Suolaista sunnuntaiksi

Paljastan nyt aiemmin kuvattujen ja syötyjen muffinssien ohjeen. Ohje muokattu Sara LaFountanilta, jolle kuuluu kiitos inspiraatiosta.

Ansaitsen ehkä jonkun palkinnon, sillä leivoin nämä viime viikonloppuna suoraan sängystä nousseena yöpuvunhousut päällä ja silmät vähän ristissä. Siksi kuvassa myös kahvikuppi, joka herätteli sen verran, että panin biscuitit uuniin paistumaan, enkä esimerkiksi siihen laatikkoon uunin alla, jossa säilytetään uunipeltejä. Vinkkinä: Ota voi huoneenlämpöön heti kun muistat, sillä sitä on helpompi nyppiä taikinaan kuin jääkaappikylmää voita. Toinen vinkki: pane uuni lämpenemään noin 200 asteeseen tai kiertoilmauuni noin 170 asteeseen.

Kinkku-parmesan biscuit

tai Martan tyyliin aurinkokuivattu tomaatti-normijuusto muffinssit

5 dl jauhoja

1 rkl leivinjauhetta

1 tl sokeria

1 tl suolaa

120 g kylmää voita, pieninä paloina

(100 g kinkkua, pieninä paloina) Korvasin pilkotuilla aurinkokuivatuilla tomaateilla

50 g parmesanjuustoa, raastettuna. Itse käytin ylijäänyttä pizzajuustoraastetta.

(½ nippu ruohosipulia)

(1 dl kermaa)Korvasin kermaviilillä.

1 dl maitoa

basilikaa

Muffinssivuokia

Avot, homma lähtee käyntiin sillä, että sekoitetaan kuivat aineet keskenään. Lisätään voi pieninä paloina ja nypitään jauhoseoksen joukkoon. Lisää sitten valitsemasi juusto, aurinkokuivatut tomaatit pilkottuina tai kinkkupalat. Miksei sekaan voisi heittää esimerkiksi kurpitsansiemeniäkin. Kukin makunsa mukaan. Viimeiseksi taikinaan lisätään maito ja kerma. Itse en pidä kermaa jääkaapissa, mutta kermaviiliä sattui olemaan, joten rohkeasti korvasin kerman sillä.

Seuraavaksi poikkesin Saran ohjeista oikein radikaalisti. Sen sijaan, että olisin lähtenyt muokkaamaan taikinasta levyä ja leikkaamaan muotilla ympyröitä, kaivoin kaapista muffinssivuoat ja lapioin taikinan niihin. Jännityksellä muffinssibiscuittini menivät kellimään uunin lämpöön (se 200 astetta omassa uunissani), ja minä hörppäsin kahvin loppuun ja saatoin jopa käydä suihkussa.

Vartin päästä tarkistin tilanteen, ja tulos näytti oikein mainiolta! Muffinssi halkesi kivasti kahtia, väliin sopi juustoa ja kinkkua ja toisessa kädessä pysyi vielä uudelleen täytetty kahvimuki. Voi onnea!

Päivän kysymys

Aivan näin tarkka Marttakaan ei ole astioistaan. Tiskirätin kyllä vaihdan usein, se kun tuppaa löyhkäämään ja saastuttaa kädet sillä limaisuudellaan.

Keltainen post-it löytyi Helsingin yliopiston tiedekulmasta,  jossa sai esittää tutkijoille kysymyksiä. Menisiköhän tuo köksän opettajien mietittäväksi, vai olisiko peräti Martan lukijoilla vastausta kiperään pulmaan?

Astioiden kuivausta pohtien, Martta

Edit: Täytyy vielä sen verran asiaa pohtia, että voiko tosiaan vasta pyyhe saastuttaa lautasen totaalisesti sen jälkeen, kun ne ovat lilluneet samassa tiskivedessä paistinpannujen, homehtunutta ruokaa sisältäneiden muovikippojen ja muiden mukana? Martan mielestä parempi kysymys olisi (jota pohdin eilen), voiko samalla tiskiharjalla tiskata ruokalautasen ja kukkien multaiset aluslautaset? Onko multa vaarallista? Tai no, pesin jo samalla harjalla kaikki. Vielä elossa.

