Joulukoristelu 2013

Jouluaatto lähestyy! Viikon päästä pitäisi jo kaikenlaista olla valmiina, kuten lahjat kaikille kilteille tyypeille. Itselläni ja varmasti hyvin monella muulla menee ensi viikko lahjoja metsästäessä. Voin vihjata, että lähipiirini saa taas jotakin itse tehtyä viime vuoden kangaskorien tyyliin. Tämän vuoden askarteluista kirjoitan vasta aaton jälkeen, koska lahjansaajat saattavat vierailla täällä blogissa.

Joulukoristelut ovat menneet kotona omalla painollaan ja tänään kaappeja vähän siivotessamme otimme esille sen määrän koristeita, mitä minä  me näimme sopivaksi. Jos pilkkua aletaan viilaamaan tässä koristeluasiassa, niin sanoisin, että koristelun keskittäminen kannattaa. Pallo siellä, toinen tuolla ja jossakin yksinäinen glitter-köynnös saattaa vain näyttää siltä, että joku unohti koristeita sinne tänne. Kerää vaikka joulupalloja lasivaasiin tai tee asetelma pöydälle koristeista, niin joulu ei leviä kodissa aivan holtittomasti ympäriinsä. Meillä mennään aika hillityllä tyylillä. Tai hillitty on tietenkin subjektiivinen käsite, mutta jossakin rajoissa pysyttiin.

Mutta mitä sitä opastamaan ja besserwisseröimään. Tässä alla kuvia vuoden 2013 joulukoristeluista meillä, joita saatte vapaasti arvostella. Samalla saatte vilkaista vähän, miltä kotimme näyttää muutenkin!

                Joulua jo jännittäen, Martta

Tältä näyttää ruokailuhuoneemme. Tarkka lukija saattaa muistaa, että harmaiden seinien maalaus ei ollut ihan helppo juttu, mutta lopputulos on mielestäni erittäin hyvä.

Tein lehtijuttua varten itse köynnöksiä erilaisista kodintarvikkeista viime vuonna. Popcornista ja kuivahedelmistä kootty köynnös on suosikkini.

Amerikasta lähetetty joulusukka on löytänyt paikkansa jo monena jouluna. Joskus sukasta löytyy hauskoja yllätyksiä.

Piparitalkoiden vieraat jättivät terveiset liitutaulumaalilla maalattuun vieraskirjaamme.

Olohuoneen ikkunaa kiertävät jouluvalot päättyvät joulupallojen täyttämään lasikulhoon.

Valmis maalaushomma!

Tadaa! Kyllä, maalauksen oppituntien jälkeen huone on maalattu, eikä kukaan ikinä arvaisi, että pinnan alla kytee vähän tapettia. Siis ellen olisi tässä blogissa sitä kaikille toitottanut. Eikä siihen maalaukseen nyt koko lokakuuta mennyt, vaan kolme päivää, kaksi kerrosta pohjamaalia ja yksi kerros pääväriä.

Vinkki  Laske riittoisuus aina yläkanttiin. Kun ostat pääväriä 9 litraa ja kuvittelet sen riittävän huokoiseen seinään noin 28 seinäneliöön, olet väärässä. Maalaa yksi seinä kerrallaan ja päätä jo aluksi mikä seinä jää valkoiseksi, kun maali loppuu kesken.

Tämän kuvan oikeassa laidassa on se meidän valkoinen varaseinämme, jonka kohdalla maali loppui. Mutta se on ihan järkevän näköinen ja korostaa kivasti tuota harmaata väriä.

Olen muutenkin tosi tyytyväinen valitsemaani harmaaseen. Meillä mentiin sitten loppuviimein Tikkurilan sävyllä Tuhka ja maalilla Jokeri. Täällä on inspiraatio kuvia siitä, milät harmaa seinä voi muuten parhaimmillaan näyttää.

Tähän loppuun voisin tarinoida kunnon sisustusblogin tapaan kuinka olen asetellut jalkalampun nurkkaan korostamaan muuttolaatikoiden pahvia ja luomaan kontrastia pistorasian kanssa. Lisäksi kotiavaimet pöydällä antavat huolettoman kuvan kodin asukkaasta ja luovat kiinnostavan yksityiskohdan pöydän valkeaa pintaa vasten. Tai sitten ei.

