Bulle, köttbulle

Ihana ystäväni Heikki ihastutti uudenvuoden juhlijoita uskomattomilla lihapullilla. Perinteisempää kokkia hirvittää, kun lukee pullien ainesosia: rusinoita, sitruunaa, pinjansiemeniä! Homma on kuitenkin niin, että nämä köttbullet pieksevät Ikean vastaavat 6–1.

Tästä kaikki alkaa:

400 g naudan jauhelihaa

1 dl maitoa

1/2 korppujauhoja tai leipää

1 kananmuna

1 dl parmesaania raastettuna

1 dl persiljaa hienonnettuna

1 dl rusinoita

1/2 dl pinjansiemeniä paahdettuna

1 tl raastatettua sitruunankuorta

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

muskottipähkinää

Itse vaihdoin pinjansiemenet pieneksi pilkottuihin cashew-pähkinöihin ja persiljan rucolaan. Kokonaisuudessaan ohjeessa on kolme kohtaa. Ensiksi korppujauhot tai pieneksi murusteltu leipä liotetaan maitoon. Varo, ettei korppujauhoja tai leipää tule liikaa, sillä muuten pullista tulee kuivia. Sitten loput aineet sekoitetaan maito-korppujauholiemeen. Kolmanneksi muotoillaan pullia, jotka paistetaan 225 asteessa 10–15 minuuttia.

Ja jos kaikki menee hyvin, saa nauttia tällaisia palleroita vaikka salaatin kanssa. Kastikkeeksi tekaisin vielä sitruunalla ja jeeralla maustetun kermaviilikastikkeen, jota nyt ei näy kuvassa. Lautaset on saatu ennakkoperintönä mummultani. Vieroksun kaikenlaisten sarjojen keräämistä. Teemat, Kokot tai Iittalat eivät ole minun juttuni, mutta hankin ja vastaanotan mielelläni yksittäiskappaleita kauniita vanhoja astioita. Ne muodostavat yhdessä hilpeän oman ainutlaatuisen astiasarjani.

Kutkuttelevia kirjahyllyjä

Yhdenkään kalusteen ei pitäisi olla tuomittu vain yhteen käyttötarkoitukseen. Kalusteiden kameleonttikuningatar on kirjahylly. Perinteisimmät hyllynomistajat latovat vieriviereen nuoruuden Neiti etsivät, opiskeluaikojen tenttikirjat ja muutaman Finlandiavoittajan. Jotkut käyttävät kirjahyllyä valokuvien galleriana ja toiset laskevat epämääräiset paperikasat hyllyille avainnippujen ja kolikoiden viereen. Kekseliäimmät muuttavat Ikean suosikkihylly Expeditin hamsterinkodiksi.

Kirjahylly kertoo omistajastaan enemmän kuin mikään muu kaluste. Itse en syynää onko hyllyssä Dostojevskiä vai Aku Ankan vuosikertoja, vaan sitä, onko hyllyssä kirjoja ylipäätään. Vai kenties jotakin aivan muuta? Olen nähnyt hyllyjä täynnä posliinieläimiä ja itsetehtyä keramiikkaa. Ne kertoivat omistajansa ajankäytöstä enemmän kuin pölyiset kirjat, nuo tylsästi selkäsuorana pönöttävät statussymbolit.

Jos kirjoja oikeasti rakastaa, eikä vain ostele niitä esiteltäviksi, saa Bookshelf Pornista kunnon kiksit. Blogin parissa vierähtää tovi jos toinenkin ihastellen ihania kirjahyllyratkaisuja. Yllättävimmät ovat suosikkejani. Tosin tämä ratkaisu ei ole käytännöllisimmästä päästä, mutta enpä ole minäkään.

Oma kirjahyllyni on tässä. Zen-hyllynä tunnettu tekele on nyt seitsemisen vuotta vanha. Se on tehty rakennusjätteestä, toisin sanoen parista kakkosnelosesta ja maalattu läpikuultavalla valkoisella. Pidän siinä kirjoja, mutta ne ovat epäkäytännöllisissä kasoissa. Joskus kasat kasvavat sanomalehdistä, dvd-levyistä tai kansioista. Zen-kirjahylly palveleekin sekä pönöttävien kirjojen kasarmina että hömelön omistajansa epämääräisten tavaroiden sijaiskotina.

Tyynyliina sohvan piristeeksi

Vihaan kaikkia ohjeita ja reseptejä, jotka alkavat sanoilla ”pikainen”, ”nopea” tai ”näppärä”. Mikään ei ole silloin varmempaa kuin, että a) ohjeen on kirjoittanut omahyväinen yläasteen käsityömaikka, joka pystyy toisella kädellä huovuttamaan ja toisella hilloamaan samanaikaisesti, b)normaalilta ihmiseltä puuha kestää koko päivän ja c) homma menee varmasti pieleen. Silti sorrun nyt itse väittämään tyynynpäällistäni pikaiseksi. Mutta tämä on oikeasti aika nopea ohje, jolla syntyy sekä sisustustyynyjen että unityynyjen päälliset. Ja myönnetään, että opin tämän tyynyliinan ompelun yli kymmenen vuotta sitten silloiselta käsityön opettajaltani. Kiitos Minnalle!

Tuollainen siitä tulee, jos kaikki menee hyvin!

Kirpparilta vuosia sitten löydetty Marimekon kangas otettiin vihdoin esiin vintiltä.

Leikkasin kankaasta suorakaiteenmuotoisen palan, noin puolitoista kertaa tyynyn leveyden. Eli 50 senttiselle tyynylle 1,3 – 1,5m kangasta. Leveydeksi riittää 60 senttiä ja siinäkin on jo roimat 5 senttiä saumavaraa ommella vähän sinnepäin.

