Onko nyt lama?

Lamakabanossi

Martta näkee koko ajan merkkejä lamasta ympärillään. Esimerkiksi yyteet. Niitä on nyt joka paikassa. Ja alati kiihtyvä puhe syrjäytymisestä. Ja nyt, toissapäivän automatkalla Oulusta Helsinkiin söin höyrymakkaran. Rehellisen kabanossin. Nyt on siis lama.

Ainoa hyvä puoli tässä on, että moni muistaa yhä 1990-luvun alusta, kuinka lamassa pitää toimia. Kuusi-seitsemänvuotiaas Martta on pannut muistiin ainakin seuraavia asioita:

– Leikkeleet voi leikata puoliksi, niitä riittää kauemmin

– Appelsiinimehua voi jatkaa vedellä

-Kirjekuoria ja monisteiden valkoisia puolia voi käyttää piirtämiseen

-Jauhelihaa voi paistaa ja pakastaa pahanpäivän varalle

En nyt tiedä, kuinka paljon noissa muistoissa on lamaa ja kuinka paljon vain järkevää toimintaa. Mutta lama se siellä lööppienkin perusteella kolkuttelee. Marttakin siis teki omenasosetta kaksi kippoa pakastimeen. En kyllä tiedä, mitä siitä teen. Jotain hyvää ja ilahduttavaa laman juhlistamiseksi.

Aina sanotaan, että ei saa lietsoa lamaa. Mutta ei se ole tyhmä, joka sukanvarteen jotain varaa. Vai ylireagoinko? Onko nyt lama? Miten siihen pitää varautua?

Haluaa tietää, Martta

Pari paitaa

Syksyinen vaatekriisi on asettunut taloksi Martan yksiöön. Varsinkin paidoista on pulaa. Tänä syksynä olotilani on ollut neonpinkki ja haluaisinkin ostaa kaikkia värikkäitä juttuja talvea vasten. Vaan eipä käy. Jos rättiputiikeilta kysytään, pukeutuvat kaikki talvella beigeen ja harmaaseen ja tietenkin mustaan. Jos jotakin väri-ilottelua kaipaa, niin voi ostaa luumunvärisen (inhokkini) tai aivan haalean vaaleanpunaisen (niin nähty, myös Martan vaatekaapissa) paidan. Äh.

Eipä siinä auttanut muu, kuin ryhtyä hommiin. Otin jo kulahtaneen suosikkipaitani, babydoll-tyyppisen asian ja purin paidan viimeistä saumaa myöten auki. Puretut kangasosat toimivat kaavoina, kun ompelin uuden paidan. Tässä kuvaesitys puuhistani.

Tämä oli lähtötilanne. Uskollinen toppi toimi töissä ja vapaalla, mutta oli harmillisesti kulahtanut alkuperäisestä loistostaan.

Saumat auki. Purin paidan purkurilla yhden iltapäivän ja monen hömppätelevisiota edustavan ohjelman aikana.

Silitysrauta ja -lauta tulivat tarpeeseen joka välissä. Ensin silitin suoraksi puretut paidankappaleet, sitten silittelin erinäisissä ompeluvaiheissa uutta paitaa.

Asettelin puretun paidan osat kaavoiksi uuden paidan kaksintaitetulle kankaalle ja kiinnitin nuppineuloilla, mikä helpotti huomattavasti leikkaamista. Jos purit osat huolellisesti, on paloissa saumavarat jo valmiina.

Brotherin kone surrutteli osat yhteen.

Valmis!

Vinkkejä muille, jotka haluavat pukeutua vastavirtaan ja tehdä omat paitansa.:

*Pura kaikki saumat, mutta seuraa samalla, miten osat on toisiinsa ommeltu. Kirjoita vaikka paperille huomioita, oliko reuna siksakattu.

*Aloita helposta (toppi on hyvä), älä ensimmäisenä ryhdy purkamaan hääpukua ja ompelemaan uutta.