Ai niin, ei meillä enää eletä noin askeettisesti, vaan laatikoita on purettu ja mattoja ja muita aseteltu. Niistä lisää myöhemmin!

Terkuin, Remppa-Martta

Oppitunteja maalauksesta

No niin rakkaat ystävät. Muistanette kuinka ylimalkaisesti sanoin maalaavani uuden asunnon ruokailuhuoneen. Siinä lauseessa oli sellaista olankohautus-asennetta: hommahan hoituu hetkessä, ei huolta, leivon pullat kulkaa samalla kun maali kuivuu ja ehkä vielä iltapuhteeksi maalaan Mona Lisan seinää koristamaan.

Väärin.

Seuraavat asiat on nyt opittu

1. Jokainen huone on yllätys

Oikeasti. Tässä asunnossa kävi niin, että päälimmäisten tapettien alta paljastui sodanaikainen ohut seinäpaperi. Yritin varovasti repiä sitä irti betonista, mutta kas, puoli seinää varisi paperin mukana. Sitä luulisi osaavansa, kun on aiemminkin maalannut, mutta jokainen huone on oma yllätyksensä.

2. Tee niin kuin sydän sanoo

Kun K-raudan myyjä kieltää maalaamasta tapetin päälle, älä kuuntele. Risti kätesi ja toivo, että kitillä paikkailtu tapetti pysyy seinällä kun lätkit pohjamaalilla menemään. Myyjä ei tiennyt, että sinun seinäsi on herkkä ja vaatii erityistä kohtelua.

3. Varaa lähettyville halikaveri

Katso, kun maali kuivuu ja paljastaa paikat, joissa fuskasit kittisi kanssa. Kun tapetin saumat alkavat rakoilla, tartu halikaveriin ja rutista. Rasvaa sitten kitistä ja maalista korpuksi kuivuneet kädet, mene nukkumaan ja toivo, että kaikki on paremmin aamulla.

4. Hanki henkilökohtainen assistentti

Assari voi käydä kaupassa, kuntosalilla ja kummilastesi luona sillä välin kun sinä maalaat. Assari voi myös puolestasi meikata ja käyttää puhtaita vaatteita sillä välin kun sinä maalaat. Assari voi hyvin mennä toimistolle ja tehdä työsi, sillä sinä maalaat varmaan vielä joulunakin. Assari ei voi sen sijaan maalata, koska sinun täytyy saada tehdä kaikki itse.

Maalitela märkänä, Martta

Syksy tulee, muuttolinnut lähtevät

Ja niin lähtee Marttakin, asuttuaan kaksi ja puoli vuotta Harjun kulmalla. Kauas ei kylläkään ole matka, ihan lähelle itseasiassa. Asunto on isompi ja siellä on erillinen keittiö, mikä on ehdoton plussa. Asunnossa on myös kiva efektiseinä jostain 2000-luvun alusta. Ruokailutilaa nimittäin koristaa tummanpunainen tapetti. Ensi viikolla onkin luvassa kyseisen tapetin viimeiset päivät. Punainen tapetti ja viereisen seinän vaalea tapetti otetaan alas, kitataan kuopat ja maalataan nuo pari seinää näteiksi.

Olen valinnut jo väriäkin ja lukenut maaleista. Peli käytäneen Harson ja Kaoliinin välillä. Kaisiitti on aika tymäkkä. Kuka muuten näitä maalien nimiä keksii? Nykyisen asuntoni maalasin Jääruusu-nimisellä valkoisella, joka taittuu ihan pikkiriikkisen vaalenapunaiseen. Sen sävyn huomaa kyllä ehkä vain Innon Marko.

Uuden asunnon maalaus tehdään luultavasti Tikkurilan Jokeri-yleismaalilla. Se kuivuu kosketuskuivaksi parissa tunnissa ja neljän tunnin jälkeen saa jo maalata toisen kerroksen. Tarkoitus olisi kokeilla maalata kakkoskerros niin, että maalitelan päälle laitetaan muovipussi, jolla maalaamalla saadaan aikaan vähän rosoisempaa pintaa. Tällainen kikkailu toimii kai parhaiten jos uskaltaa valita kaksi eri sävyä. Mutta Martta haluaa päästä vähällä vaivalla, niin kokeilemme, jos homma toimisi yhdellä sävyllä. Voihan sitä sitten myöhemmin tuunailla lisää.

