Kahden päivän taatelikakku

Ja niin tapahtui, että marraskuun viimeisellä viikolla otettiin esiin taatelikakun resepti. Leipomiseen ei mennyt kahta päivää, niin kuin joku otsikosta päättelee, vaan kakku oli niin herkullinen, että sitä riitti vain kaksi päivää. Kokemukseni mukaan perhejouluna tällainen taatelikakku saadaan tuhottua tunnissa.

Perinteisesti jouluun kuuluva taatelikakku on myös monen eläkeläisen kahvipöydän herkku. Tai näin olen ymmärtänyt. Kuivakakut eivät olekaan kovin in. Kaikenlaiset raakaruokakakut ja superhienot, mutta työteliäät sokerimassalla koristellut kakut saavat kuivakakut näyttämään muinaisjäänteiltä.

Kuivakakku on kuitenkin superhelppo tehdä, joten se sopii niille leipureille, jotka vasta aloittelevat. Taatelikakku on sitä paitsi todella hyvää! Seuraavan ohjeen sain ystäväni Marikan isältä jouluaaton aattona vuosia sitten.

Taatelikakku

3 dl vettä

1,5 dl sokeria

250g kivettömiä tuoreita (tai pehmeitä) taateleita

200g voita

3,5 dl jauhoja

1 tl ruokasoodaa

1 tl leivinjauhetta

  2 tl vaniljasokeria

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Leikkaa taatelit pieneksi. Kiehauta vesi ja taatelit ja keitä soseeksi

Ota avuksi sauvasekoitin tai sähkövatkain, ellei soseutuminen muuten ota onnistuakseen. Sulata voi paloina soseen joukkoksi.

on. Anna jäähtyä ja sekoita sillä välin kuivat aineet keskenään. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Gluteeniton jauhotus onnistuu vaikkapa mantelijauhoilla. Sekoita kuivat aineet jäähtyneeseen voi-taatelisoseeseen. Kaada taikina vuokaan ja paista noin tunti.

Kuivakakun koristeluun olen käyttänyt esimerkiksi sulatettua valkoista suklaata, jonka olen kaatanut ohuena nauhana ristiinrastiin kakun päälle. Jouluna olen ripotellut päälle vielä esimerkiksi pieneksi pilkottujan kuivahedelmiä ja mantelilastuja. Helppo koristelu on sirotella siivilän läpi tomusokeria kakun päälle.

 

Taatelista tassut tahmaisena, Martta

Kiitos Varusteleka

Viime viikonloppuna kohkasin Kierrätystehtaasta ja kävinkin siellä sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina olin yksin liikenteessä ja päätin ottaa kaiken ilon irti Kierrätystehtaan työpajoista. Varusteleka oli järkännyt oman työpajansa, jossa oli ilmaiseksi tarjolla ylijäämämateriaaleja intin houshuista takkeihin ja peittoihin ja ompelua varten ompelukoneita ja muita tykötarpeita. Kun aikaa oli, eikä kukaan ollut hengittämässä niskaan, niin ompelin sitten sisustustyynynpäällisiä vanhasta huovasta.

Huovassa oli kivat punaiset raidat ja leikkasin kankaan niin, että raidat osuivat vähän tyynyliinan sivuun. Ohjeen muistelin päästäni ja se on sama, joka löytyy täältä. Valitsin kyllä helpoimman tien, sillä vastapäätäni istui selkeästi jotakin kunnianhimoisempaa ( ehkä linnanjuhlien mekkoa intin kurkkusalaattitakista) ompeleva leidi.

Tein ihan sitten kaksi tyynyliinaa, joista kumpikin meni synttärilahjaksi samana iltana. Paketoin liinat vielä Kierrätystehtaan ilmaistorilta nappaamaani vanhaan tapettiin. Sääli, ettei nyt ollut äkkiseltään tarjota tyynyjä sinne tyynyliinojen sisään, mutta ehkäpä lahjansaajat keksivät sellaiset jostakin.

Lisää kierrätystehtaita tähän kaupunkiin! Toivoo, Martta

Virkattu matto, valmis versio

 

Edellisessä kirjoituksessani kehuin virkkaavani maton vanhoista paidoista. Ja hyvinhän homma lähtikin alkuun. Yllä olevasta kuvasta voitte hyvät lukijat huomioida, että mattoon leikattiin ja virkattiin kolme paitaa: valkoinen, sinivalkoraidallinen ja vaaleanpunainen. Kaikki pitkähihaisia, joista myös hihat hyödynnettiin.

Kolmen paidan jälkeen jäljellä oli vain mustia paitoja, joista yhden leikkasinkin kuteiksi ja aloin virkata maton jatkeeksi. Musta ei kuitenkaan sopinut muiden värien kanssa. Hetken virkattuani huomasin, kuinka matto alkoi muistuttaa härskin värisokean amatöörin virkkaamalta, ja purin mustan pois.