*Ota huomioon kankaiden laatu. Oma alkuperäinen paitani oli joustamatonta kangasta. Uuden paidan tein joustavasta trikoosta. Koska trikoo venyy, jouduin hieman ottamaan saumoista sisään. Varminta on valita samanlainen kangas kuin mitä alkuperäinen toppi on.

*Ota aikaa. Purkaminen ei käy käden käänteessä. Oma paitani valmistui kahdessa päivässä. Ensimmäisenä purin ja leikkasin uuden kankaan, toisena päivänä ompelin.

Väriä syksyyn toivottaen, Martta

Kyllä kelpaa.

Hygge kväll

Syyskuun aurinkoinen sunnuntai kääntyi syksyiseen iltaan. Aika ottaa kynttilät esiin!

Retroleivonnainen

Mokkapaloja!

Aloitetaan vuodesta 1996. Martta oli vasta kymmenenvuotias, mutta oli jo kokenut leipuri. Oli yksi leivonnainen, joka oli niin helppo ja niin hyvä, että sitä tehtiin usein. Itseasiassa aina, kun leivottiin. Mokkapalat. Mokkapalataikinan ja kuorrutteen synnyttämän addiktion kanssa pystyi myöhemmin kilpailemaan vain maapähkinävoiriippuvuus, josta Martta onkin jo avautunut. Täten lähetän myös terveiset Riikalle ja Tealle, joiden kanssa olemme jakaneet mokkapalahetken jos toisenkin! Tulkaa taas mokkapaloille!

Tällä viikolla mokkapalat pelastivat minut. Olin jo elokuusta saakka potenut leipomiskriisiä. Lupailin ja lupailin, että kyllä tänään leivon. Mutta kynnys oli noussut liian suureksi. Leipomistauon jälkeen en voinut aloittaa macaroneista tai toscaherkuista. Niinpä pettämättömät mokkapalat palasivat, ja 1990-luku tuli keittiööni tomusokerin ja kaakaojauheen muodossa.

Pettämätön mokkapala, eli mockaruta.

Seuraava resepti on suoraan täältä. Kiitos lainasta! Ja varoituksen sana. Reseptistä tulee paksu pellillinen taikinaa, joten jos leivot vain yhdelle tai kahdelle, kannattaa ainesosat puolittaa.

Mokkapalat

4 munaa

3 dl sokeria (itse käytin 1 dl ruokosokeria ja 2dl tavallista)

2 dl maitoa

200g voisulaa

5 dl jauhoja

3 rkl kaakaojauhetta (leipomiseen tarkoitettua, ei esim. O’Boyta)

3 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

Vaahdota söhkövatkaimella munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää voisula muna-sokerivaahtoon ja sekoita. Lisää vuorotellen kuivat aineet ja maito taikinaan samalla sekoittaen. Kaada taikina pellille ja jätä kulhoon vähän taikinaa mäiskytettäväksi itsellesi. Paista 200 asteessa noin vartin.

Tee kuorrute:

1 pkt tomusokeria

50g voisulaa

5 rkl vahvaa kahvia

1 rkl kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki ainesosat keskenään ja levitä kuorrute jäähtyneen mokkapalapellillisen päälle. Anna jähmettyä tovi ja leikkaa ruuduiksi.

Näin ei kannata tehdä.

Näppäränä ihmisenä Martta yritti vääntää mokkapaloja hienostuneempaan muotoon ympyröiksi. Lasilla leikattu koeympyrä jäi ainoaksi, sillä pala juuttui lasiin ja tuli aika rumana ulos. Opetus: älä yritä tehdä klassisesta mokkapalasta hienompaa kuin se on. Arvosta mokkapalaa sellaisena kuin se on.

Seesam aukene, lihapulla!

Mustaherukkasoosi rakasti lihapullaa.

Tämän viikon resepti on lihapullaresepti. Martta on ennenkin tehnyt lihapullia. Eli olen vanha konkari. No worries. Nämä lihapallerot erottuvat muista pulliaisista sisäisellä yllätyksellään ja seesamkuorellaan.