Ai niin, ja voinen myös paljastaa syyn muutolle. Vinkki: se ei ole Harjukadun naapurit tai alueen uusi kävelykatuvillitys. Ei edes Piritorin Vaasanaukion uusi Citizen-teltta. Vastaus piileskelee kuvassa alla.

Herkkis-terkuin, Martta

Kesätauko loppui nyt!

Yllä makoilevat kakun jäänteet. Kakku oli ensimmäinen, jonka leivoin kolme kuukautta kestäneen Turun reissun päätyttyä. Kuten viimekin kesänä majaili Martta entisessä pääkaupungissa koko kesän. Siksi siis hiljaisuus. Mutta se rikkoutuu nyt ja oikein ryminällä.

Turkuhan on oikein jees. Martta koki siellä kaikenlaista, kuten lounasdiskon ja Ruisrockin. Kävin myös vahingossa kuokkimassa neljällä mökillä Turun saaristossa saman päivän aikana. Useimmat päivät kuitenkin kuluivat toimistotuolissa rullaillessa, enkä kokenut, että siitä olisi irronnut blogiin mitään mainittavampaa.

Syksy alkoikin sitten vauhdikkaasti monella rintamalla ja on aika palata myös blogin pariin. Aloitetaan ilouutisella. Martan alter egon kirjoittama ja kuvaama ruokajuttu on nimittäin ilmestynyt Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan lehdessä Aviisissa (klikkaa sanasta ruokajuttu). Jutussa on reseptit kaalipastaan ja helpotettun pannacottaan. Molemmat ovat edullisia ja makoisia, jopa niin, että koemaistaja söi puoli lautasellista kaalipastaa ennen kuin tajusi, ettei siinä ole pastaa ollenkaan!

Lehtijuttuja tulee lisää syksyn mittaan ja linkkailen tänne sitten vinkkiä niistä.

Syksyn mittaan on luvassa myös muutto ja jouluunkin pitää jo alkaa pian laskeutua. Kaikenlaista siis. Toivottavasti kaikki Martan ihanat lukijat löytävät myös kesälaitumilta takaisin Martan huomaan, sillä lupaan kirjoitella taas normaaliin tahtiin!

Tohinoissaan, Martta

Kiitos Varusteleka

Viime viikonloppuna kohkasin Kierrätystehtaasta ja kävinkin siellä sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina olin yksin liikenteessä ja päätin ottaa kaiken ilon irti Kierrätystehtaan työpajoista. Varusteleka oli järkännyt oman työpajansa, jossa oli ilmaiseksi tarjolla ylijäämämateriaaleja intin houshuista takkeihin ja peittoihin ja ompelua varten ompelukoneita ja muita tykötarpeita. Kun aikaa oli, eikä kukaan ollut hengittämässä niskaan, niin ompelin sitten sisustustyynynpäällisiä vanhasta huovasta.

Huovassa oli kivat punaiset raidat ja leikkasin kankaan niin, että raidat osuivat vähän tyynyliinan sivuun. Ohjeen muistelin päästäni ja se on sama, joka löytyy täältä. Valitsin kyllä helpoimman tien, sillä vastapäätäni istui selkeästi jotakin kunnianhimoisempaa ( ehkä linnanjuhlien mekkoa intin kurkkusalaattitakista) ompeleva leidi.

Tein ihan sitten kaksi tyynyliinaa, joista kumpikin meni synttärilahjaksi samana iltana. Paketoin liinat vielä Kierrätystehtaan ilmaistorilta nappaamaani vanhaan tapettiin. Sääli, ettei nyt ollut äkkiseltään tarjota tyynyjä sinne tyynyliinojen sisään, mutta ehkäpä lahjansaajat keksivät sellaiset jostakin.