Keittiöhaaveita ja menneitä kyökkejä

Käväisin Fredrikinkadun sisustusliike Perobassa ihastelemassa. Peroban isoista näyteikkunoista on varmasti moni kulmilla asioinut kurkistellut sisään ja ihastellut liikkeen rosoista tyyliä. Isot, siis todella isot jalkalamput, jotka muistuttavat valonheittimiä ja kuluneet massiiviset kaapit ovat jääneet ainakin Martan mieleen. Tällä kertaa puikahdin ovesta sisään ja ihastelin ruokapöytiä. Sellaistahan minulla ei tällä hetkellä ole omassa yksiössäni. Haaveilenkin, että tulevaisuudessa kattaisin astiat ehkä tuollaiselle kuluneelle puupinnalle kuin ylemmässä kuvassa, tai istuttaisin vieraat eriparisille tuoleille, kuten alemmassa kuvassa.

Tämä keittiö palveli Marttan leipomona Tampereella. Mustavalkoinen lattia oli upea ja sai aina ensimmäisenä kehut vierailta, vaikka keittiössä hyörineet neidit A ja L olisivat kuinka tälläytyneet sen kolme tuntia.

Mustavalkoinen lattia sijaitsi Tampereen Kalevassa, jonka talot on rakennettu 1950-luvulla kasvavan kaupungin asukkaille. Monet tuttavat asuvat samalla seudulla, ja heidän keittiöissään vieraillessani olen huomannut, että tamperelaiset ovat fiksuja remontoijia. Vaikka keittiöt on remontoitu, on ymmärretty säilyttää 50-luvun keittiön kaapit. Niiden tunnelma on jotakin aivan omalaatuistaan. Meidän keittiössämme vain kaapinovien vetimet oli uusittu, mutta menneen ajan hengessä.

Tällainen pikkukeittiö palvelee Marttaa nyt. Se on todellakin pikkuruinen. Tiskipöydän puupinta on kyllä ihan ässä, samoin asunnon korkeus, joka avaa uusia mahdollisuuksia tavaroiden säilyttämiselle. Etualalla näkyy jakkara, jolta sitten kurkotellaan esimerkiksi tuikkuja noista lasipurkeista.

Uusimpana keittiöön saapuivat perintöna saadut emaliastiat kukkakuvioilla. Astioissa lukee pohjassa Lucky Elephant Made in China. Nämä ovat siis norsun juomakuppeja, tietenkin!

Sunnuntaisämpylät

Sämpylät jäivät viikonloppuna väliin, kun leivoin biscuiteja. Aivan, siis keksejähän nämä eivät ole nähneetkään, enemmän nämä ovat suolaisia muffinsseja, jännä tuo englannin kieli.

Ohjetta seuraa myöhemmin, nyt juustot ja kalkkunaleikkeleet esille ja kahvia ja mehua pöytään! Hyvää huomenta!

Brunssin päävieraana munakasrulla

Juuri, kun olen päästellyt höyryjä siitä, kuinka ihmiset suorittavat viikonloppuja, aion nyt fiilistellä brunssia. Viime kesänä brunssit levisivät Helsingin katukuvaan kuin ruutupaidat ja risuparrat. Tai luultavasti jälkimäisten myötä. Eikä edes aloiteta tässä yhteydessä keskustelua Flow-brunssista.

No, Martallakin on muutama hyvä ystävä, joiden kanssa harrastetaan tätä brunssikulttuuria. Näinä vaikeina taloudellisina aikoina brunssissa on parasta nyyttäriperiaate. Kaikki tuovat jotakin, kaikki saavat tuoda kaikkea. Hei, jos tekee mieli nachoja, niin sitten niitä. Jos on nakki-ihmisiä, niin sitten niitä.

Tuossahan on muuten maapähkinävoikeksit kuvassa! Tarjolla myös brietä, hilloa, lohta, kinkkua, leipää jne. Korostan tätä nyyttäriperiaatetta, kenekään kukkaroon ei tule lovi, mutta herkkuja riittää.

Martta kun on niin mainio, niin tekaisi viimeksi brunssille munakasrullan. Kuulostaa vähän edellisen laman keksinnöltä, mutta homma toimiii oikeasti.

Ohje menee kutakuinkin näin:

Rikotaan kulhoon noin 1,5 munaa per brunssivieras. Itse käytin seitsemän-kahdeksan munaa.

Sekaan sekoitetaan pari desiä maitoa, suolaa ja alta desi vehnäjauhoja sekä maun mukaan vihreää, eli pinaattia, rucolaa, mitä näitä nyt on.