Seesam aukene -lihapullat

1 pkt jauhelihaa (400g)

1dl maustamatonta jogurttia (voit myös kokeilla soijajogurttia tai bulgarian jogurttia)

1 kanamuna

rucolaa (silpuksi leikattuna)

suolaa

16 kpl fetakuutioita (ei vähärasvaisia, ne eivät kestä uunissa)

seesaminsiemeniä noin 3 dl

Kyytipojaksi mustaherukkahilloa

Sekoita kaikki ainekset yhteen lukuunottamatta fetakuutioita ja seesaminsiemeniä. Kaada seesaminsiemeniä laakealle lautaselle.

Ota hieman jauhelihamössöa käteen, jaa se kahtia, pane väliin yksi fetakuutio ja pyörittele palloksi, niin, että feta jää lihapullan keskelle. Pyöräytä sitten lihapulla lautasella seesaminsiemenissä ja aseta leivinpaperilla peitetylle pellille. Toista, kunnes jauhelihamössö on loppu. Ohjeesta tulee noin 16 pullaa. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna vetäytyä ja jäähtyä hieman ennen tarjoilua.

Pullantuoksuisena, Martta

Vielä yksi kirjahylly…melkein

Heikkihän se siellä!

Tampereen Bonuskirpparilta löytyi vastaus kirjahylly-postauksen kysymykseen, että mitä tehdään sitten, kun kirjat ovat kaikki menneet digimuotoon, eikä ole mitään kirjahyllyyn pantavaa. Tästäpä viidellä eurolla tulevaisuuden tuote, eli kirjataulu! Ehkä joskus vuonna 2030 tuollaisia myydään ihan hulluna. Ihmiset on silleen: ”Meidän nuoruudessa oli tällaisia painavia juttuja, niitä sanottiin kirjoiksi!” Toivottavasti siihen mennessä ihmiskunta osaa tuottaa oikeannäköisiä tauluja kirjoista, sillä tässä taulussa kirjoista osa on väärinpäin (nyt kaikki arvaavat, mitkä!).

Mansesta, Martta

Siivouspäivän sato

Nämä juuri saatiin purettua…

…kun nämä jo kannettiin kaapin täytteeksi. T-paita ja musta neule ovat Martan kalakaverille yllätyksenä!

Martta sai juuri Ikea-kassit, rinkan, repun ja pahvilaatikot kesän Turun seikkailun jäljiltä purettua, kun jo tuli Siivouspäivä. Eli toisin sanoen kirppispäivä, jolloin ihmiset pistävät pystyyn kirppareita pitkin kaupunkia.

Hellurei, sitten mentiin! Meinattiin mennä vain yhteen kaverin kirppispaikkaan, mutta mentiinkin aika moneen sitten. Reissu alkoi Fredrikintorilta, jossa oli paljon sekalaista tarjontaa puuhelmistä diskohiuspantoihin. Myyjät olivat aika nuoria. Siis nuoria verrattuna seuraavaan paikkaan Tarkk’ampujankadulla, jossa oli vähän vanhempia rouvia, mutta erittäin charmantteja ja heillä oli laadukkaita koruja ja vaatteita myynnissä ja yksi satavuotias keinutuoli. Siitä kadun toisella puolella oli astetta rokkaavampien herrojen myymälä  (se oli ehkä tämä). Heillä oli tarjolla muun muassa farkkuliivejä kolmen euron sopuhintaan. Jatkoimme vielä Tehtaankadun kirpparille, josta ystäväni neiti N. osti upean cashmir-sekoitteisen viitta-asian (huom. ei ponchon) ja miksikäs sitä lopettaa, kun olimme vain korttelin päässä itsepalvelukirppis Kaivopuiston Kanuunasta. Huh! Ai niin, kävimme myös Kapteeninkadulla, mutta siellä emme katselleet kirppistarjontaa, vaan meidät houkutteli sisäpihalle grillimakkarat.