 

Kirpparikankaan reuna oli valmiiksi huoliteltu ja vielä piilopistoilla. Taitoin reunan melkein kolmasosaan koko pituudesta. Kangas on taitanut palvella pöytäliinana, sillä pienet tarhat kuvittavat kuosia. En antanut niiden häiritä.

Seuraavaksi taitoin oikeanpuolimmaisen reunan vasemmalle. Kuten huomaa, en tohkeissani välittänyt huolitella kankaan toista reunaa, se jää kuitenkin piiloon tyynyliinan sisään. Tästä sitten ommella hurautin kaksi suoraa saumaa molemmin puolin noin 5 sentin päästä reunoista. Tarkka puuhastelija vielä siksakkaisi reunat.

Ompelun jälkeen käänsin kankaan oikeinpäin ja tyynyliinahan siitä tuli! Tyyny ujutetaan sisään kuvassa näkyvästä raosta. Tuohon reunaan voi myös ommella isot napit, jotka antavat sisustustyynylle tyyliä.

Pähkinää kansalle!

Kutsun tätä kakkua täydellisen viihdyttäjävaimokkeen kakuksi. Itse en ole kenenkään vaimo ja viihdyttäjänä harvoin ruokataituri, mutta usein se humoristi. Italialaisen pähkinäkakun salaisuus on siinä, että hienon näköinen ja hyvänmakuinen kakku on oikeasti aika helppo. Hysss, ei saa kertoa kenellekään.

Ohje löytyi Hesarin sivuilta. Kauppalistaan voi merkitä seuraavat asiat:

• 300 g kokonaisia pähkinöitä (erilaisia oman maun mukaan, itse jätin suuta kutittavat hasselpähkinät pois)
• 1 dl vehnäjauhoa
• 1 rkl kaakaota

• puolikkaan (luomu)appelsiinin raastettu kuori
• 1/2 dl Vin Santo -jälkiruokaviiniä
• 160 g (noin 8 kpl) kuivattuja viikunoita
• 2 tl kanelia
• 1 tl neilikkaa
• 1/2 tl muskottipähkinää
• 1 1/2 dl hienoa sokeria
• 6 rkl hunajaa
• 100 g tummaa suklaata
• tomusokeria koristeluun

Kikka, jota ohjeessa ei kerrota, on, että resepti kannattaa lukea lopusta alkuun. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin kädet jauhoissa huomata, että suklaan olisi pitänyt jo olla sulaa ja uunikin on vielä kylmä. Toinen asia, mitä ohjeessa ei mainita on, että tietyt isot pähkinät on suotavaa hakata pienemmäksi, esimerkiksi parapähkinät.

Pähkinät kuumennetaan pannulla ja sekoitetaan jauhoihin, raastettuun appelsiinin kuoreen ja kaakaoon. Pannulla sekoitetaan ja kuumennetaan sokeri, hunaja, pieneksi pilkotut kuivatut viikunat ja mausteet. Sekaan lorautetaan Vin Santo -viiniä. Uskaliaasti ja joulun kunniaksi korvasin viinin hehkuviinillä, eikä kokeilu mennyt lainkaan huonosti!

Sitten viikunaseos ja pähkinä-jauhoseos yhdistetään ja sekaan lisätään se (jo kauan sulatettuna ollut) suklaa. Taikina vuokaan, vuoka uuniin, jossa on lämpöä 150 astetta ja paistetaan puolisen tuntia. Kakkua ei kannata unohtaa uuniin, muuten tuloksena on kivikova kiekko. Tämä leipomus edustaakin sarjaa vetäytyvät leivonnaiset, eli tekele kypsyy ja koostumus paranee vielä uunin jälkeenkin.

 

Ja, jos kaikki menee hyvin, saa aikaan tällaisen. Oma kokeiluni viihtyi uunissa hiukkasen liian pitkään ja siksi leikkasin sen valmiiksi paloiksi. Lusikalla kakkua on turha yrittää työstää, niin tiivistä herkkua se on.

Suuri määrä pähkinöitä tekee koostumuksesta hieman työlään iäkkäämmille syöjille. Tämän huomasimme joulupöydässä, jossa 90- ja 89-vuotiaat isovanhemmat kritisoivat kakun pähkinöiden määrää, mutta kiittelivät makua. Lisäksi Martan mummu Maire tiesi kertoa, että sodan ajan jälkeisessä Saksassa ruokapulaa helpotettiin lisäämällä joka ainoaan asiaan pähkinää. No, hienostelukakku tai köyhäin korvike, toimii kahvin kanssa joka tapauksessa!

Lisäikkunoita

Eräänä viimaisena syysiltana olimme kävelyllä ystäväni Lauran kanssa, kun bongasin jätelavan. Dyykkausintoilijat tietävät, että kutkutteleva jännitys pakottaa loikkimaan heti lavan luo ja kurottelemaan reunan yli. Noin 163 senttiseltä se ei muuten olekaan ihan helppo homma. Könysin kuitenkin lavan päälle ja ihastelin siististi pinoon aseteltuja 1950-luvun ikkunoita. Taloyhtiössä oli käynnissä ikkunaremppa ja vanhat hilseilevät akkunat oli lempattu pihalle sateeseen. Siitä sitten nappasimme kaksi mukaan ja siitä lähtien ne ovat palvelleet eri asuntojen lisäikkunoina. Kesäkuussa muutimme ikkunoiden kanssa yksiöön, jossa oli valmiiksi vain yksi ikkuna. Vaikka oikeasta ikkunasta pilkehtivät tunnelmalliset kaupungin valot, halusin lisää ikkunoita. Roskiksesta pelastetut ikkunat nojaavatkin nyt seinään sängyn vieressä. Jouluksi ikkunat saivat pienen itse askarrellun joulukoristeen!