen kotiinsa. Entisessä kirjahyllyssäni teokset  mötköttivät lappeellaan pitkin Zen-hyllyä. Nyt ne kurottelevat korkeuksiin kirjatornissa. Samantien pantiin sisustus uusiksi ja siirrettiin koko kirjahylly toiselle seinälle.

Kevään kivoin kirjahylly on kotonaan!

Hyllyä hivellen, Martta

Lavasteet, eiku kalusteet –lavakalusteet!

Rahtilavat, nuo tavaratalon aamuvuoroista tutut puiset pökkylät tulevat kahdessa koossa: vähän isompana FIN-muodossa ja vähän pienempänä EUR-mallissa. Visionääristä sisustajaa lavat kuitenkin kutkuttavat muutenkin kuin rekassa. Yllä olevan pikkuruisen pöydän löysin Perobasta. Älkääkä luulkokaan, että Martta olisi sen kotiinsa ostanut, ehei. Aion jostakin vielä dyykata lavoja ja rakentaa omin käsin ihan omanlaiseni pöydän.

Ja sitten joku kaunis päivä vielä rakennan myös tällaisen sohvan. Ihana ja näppärä vaikka pihalle tai kuistille. Tämä idea oli päässäni pitkään, kunnes sohva tuli vastaan kaikessa rosoisuudessaan Helsingin yliopiston Tiedekulmassa Aleksanterinkadulla.  Samalla pääsevät käyttöön vanhat räsymatot. Älkää vaan heittäkö pois niitä mummojen käsinkutomia räsymattoja, niitä kun ei kukaan enää tee, mutta käyttöä niille löytyy kyllä.

Sisustusliike Perobassa räsymattoja oli myös myynnissä. Räsymatoista saa myös ommeltua isoja lattiatyynyjä, joita voi kesäpäivänä raahata vaikka rannalle.

Kesäpäivät mielessäin, Martta

Kevään kukkaidea Afrikasta

Mainio Martta on ollut hieman reissun päällä. Tarkemmin sanottuna viikon. Tarkemmin ottaen Afrikan mantereella ja Etelä-Afrikassa. Lähetän täältä pienen tervehdyksen, joka toivottavasti innoittaa ja inspiroi siinä määrin, että Suomeen kertyneet lumikasat unohtuvat edes hetkeksi.

Tämän nimittäin löysin majapaikkamme toiselta sisäpihalta. Tassuamme zeebrakuosissa ja sisällä pihakasvit. Martalla ei ole niin valtaisaa parveketta, jolle tuollainen kukkailottelu sopisi. Ehkä sen sijaan enemmän pihaa omistavat lukijamme voivat kaivaa esiin vanhat kylpyammeensa ja istuttaa kevätkukat niihin, eikö? Toisaalta, kylpyammeet taitavat olla hieman kortilla tätä nykyä. Mikäli ammetta ei löydy, voi kevätkukkien asetteluun saada vaihtelua muista vaihtoehtoisista kukkaruukuista. Vanhat teekupit, emaliastiat, posliinitpotat, kaikki käy!

Kuva lainattu Dear Darlingilta: http://hellodarlingxoxo.blogspot.com/2011/04/tea-cups.html

Martan kamera on täällä räpsinyt siihen tahtiin, että voitte odottaa kuvakavalkadia Kapkaupungin kahviloista ja muista ihanuuksista aivan piakkoin. Viimeksi tänään ruokakaupan herrasmies näpäytti sormille, ettei kaupassa ei saa kuvata! Eipä tiennyt mies, että meillä Suomessa ei ole sellaisia designsoijamaitotölkkejä kuin heillä, ja että hartaasti haluan löytöni jakaa maailmalle.

Toivottavasti kaikki menee hyvin Suomessa, täälläkin menee hienosti!

Martta

Keittiöhaaveita ja menneitä kyökkejä

Käväisin Fredrikinkadun sisustusliike Perobassa ihastelemassa. Peroban isoista näyteikkunoista on varmasti moni kulmilla asioinut kurkistellut sisään ja ihastellut liikkeen rosoista tyyliä. Isot, siis todella isot jalkalamput, jotka muistuttavat valonheittimiä ja kuluneet massiiviset kaapit ovat jääneet ainakin Martan mieleen. Tällä kertaa puikahdin ovesta sisään ja ihastelin ruokapöytiä. Sellaistahan minulla ei tällä hetkellä ole omassa yksiössäni. Haaveilenkin, että tulevaisuudessa kattaisin astiat ehkä tuollaiselle kuluneelle puupinnalle kuin ylemmässä kuvassa, tai istuttaisin vieraat eriparisille tuoleille, kuten alemmassa kuvassa.