Loppusaldo:

Eläinkuosinen ohut  paita, 3e

Puuhelmet, 1e

Diskohiuspanta, lahja neiti N:ltä!

Mustat farkut, 1,70e

 Kalakaverille:

Musta neule, 1e

T-paita, 1e

Ehkäpä ensi Siivouspäivänä Martta voisi panna pystyyn oman kojunsa. Tosin, kuten bisnesnaiset ja -miehet tietävät, on lokaatio kaiken myynnin a ja o. Fredrikintorilla kuhina kävi kuumana, mutta syrjemmällä kuulemma hierottiin vähemmän kauppoja. Keskittäminen siis kannattaa, tietäähän sen S-ryhmäkin!

Roposia taas säästäneenä, Martta

Hyllyttömiä hyllyjä

Martta selaili arkistojaan ja löysi muutaman kuvan hyllyttömistä kirjahyllyistä. Tai no, tässä ensimmäisessä ei ole hyllyn hyllyä. Tuossa toisessa on tavallaan hyllyt, mutta oikeasti ne ovat askelmat. Uskomatonta, eikö totta?! No juu, pointtinahan on se, että kirjat saa kivasti lähes minne tahansa.

Se jääkin sitten meille kaikille sisustajille avoimeksi kysymykseksi, mitä käy, kun kirjoja ei enää ole? Kun digikirja on syrjäyttänyt painetun kirjan? Tai kun netti on lyhentänyt keskittymiskykyämme niin, ettei kukaan enää pysty monisataisen opuksen läpikahlaamiseen? Millä sitten koristamme olohuoneiden hyllyjä, kun kirjat ovat kuolleet?

Syntyjä syviä pohtien, Martta

Vuokrakodin seinät

Vuokrakodin seinät ovat usein seksikkään maalarinvalkoiset, eikä niille saa tehdä mitään brutaalia, kuten vaikkapa naulata asumisviihtyvyyttä edistäviä tauluja paikoilleen. Oma vuokranantajani on huipputyyppi, joka jopa kustansi tämänhetkisen maalin asunnon seinäpinnoille. Tosin allekirjoittanut ne seinät maalasi apuvoimineen. Vuokranantajalla ei siis varmaankaan olisi mitään sitä vastaan, että kiinnittäisin muutaman taulun seinille. Mutta, mutta. Kun talo on 1930-luvulta ja seinät kiveä, niin niitä tauluja ei millään heikoimmilla taulunauloilla seinään taota. Siksi homma onkin jäänyt.

Tylsä ja kalpea seinä.

Yllättävä ja hieman epäilyttävä seinäkoriste saapui liitutaulukalvojen muodossa. Sain tuttavalta yli jääneet kaksi rullaa kyseistä mustaa kalvoa Hoppu hallista eli Hobby Hallista, ja ajattelin antaa lastenhuoneista tutulle liitutaululle mahdollisuuden. Tarkan mittaamisen ja asettelun tuloksena saimme apurin kanssa kalvot paikoilleen vierekkäin ja melkein ilman ilmakuplia.

Kalvon liimapinta on erittäin hentoinen, luultavasti siksi, että sen saa sitten aikanaan helposti pois tärvelemättä seinän maalipintaa. Toinen kalvoista kuitenkin kupruilee siihen malliin, että liimapinta on liian heikko. Kokeilen siihen seuraavaksi liimasprayta, joka on kevyt liimasuihke.

Hauska seinä!

Liitutaulukalvo toimii kupruilua lukuunottamatta aika moiteettomasti. Vastuu taiteesta jää vain asukkaalle, eli Martalle. No, ehkä panen vieraat taiteilemaan siihen. Nyt kuvituksena on Valpojken-hahmon pää ja graduun liittyviä mindmappeja.

Vasara piilossa, Martta

Kuprulle meni. Tilanne korjattiin sinitarralla ja liimasprayllä.