Vispataan rivakasti, jotta jauhot eivät jää paakkuisiksi.

Kaadetaan soosi leivinpaperille uunipellille ja lykätään uuniin 200 asteeseen 20 minuutiksi.

Tässä välissä paistoin punasipulia hitaasti liedellä, mitä pitkämielisempi sipulinpaistossa on, sitä parempi lopputulos. Sipuleiden jälkeen paistoin herkkusieniä (tuoreita, ei purkista), ja sitten olikin aika ottaa munakas pois uunista ja avata ovi vieraille.

Vieraat toivat huikeat määrät hyvää. Muun muassa lisää munia! Bongaa myös terveysjuomat Tropicana ja probioottiset mustikkatehojuomat. Sitten oli ananasta, ilmakuivattua kinkkua, leipää ynnä muuta ynnä muuta. Ja pullaa! Alakulmassa munakas jäähdyttelemässä. Päälle levitin tässä vaiheessa sipulit ja herkkusienet.

Munakkaan kannattaa antaa tosiaan vetäytyä pellillä, sillä seuraava vaihe on kriittisin. Nyt nimittäin pitäisi rullata megamunakas kuin kääretorttu. Se käy vehnäjauhojen ansiosta kätevästi, ne pitävät koostumuksen kohdillaan.

Ja, jos kaikki menee hyvin, saa tarjoilla tällaista munakasrullaa brunssivierailleen. Oli kuulemma mainiota!

Hyvää viikonloppua toivottaa Martta!

Kippostelija

Oltiin tuossa kaupunkipäivää viettämässä heti viikon aluksi. Päiväretket kaupungilla ovat ylivoimaisesti parhaita viikolla. Missään ei ole liikaa ihmisiä, kukaan ei hermoile ruokakaupassa  ja kaikki paikat ovat auki normaalisti noin ysistä ysiin.

Ihan liian moni suorittaa viikonloppuaan henki hieverissä yrittäen pitää hauskaa, mutta myös rentoutua. Nähdä kavereita, mutta myös meditoida yksin jossain naurujoogassa. Käydä brunssilla, mutta myös diskoteekissa. Siinä stressissä sitten kamelinselkä katkeaa, kun se viikonlopun kruunaava aivan-must-stokkan-lohimousse unohtui kauppaan!

Kun tuossa sitten vietimme kaupunkipäivää lampunmetsästyksen lomassa, niin ajattelinpa vaan, että on mukavaa, kun ei ole hälinää. Uusille lukijoille tiedettäköön, että olen syntynyt eläkeläisenä. Kulman takaa eläkeläisittäin muutenkin hitaan kävelymme sitten keskeytti Kippo. Siis sitä ilahtumisen määrää! Olin bongannut Kipon Basson Särrestä kertovasta dokkarista, mutta nyt se tuli ihan livenä vastaan. Julkkis!

Isoroban Kippo duunaa frozen youghurtia, eli jäädytettyä jogurttia. Vähän niinku jädee. Settiin saa valita 1-3 lisuketta, mm. suklaata, pähkinöitä, myslijuttuja jne. Upeeta. Diggasin. Otettiin jogurttikippomme ja kahvimme yläbaarin puolelle ja tsiigailtiin ihmisiä. Oli siistii. Eikä huolta mistään lohimousseista. Eläkeläiset.

Sunnuntaivellit

Sunnuntain aamiaisekstra: Kuivatut taatelipalat aamupuurossa. Huom. myös voisilmä. Okei, oli myös kahvia (Löfbergin lila) ja mehua (Valio). Hyvää huomenta!

Ihana kahvila! Oikeasti!

Viime kesänä Suvilahden perukoilla oli kahteen konttiin kasattu kahvila. Ihanaksi kahvilaksi nimetyltä lekotteluasemalta näki meren yli Uspenskin katedraalin ja Korkeasaareen. Konttien välissä oli tekonurmea ja löhöilijöitä.

Eilisellä iltakävelyllä samainen Ihana kahvila tuli taas vastaan! Nyt Aleksanterinkadun ja Fabianinkadun kulmassa. Kahvin kylkeen saa nykyisin kulttuuria, sillä kahvila on taidegallerian yhteydessä. Jos ei halua altistua persujen joidenkin inhoamalle luovuudelle, niin sumpin ja murkinan voi tilata kadulta kiskanluukusta. Lovely!