Lisää kudetta löytyi Snurresta, josta ostin lempeän vihreän ja vaalean aprikoosrin värisiä keriä. Snurressa kerimättömät kuteet maksavat 9 euroa kilolta ja kerityt 11 euroa per kilo.

 

 

Valmiina matto sitten näytti tältä! Viikko virkkaamiseen taisi mennä, virkkasin siis joka päivä tunnin, joskus pari. Koukun numero oli kymppi, jolla työ eteni nopeammin kuin ohjeessa. Siksi sovelsin ohjetta omaan mattoon sopivaksi.

Kun jämäkuteista tai vanhoista paidoista virkkaa, niin kudehan saattaa loppua kesken kierroksen. Tarkkasilmäinen huomaa, että omassa matossani kävi niin melkein jokaisella kierroksella. Jämäkuteista ei kannatakaan odottaa saavansa yksivärisen harmonista mattoa, vaan enemmänkin huvikumpu-tyyppisen iloisen luomuksen!

Uusi matto varpaiden alla, Martta

 

Neulottu tyynynpäällinen

En jaksanut enää odottaa Työväenopiston Virkaten jouluun -viikonloppua. Kädet syyhysivät. Kaivoin esiin yhdet kilkuttimet, eli puikot kokoa 3,5 ja aloin neuloa. Ihan suoraan neuloin, sillä en muista mitään muita tyylejä. Oli ajatus viltistä, joka koostuisi monista pienistä tilkuista. Loin 52 silmukkaa ja aloin hommiin. Tajusin, että tarvitsisin ihan hulluna niitä neliöitä, että saisin ihmisen peittävän torkkutäkin aikaiseksi. Ymmärsin, miksi ihmiset neulovat yleensä vain vauvanpeittoja. Neulovat, vaikka ei olisi vauvaa lähimaillakaan, koska vauvanpeitot ovat paljon pienempiä. Join teetä. Sain kuittailua eläköitymisestä, koska juon teeta ja neulon samalla kuin telkkari pauhaa.

52 silmukkaa eivät tahtoneet pysyä puikoilla. Se johtui siitä, että puikot ovat mumin eli äidinäitini antamat ja viimeksi, kun neuloin niillä olin yhdeksänvuotias. Sen ikäiset neulovat lyhyillä puikoilla. Menin ostamaan pidemmät puikot ja toisen langan. Pitää nimittäin olla raitoja. Opin blogista, että ne ovat in ja jos tekee raitoja, ei ole eläkeläinen vaikka neuloisikin tyynyliinanpäällistä. Menin Sokokselle, koska en tiennyt, mistä muualta puikkoja saa ja sokkarilta saa bonukset. Kiersin maksamaan toiselle puolelle tavarataloa, ettei minun tarvitsisi kohdata miesmyyjää, joka ei voi ymmärtää neulojia.

Tein uuden suunnitelman. Tekisin tyynyliinan. Se olisi koostuisi neljästä neliöstä. Ehkä kahdeksasta, mutta luultavasti neljästä, jotka tulevat katsojaan päin ja selkäpuolen teen jostain vanhasta lakanasta.

Tyynyliinan suunnitelma

Tämä valmistuu vielä, Martta

Retroleivonnainen

Mokkapaloja!

Aloitetaan vuodesta 1996. Martta oli vasta kymmenenvuotias, mutta oli jo kokenut leipuri. Oli yksi leivonnainen, joka oli niin helppo ja niin hyvä, että sitä tehtiin usein. Itseasiassa aina, kun leivottiin. Mokkapalat. Mokkapalataikinan ja kuorrutteen synnyttämän addiktion kanssa pystyi myöhemmin kilpailemaan vain maapähkinävoiriippuvuus, josta Martta onkin jo avautunut. Täten lähetän myös terveiset Riikalle ja Tealle, joiden kanssa olemme jakaneet mokkapalahetken jos toisenkin! Tulkaa taas mokkapaloille!

Tällä viikolla mokkapalat pelastivat minut. Olin jo elokuusta saakka potenut leipomiskriisiä. Lupailin ja lupailin, että kyllä tänään leivon. Mutta kynnys oli noussut liian suureksi. Leipomistauon jälkeen en voinut aloittaa macaroneista tai toscaherkuista. Niinpä pettämättömät mokkapalat palasivat, ja 1990-luku tuli keittiööni tomusokerin ja kaakaojauheen muodossa.

Pettämätön mokkapala, eli mockaruta.

Seuraava resepti on suoraan täältä. Kiitos lainasta! Ja varoituksen sana. Reseptistä tulee paksu pellillinen taikinaa, joten jos leivot vain yhdelle tai kahdelle, kannattaa ainesosat puolittaa.