Lisää kierrätystehtaita tähän kaupunkiin! Toivoo, Martta

Virkattu matto, valmis versio

 

Edellisessä kirjoituksessani kehuin virkkaavani maton vanhoista paidoista. Ja hyvinhän homma lähtikin alkuun. Yllä olevasta kuvasta voitte hyvät lukijat huomioida, että mattoon leikattiin ja virkattiin kolme paitaa: valkoinen, sinivalkoraidallinen ja vaaleanpunainen. Kaikki pitkähihaisia, joista myös hihat hyödynnettiin.

Kolmen paidan jälkeen jäljellä oli vain mustia paitoja, joista yhden leikkasinkin kuteiksi ja aloin virkata maton jatkeeksi. Musta ei kuitenkaan sopinut muiden värien kanssa. Hetken virkattuani huomasin, kuinka matto alkoi muistuttaa härskin värisokean amatöörin virkkaamalta, ja purin mustan pois.

Lisää kudetta löytyi Snurresta, josta ostin lempeän vihreän ja vaalean aprikoosrin värisiä keriä. Snurressa kerimättömät kuteet maksavat 9 euroa kilolta ja kerityt 11 euroa per kilo.

 

 

Valmiina matto sitten näytti tältä! Viikko virkkaamiseen taisi mennä, virkkasin siis joka päivä tunnin, joskus pari. Koukun numero oli kymppi, jolla työ eteni nopeammin kuin ohjeessa. Siksi sovelsin ohjetta omaan mattoon sopivaksi.

Kun jämäkuteista tai vanhoista paidoista virkkaa, niin kudehan saattaa loppua kesken kierroksen. Tarkkasilmäinen huomaa, että omassa matossani kävi niin melkein jokaisella kierroksella. Jämäkuteista ei kannatakaan odottaa saavansa yksivärisen harmonista mattoa, vaan enemmänkin huvikumpu-tyyppisen iloisen luomuksen!

Uusi matto varpaiden alla, Martta

 

Kynttilöin kohti pinkkiä joulua

Martta haluaa nyt kertoa, että mikään, mikä kimaltaa ei voi olla kamalaa. Ei kerta kaikkiaan. Ja voi vinde näistä kynttilöistä voi olla innoissaan. Perjantaina nimittäin jouluaskarreltiin porukalla. Mahtava perjantai! Huvitti, kun tulin Espoosta yöbussissa sylissä glitterikynttilöitä ja decoupage-joulupalloja kassissa ja bussin perällä pohdittiin, mennäänkö Baarikärpäseen (lopulta baarista oli ilmeisesti jonkinlainen lappuäänestys). Martalle riitti askarteluillan glögit. Pikkujoulut on sitten erikseen. Mutta siis, yllä kuva aikaansaannoksistani. Ajattelin laittaa vähän ohjetta tuohon glitterikynttilään, sillä se on helppo, mutta näyttää hienolta.

Glitterikynttilöihin tarvitaan:

Kynttilöitä, valkoiset toimivat parhaiten

Liimaspraytä (hyvinvarustetuista kirjakaupoista ja askarteluliikkeistä)

glitteriä (vaikka Tiimarista)

Teippiä (maalarinteippiä tai tavallista läpinäkyvää)

Mahdollisesti kivanmuotoisia tarroja

Kenkälaatikko

Helppo vaihtoehto: Aseta kynttilä lepoasentoon kenkälaatikkoon, suihki liimaspraytä kynttilän ympäri ja sirottele reilusti glitteriä päälle. Glitteri tarttuu kynttilään liiman avulla ja ylimääräinen kimalle jää kenkälaatikkoon. Tarttumisen varmistamiseksi kynttilää pitää rullailla ja käännellä laatikossa. Näppärää ja siistiä!

Raidallinen vaihtoehto: Tee teipillä raitoja kynttilän ympäri ennen edellä kuvattua toimenpidettä. Muista taittaa teipin loppupää aina kaksinkerroin, että se on helppo repäistä irti. Suihkuta liima, sirottele glitteri ja anna kuivua hetki. Ota sitten teipit pois yksi, ja tadaa, raitakynttilä on valmis!

Kuviollinen vaihtoehto: Liimaa kynttilään tarroja, joissa on selkeä kuvio, vaikkapa piparkakku-ukko tai joulukuusi. Spreijaa liimalla, sirottele glitteriä ja anna kuivua. Irrota tarrat, ja kynttilässä pitäisi olla piparkakku-ukon tai joulukuusen kuvio glitterin ympäröimänä!