Kierrätetty koti, kiva koti

Mainiota Marttaa kiinnostaa kaikki kierrätetty. Siitähän on tarinoitu ennenkin. Kierrättäminen kiinnostaa ensinnäkin siksi, että se on ekologista ja ekologisuus on kiva juttu. Ekologisuus on niin kiva juttu, että wc-paperirullastakin yritettiin tehdä luontoystävällisempi kuin se jo oli. Siinähän nyt kävi huonosti (viittaan siihen huuhdeltavaan rullaan, aika vitsi). Mutta muuten ekologisuus on mukava asia.

Toiseksi kierrättäminen on ilmaista tai liki ilmaista. Siinä säästyy Martalta pitkä penni, kun poimii nurkkiinsa kaatikselle matkalla olleen pöydän. Sen pennin voi sitten investoida purkkiin maalia, jolla sutii kaatikselta pelastetut kalusteensa uuteen uskoon. Sitä paitsi mikään Ikean hutera pahvihylly ei ole niin iloinen uudesta kodista kuin jätelavalta pelastettu huonekalu.

Ylläoleva valkoinen pieni kaappiasia on löytynyt alunperin remontin keskeltä, sen matka kaatopaikalle katkesi lyhyeen, ja kaappi päätyi minun luokseni. Toinen jätelavalöytö on telkkarikaappini. Päällään se kannattelee megatelkkaria ja sisällään kaappi pidättelee käsilaukkuvuorta, joka uhkaa alituiseen purkautua huonosti sulkeutuvien ovien läpi. Olen pannut kaapin koville, mutta toisaalta jätelavalla osan elämästään asunut kaappi kestää sen kyllä. Kovis.

Kumpikin on alkuperäisessä kunnossaan, vailla Martan tuunaavan käden kosketusta. Hyvä niin, sillä kelvosti ovat palvelleet ilmankin sen enempää laittamista.

No nyt siellä sitten ihmetellään, että mistä tällaisia ihania löytöjä voi ilmaiseksi tehdä. Neuvon pitämään silmät auki, kun liikut kaupungilla. Jätelavoja on siellä täällä, eniten muuttojen aikaan, eli kuun vaihteessa ja silloin, kun taloyhtiöitä rempataan.

Sää on usein dyykkaajan pahin vastus. Nyt talvella parhaimmatkin tiikkipuiset pöydät menevät pilalle, jos päälle sataa räntälunta kilokaupalla. Mutta sen sijaan pieni pakkanen ei pilaa yhtäkään huonekalua, päinvastoin teksiilipintaisille tuoleille ja sohville pakkanen käy pienestä, öh, desinfioinnista. Mikäli nyt muutama kirppu olisi niihin saattanut pesänsä rakentaa.

Martta kehottaa kaikkia roudaamaan kirppiskamansa pihalle viimeistään sunnuntaina 13.5 Lauantaina 12.5., jolloin ainakin Helsingissä pidetään valtaisa vaihtopäivä. Jätelavoja tuodaan kaupungin kaduille oikein kunnolla, ja tavaroistaan eroon haluava voi vain jättää kalusteensa sun muut jätelavalle. Siitä vastaavasti voi tarvitseva ottaa omaan käyttöönsä. Lisää häppeningistä Facebookissa. Toivottavasti ei sada ja kaikki menee hyvin! Ainakin Martta on paikalla.

Sisäsiisti seurapiirikukka

Haluaisin kovasti koiran. Mutta tykkään nukkua aamuisin, iltapäivisin ja illalla. Tai vähintään vain olla viltin alla. Viltit ovat kivoja. Niin, siis en voi ottaa koiraa, koska olen itse suurinpiirtein yhtä laiska ja mukavuudenhaluinen kuin silkkisin sylikoira. Kuolaan ehkä vähemmän. Siksi minulla on orkidea seuranani.

Moni luulee, että trooppinen kukka on supervaikea hoitaa. Oikeasti kukka pannaan kerran viikossa likoamaan veteen ruukussaan. Siinä muovisessa ja läpinäkyvässä ruukussa, jossa phaleonopsis myydään. That’s it. Huomatkaa, osaan latinaa.

Tällä viikolla oma orkideani innostui kukkimaan. Hurjaa! Se nimittäin tarkoittaa, että kukka sinnittelee elossa kolmatta vuotta ja, että pian on kevät!