Mokkapalat

4 munaa

3 dl sokeria (itse käytin 1 dl ruokosokeria ja 2dl tavallista)

2 dl maitoa

200g voisulaa

5 dl jauhoja

3 rkl kaakaojauhetta (leipomiseen tarkoitettua, ei esim. O’Boyta)

3 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

Vaahdota söhkövatkaimella munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää voisula muna-sokerivaahtoon ja sekoita. Lisää vuorotellen kuivat aineet ja maito taikinaan samalla sekoittaen. Kaada taikina pellille ja jätä kulhoon vähän taikinaa mäiskytettäväksi itsellesi. Paista 200 asteessa noin vartin.

Tee kuorrute:

1 pkt tomusokeria

50g voisulaa

5 rkl vahvaa kahvia

1 rkl kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki ainesosat keskenään ja levitä kuorrute jäähtyneen mokkapalapellillisen päälle. Anna jähmettyä tovi ja leikkaa ruuduiksi.

Näin ei kannata tehdä.

Näppäränä ihmisenä Martta yritti vääntää mokkapaloja hienostuneempaan muotoon ympyröiksi. Lasilla leikattu koeympyrä jäi ainoaksi, sillä pala juuttui lasiin ja tuli aika rumana ulos. Opetus: älä yritä tehdä klassisesta mokkapalasta hienompaa kuin se on. Arvosta mokkapalaa sellaisena kuin se on.

Seesam aukene, lihapulla!

Mustaherukkasoosi rakasti lihapullaa.

Tämän viikon resepti on lihapullaresepti. Martta on ennenkin tehnyt lihapullia. Eli olen vanha konkari. No worries. Nämä lihapallerot erottuvat muista pulliaisista sisäisellä yllätyksellään ja seesamkuorellaan.

Seesam aukene -lihapullat

1 pkt jauhelihaa (400g)

1dl maustamatonta jogurttia (voit myös kokeilla soijajogurttia tai bulgarian jogurttia)

1 kanamuna

rucolaa (silpuksi leikattuna)

suolaa

16 kpl fetakuutioita (ei vähärasvaisia, ne eivät kestä uunissa)

seesaminsiemeniä noin 3 dl

Kyytipojaksi mustaherukkahilloa

Sekoita kaikki ainekset yhteen lukuunottamatta fetakuutioita ja seesaminsiemeniä. Kaada seesaminsiemeniä laakealle lautaselle.

Ota hieman jauhelihamössöa käteen, jaa se kahtia, pane väliin yksi fetakuutio ja pyörittele palloksi, niin, että feta jää lihapullan keskelle. Pyöräytä sitten lihapulla lautasella seesaminsiemenissä ja aseta leivinpaperilla peitetylle pellille. Toista, kunnes jauhelihamössö on loppu. Ohjeesta tulee noin 16 pullaa. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna vetäytyä ja jäähtyä hieman ennen tarjoilua.

Pullantuoksuisena, Martta

Omenamössö

Ei tämä nyt ihan mössö ole, mutta en halunnut käyttää sanaa omenahyve, niin kutsutaan tätä nyt omenamössöksi. Omenahyve kuulostaa niin sievistelyltä, etten kestä.

Tässä yhtenä iltana pyöräytetty herkku on nyt ajankohtainen, sillä Marttakin muuttaa pian takaisin Turusta Helsinkiin ja on hieman lähempänä sukulaisten omenapuita. Niitä kahta siis, jotka espoolaisella pihalla nököttävät. Aika paljon omenia niistäkin tulee.

Omenamössöön neljälle tarvitaan nämä:

4 omenaa (kotimaisia pieniä tuplaten)

50g voita

1,5 dl kaurahiutaleita

0,5 dl hunajaa

0,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

(salaisena ainesosana oli vielä loraus jätskikesteiltä yli jäänyttä kinuskikastiketta)

Kuori ja viipaloi omenat. Voitele pieni uunivuoka tai piirasvuoka (20 cm) ja lado viipaleet siihen. Sekoita vaniljasokeri sokeriin ja sulata voi. Sekoita sitten voi, sokerit ja kaikki loput ainekset keskenään. Kaada tai ripottele taikina omenoiden päälle ja paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Nauti vaniljavaahdon tai jäätelön kanssa!

Martta, joka kastui juuri sateessa

Festarieväät

Ruisrock on nyt takana, mutta Ilosaaret ja Pori Jazzit ynnä muut metsien pirskeet ovat vasta ovella. Jaetaan siksi muutama kuva helpoista eväistä musameininkeihin.