Tämä keittiö palveli Marttan leipomona Tampereella. Mustavalkoinen lattia oli upea ja sai aina ensimmäisenä kehut vierailta, vaikka keittiössä hyörineet neidit A ja L olisivat kuinka tälläytyneet sen kolme tuntia.

Mustavalkoinen lattia sijaitsi Tampereen Kalevassa, jonka talot on rakennettu 1950-luvulla kasvavan kaupungin asukkaille. Monet tuttavat asuvat samalla seudulla, ja heidän keittiöissään vieraillessani olen huomannut, että tamperelaiset ovat fiksuja remontoijia. Vaikka keittiöt on remontoitu, on ymmärretty säilyttää 50-luvun keittiön kaapit. Niiden tunnelma on jotakin aivan omalaatuistaan. Meidän keittiössämme vain kaapinovien vetimet oli uusittu, mutta menneen ajan hengessä.

Tällainen pikkukeittiö palvelee Marttaa nyt. Se on todellakin pikkuruinen. Tiskipöydän puupinta on kyllä ihan ässä, samoin asunnon korkeus, joka avaa uusia mahdollisuuksia tavaroiden säilyttämiselle. Etualalla näkyy jakkara, jolta sitten kurkotellaan esimerkiksi tuikkuja noista lasipurkeista.

Uusimpana keittiöön saapuivat perintöna saadut emaliastiat kukkakuvioilla. Astioissa lukee pohjassa Lucky Elephant Made in China. Nämä ovat siis norsun juomakuppeja, tietenkin!

Kierrätetty koti, kiva koti

Mainiota Marttaa kiinnostaa kaikki kierrätetty. Siitähän on tarinoitu ennenkin. Kierrättäminen kiinnostaa ensinnäkin siksi, että se on ekologista ja ekologisuus on kiva juttu. Ekologisuus on niin kiva juttu, että wc-paperirullastakin yritettiin tehdä luontoystävällisempi kuin se jo oli. Siinähän nyt kävi huonosti (viittaan siihen huuhdeltavaan rullaan, aika vitsi). Mutta muuten ekologisuus on mukava asia.

Toiseksi kierrättäminen on ilmaista tai liki ilmaista. Siinä säästyy Martalta pitkä penni, kun poimii nurkkiinsa kaatikselle matkalla olleen pöydän. Sen pennin voi sitten investoida purkkiin maalia, jolla sutii kaatikselta pelastetut kalusteensa uuteen uskoon. Sitä paitsi mikään Ikean hutera pahvihylly ei ole niin iloinen uudesta kodista kuin jätelavalta pelastettu huonekalu.

Ylläoleva valkoinen pieni kaappiasia on löytynyt alunperin remontin keskeltä, sen matka kaatopaikalle katkesi lyhyeen, ja kaappi päätyi minun luokseni. Toinen jätelavalöytö on telkkarikaappini. Päällään se kannattelee megatelkkaria ja sisällään kaappi pidättelee käsilaukkuvuorta, joka uhkaa alituiseen purkautua huonosti sulkeutuvien ovien läpi. Olen pannut kaapin koville, mutta toisaalta jätelavalla osan elämästään asunut kaappi kestää sen kyllä. Kovis.

Kumpikin on alkuperäisessä kunnossaan, vailla Martan tuunaavan käden kosketusta. Hyvä niin, sillä kelvosti ovat palvelleet ilmankin sen enempää laittamista.

No nyt siellä sitten ihmetellään, että mistä tällaisia ihania löytöjä voi ilmaiseksi tehdä. Neuvon pitämään silmät auki, kun liikut kaupungilla. Jätelavoja on siellä täällä, eniten muuttojen aikaan, eli kuun vaihteessa ja silloin, kun taloyhtiöitä rempataan.

Sää on usein dyykkaajan pahin vastus. Nyt talvella parhaimmatkin tiikkipuiset pöydät menevät pilalle, jos päälle sataa räntälunta kilokaupalla. Mutta sen sijaan pieni pakkanen ei pilaa yhtäkään huonekalua, päinvastoin teksiilipintaisille tuoleille ja sohville pakkanen käy pienestä, öh, desinfioinnista. Mikäli nyt muutama kirppu olisi niihin saattanut pesänsä rakentaa.

Martta kehottaa kaikkia roudaamaan kirppiskamansa pihalle viimeistään sunnuntaina 13.5 Lauantaina 12.5., jolloin ainakin Helsingissä pidetään valtaisa vaihtopäivä. Jätelavoja tuodaan kaupungin kaduille oikein kunnolla, ja tavaroistaan eroon haluava voi vain jättää kalusteensa sun muut jätelavalle. Siitä vastaavasti voi tarvitseva ottaa omaan käyttöönsä. Lisää häppeningistä Facebookissa. Toivottavasti ei sada ja kaikki menee hyvin! Ainakin Martta on paikalla.