Joulukoristelu 2013

Jouluaatto lähestyy! Viikon päästä pitäisi jo kaikenlaista olla valmiina, kuten lahjat kaikille kilteille tyypeille. Itselläni ja varmasti hyvin monella muulla menee ensi viikko lahjoja metsästäessä. Voin vihjata, että lähipiirini saa taas jotakin itse tehtyä viime vuoden kangaskorien tyyliin. Tämän vuoden askarteluista kirjoitan vasta aaton jälkeen, koska lahjansaajat saattavat vierailla täällä blogissa.

Joulukoristelut ovat menneet kotona omalla painollaan ja tänään kaappeja vähän siivotessamme otimme esille sen määrän koristeita, mitä minä  me näimme sopivaksi. Jos pilkkua aletaan viilaamaan tässä koristeluasiassa, niin sanoisin, että koristelun keskittäminen kannattaa. Pallo siellä, toinen tuolla ja jossakin yksinäinen glitter-köynnös saattaa vain näyttää siltä, että joku unohti koristeita sinne tänne. Kerää vaikka joulupalloja lasivaasiin tai tee asetelma pöydälle koristeista, niin joulu ei leviä kodissa aivan holtittomasti ympäriinsä. Meillä mennään aika hillityllä tyylillä. Tai hillitty on tietenkin subjektiivinen käsite, mutta jossakin rajoissa pysyttiin.

Mutta mitä sitä opastamaan ja besserwisseröimään. Tässä alla kuvia vuoden 2013 joulukoristeluista meillä, joita saatte vapaasti arvostella. Samalla saatte vilkaista vähän, miltä kotimme näyttää muutenkin!

                Joulua jo jännittäen, Martta

Tältä näyttää ruokailuhuoneemme. Tarkka lukija saattaa muistaa, että harmaiden seinien maalaus ei ollut ihan helppo juttu, mutta lopputulos on mielestäni erittäin hyvä.

Tein lehtijuttua varten itse köynnöksiä erilaisista kodintarvikkeista viime vuonna. Popcornista ja kuivahedelmistä kootty köynnös on suosikkini.

Amerikasta lähetetty joulusukka on löytänyt paikkansa jo monena jouluna. Joskus sukasta löytyy hauskoja yllätyksiä.

Piparitalkoiden vieraat jättivät terveiset liitutaulumaalilla maalattuun vieraskirjaamme.

Olohuoneen ikkunaa kiertävät jouluvalot päättyvät joulupallojen täyttämään lasikulhoon.

Miksi meidän aattomme ei ole täydellinen

Tiedän, että joulu on monelle stressaavaa aikaa. Pitää tehdä sitä ja pitää tehdä tätä. Monen pitää matkustaa pitkiä matkoja ja istuutua perheillalliselle vastaamaan polttaviin kysymyksiin urasta ja aviosta.

Minusta joulu on ihanaa aikaa. Koristelen kotia ja poltan kynttilöitä. Mietin, millaisella narulla paketoisin joulupaketit ja suunnittelen jouluaaton menua. Mutta meillä aatot eivät ole täydellisiä. Kun kiireiset lapsenlapset yrittävät koota kaiken kasaan yli 90-vuotiaan mummun luokse aatoksi, ei mittailla, onko joulupuun tähti suorassa. Itseasiassa joulupuuta ei kukaan ole kerennytkään hakea. Iäkkään ihmisen kotona luonnonkappale olisi turvallisuusriski. Ei, aattona ei nipoteta, vaan ollaan tyytyväisiä, että ollaan yhdessä tänäkin jouluna.

Kuulostaa varmaan siirappiselta. Luulen, että ehkä meillä ei niin stressata aattona, koska ei ole mitään kaavaa, minkä mukaan mennä. Emme ole aina viettäneet jouluja näin, vaan vasta aikuisiällä aloimme kokoontumaan isoäitini luokse. Me nuoremmat vasta opettelemme tekemään jouluruokia ja vanhin tiimin jäsen yrittää muistella niitä. Kaikki, mitä tällä porukalla saadaan aikaiseksi on plussaa, mutta yhteispelillä pärjäämme. Useimpina vuosina olemme luopuneet laatikoista, koska kukaan ei niitä syö. Tänä jouluna jälkiruoan tekevät veljeni ja hänen avovaimonsa, paleopariskunta, joka ei syö viljoja. Se on mahtavaa! Miksi jouluna pitäisi kieltäytyä kokeilemasta uusia juttuja? Porukkakin on meillä vaihdellut. Joskus mukana on äitini eli mummun ex-miniä uuden miehensä kanssa tai alakerran naapuri Englannista saapuneen tyttärensä kanssa. Ei se ole niin justiinsa, kyllähän mukaan mahtuu.

Yllä oleva kuvakollaasi on piparikutsuilta, joita vietämme kavereiden kanssa joka vuosi joskus isommalla porukalla, joskus pienemmällä. Kutsuilla on yksi sääntö. Piparit leivotaan freestylena eli vapaaseen tyyliin. Kaavojen käyttäminen piparitalon leipomisessa ei ole yleistä, joskaan ei kiellettyäkään. Vapaa tyyli on avainsana myös hyviin jouluaattoihin. Kokeilkaa vaikka! Okei, tiedän, että vakiintuneesta perhejoulusta ei yhdessä yössä tule vapaamielisten karkeloita, mutta aloittaa voi pienestä. Vaikka siitä, että kukin saa syödä, mitä haluaa. Tai voitaisiin sopia aika, jolloin ruokaa aletaan valmistaa, ei milloin syödään. Mitä sitten, jos vähän myöhästytään? Eihän jouluna voi olla aikatauluja.

Joulunkiilu silmissä, Martta

Mikä tekee teidän joulustanne ihanan?