Yllä on kuva klassisista nakkipiiloista. Tuo parjattu sämpylän sekalainen serkku on oikeasti mainio lisä festarireppuun. Mikä parhainta, nakkipiilo pitää lapset ja aikuiset ja basistit nauravaisina. Ohje ei ole sen pidempi kuin, että kääri puolikkaita nakkeja voitaikinaan ja paista 150 asteessa kunnes näyttävät makoisilta.

Jukka Poika esiintyi rantalavalla. Lapsi söi eväitä. Martan suosikiksi ampaisi vanha herra Jimmy Cliff, joka esiintyi sunnuntaina samaisella rantalavalla. Aivan mieletön mies jammaili kultapöksyissään ja sai yleisön pomppimaan.

Toinen helppo setti on itsetehdyt makkara nakkiperunat uusista perunoista. Ota nakit, joista et tehnyt piiloja, ja paista ne. Keitä uusia perunoita, pilko ne ja anna hetki jäähtyä. Pane nakit ja perunat valitsemaasi astiaan, leikkaa mukaan tilliä, sulke kansi ja anna hölskyä festarirepussa sekaisin.

Festariterkuin, Martta

Martan mansikkainen juustokakku piknikille

Juustokakkumme toteuttamassa tehtäväänsä piknik-peitolla

Oi, kun se on iso! Retkijuustokakkumme nimittäin. Edellinen blogikirjoitelma koski lime curdia, tai limetahnaa, jota tulee myös tähän suussasulavaan jälkiruokaan. Siksi onkin luontevaa jakaa seuraavaksi pikaisen juustokakun ohje, joka pälkähti Martan päähän juhannusaaton aattona unen ja valveen rajamailla. Tässä reseptissä on siis aimo annos juhannustaikaa. Taikoja, uunia sen enempää kuin aikaakaan ei reseptissä tarvita.

Ainekset kahteen annokseen:

6 digestive-keksiä

2 rkl voita

1/2 purkki mascarpone-juustoa

2 rkl tomusokeria

4 rkl lime curdia tai suosikkihilloasi

1/2 l mansikoita

Lisäksi tarvitser pieniä pakasterasioita, mikäli nappaat juustokakut mukaan retkelle. Kannelliset 3,5 desiä vetävät ovat oivallisia. Martan local supplier pakasterasioissa on S-market.

Juustokakkumme poseeraamassa ikkunalaudalla.

Tee näin:

Murenna digestive-keksit pussissa. Älä kuitenkaan tee liian hienoa jauhoa kekseistä. Kaada muruset kulhoon ja lisää vähintään huoneenlämpöinen voi. Martta antoi jääkaappikylmän voin viettää muutaman minuutin auringossa, ja voi oli sen jälkeen täydellistä pohjan muotoiluun. Sekoita keksin murut ja voi massaksi. Jaa massa kahteen astiaan ja taputtele tiiviiksi. Pane hetkeksi jääkaappiin kovettumaan.

Sekoita mascarpone ja tomusokeri. Kasaa juustokakku seurvaasti: Levitä tomusokerilla maustettu mascarpone ensimmäisenä pohjan päälle. Levitä mascarponen päälle lime curd ja päällimmäiseksi asettele mansikkasiivut. Sulje pakasterasia kannella ja kuljeta puistoon nautittavaksi!

Mansikkaista viikonloppua, Martta

Lime curd eli limetahna

Mikälie mennyt Martan päähän, kun aloin puuhata limetahnaa, eli lime curdia. Kyseinen tuote maksaa kaupassa kolme euroa, purkki, eli sitä saa myös valmiina ja ilman vaivaa. Mutta eihän Martta olisi Martta ellei haluaisi itse tätäkin kyhätä. Tahnaa voi käyttää digestive-keksin päällä, kakun välissä, keksien välissä ja päällä tai vaikka jogurtissa. Ohjeesta syntyy noin kaksi oliivipurkillista (ks. kuva alla).

Lime curd

1 rkl maizenaa

2,5 dl sokeria

1,3 dl limen mehua (kolmen limen mehut)

2 munaa

2 keltuaista

80g suolatonta voita

Sekoita maizena ja sokeri, lisää limen mehu kattilassa. Aseta kattila liedelle ja lämmitä keskilämmöllä. Vispaa rauhallisesti koko ajan. Lisää munat ja keltuaiset samalla vispaten. Lisää seuraavaksi voi paloina. Lisää lämpöä ja vispaa, kunnes seos saostuu ja pulpahtaa. Vispaa rivakasti vielä hetki ja ota kattila pois liedeltä. Kaada lime curd kulhoon jäähtymään. Lime curd säilyy jääkaapissa noin 2 viikkoa ja maistuu makoisana muun muassa paahtoleivän päällä tai kakkujen välissä.

Tahnaisin terveisin, Martta