Tässä tuloksia. Taaempaan raitakynttilään liimailin vielä blingbling-addiktiossani muovijalokiviä. Niitä ei kannata hirveän ylös liimata, sillä kynttilän liekki saattaa tehdä muovista aika ikävän näköistä ja tuoksuista. Toisaalta ainakin meillä nämä pysyvät koristeina aika kauan, enkä ainakaan ennen joulua niitä sytytä palamaan.

Joulukreisinä, Martta

Tällä viikolla

Tällä viikolla Martta on tarjoillut ensimmäiset piparit. Olkoonkin, että ne olivat tallessa viime vuodelta. Pipareiden kanssa oli glögiä ja Ristomatti Ratian tanssia ensin telkkarista ja sitten juutuubista. Piparit ja glögi ennustavat joulun saapuvan pian, ja kyllä, ensi keskiviikosta on enää kaksi kuukautta aikaa hullaantua glitteriporoista ja Whamin Last Christmasista. Siitä olen kyllä myrtsinä, että joku telkkarikanava pyöritti Rakkautta vain -leffaa pitkälle huhtikuuhun ja näin ollen leffa koki inflaation. Meni vähän hohto tuosta joulun suosikkileffasta.

Mietin, että joulun teemaväri olisi pinkki. Ajatus ei saanut hirveän hyvää palautetta poikaystävältä. Mutta siis sama herra toi minulle kuitenkin vaaleanpunaisia neilikoita tässä taannoin! Ja niistä olen iloinnut joka päivä. Ensin ne olivat levällään tuossa Karhun lasitölkissä. Kun ne alkoivat (vasta kahden viikon päästä) näyttää uupumisen merkkejä sidoin ne uudestaan tuollaiseksi puolipalloksi. Kiitos vaan kukkaopeista ensimmäinen kesätyö kukkakiskassa vuonna 2002!

Loppuviikosta pinkki-kriittinen vakiseuralaiseni lähti Lontooseen ja jätti minut yksin Pandan suklaakonvehtirasian kanssa. Enpäs langennut ansaan, vaan mutustelin suklaapalleroiden sijaan soijapullia. Niihin syntyi idea ylijääneestä kermaviilidipistä, jonka sekoitin taikinaan yhdessä oliivien ja juustoraasteen kanssa. Soijapullista riittää eväitä perjantaille ja lauantaillekin, kun aloitan tosihommissa uudessa pestissä!

Ylipäätänsä sanoisin, että viikkoni on sujunut paremmin kuin Ristomatin rumba.

TOP 5 tällä viikolla

Läpällä stand up -klubi Mbarissa maanantaina

Solsidanin uusi jakso

Edistynyt neuleasia

Uusi työpaikka

Sunnuntaina saapuvat tuliaiset Lontoosta

Kohti viikonloppua!

Martta

Tuikkukuppien tiskaus

Martta kävi läpi syysnuhan mennä viikolla ja viikonloppuna, kun yllättävä energiasyöksy ja jonkinlainen parantuminen koitti, oli energiaa puuhastella. Parantumisvimmassani kaivoin lasiset tuikku- ja kynttiläalustat kaapista ja tiskasin ne puhtaiksi. Järkeilin, että olisihan se hyvä, että etenkin kipoista näkyisi se tuikun liekki ja valo läpi.

Supersalaisena tiskivälineenä toimi mikäs muukaan kuin Turun kaupungin kirjastokortti. Oikeasti suosittelen kaikkia urhaamaan jonkin turhan luottokortin tai sukkakaupan kanta-asiakaslärpäkkeen tiskihommiin. Muovikortilla raaputtelee kiinnipalaneet ruoat ja tuikkukuppien steariinit paljon näppärämmin kuin tiskiharjan päällä.

Nyt on ihanasti tuikkuja ja lämpöä ja mysigt!

Syksyisiä iltoja, Martta

PS. Martta uskoi, että Kallion kulmien kundit ovat aloittaneet jengisodan, kunnes tajusin, että tänne puukkobulevardin betoniviidakkoon on muuttanut lapsia, ja ne tuolla huutelevat!