Kiitos Varusteleka

Viime viikonloppuna kohkasin Kierrätystehtaasta ja kävinkin siellä sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina olin yksin liikenteessä ja päätin ottaa kaiken ilon irti Kierrätystehtaan työpajoista. Varusteleka oli järkännyt oman työpajansa, jossa oli ilmaiseksi tarjolla ylijäämämateriaaleja intin houshuista takkeihin ja peittoihin ja ompelua varten ompelukoneita ja muita tykötarpeita. Kun aikaa oli, eikä kukaan ollut hengittämässä niskaan, niin ompelin sitten sisustustyynynpäällisiä vanhasta huovasta.

Huovassa oli kivat punaiset raidat ja leikkasin kankaan niin, että raidat osuivat vähän tyynyliinan sivuun. Ohjeen muistelin päästäni ja se on sama, joka löytyy täältä. Valitsin kyllä helpoimman tien, sillä vastapäätäni istui selkeästi jotakin kunnianhimoisempaa ( ehkä linnanjuhlien mekkoa intin kurkkusalaattitakista) ompeleva leidi.

Tein ihan sitten kaksi tyynyliinaa, joista kumpikin meni synttärilahjaksi samana iltana. Paketoin liinat vielä Kierrätystehtaan ilmaistorilta nappaamaani vanhaan tapettiin. Sääli, ettei nyt ollut äkkiseltään tarjota tyynyjä sinne tyynyliinojen sisään, mutta ehkäpä lahjansaajat keksivät sellaiset jostakin.

Lisää kierrätystehtaita tähän kaupunkiin! Toivoo, Martta

Pikapikaa jotain pukinkontiin!

Viimeistä viikkoa viedään ennen jouluaattoa. Eilen sunnuntaina kävimme jouluhandlaamassa, eli shoppailemassa tuiskun keskellä. Keskitimme tarmomme yhteen tavarataloon, jonka lastenosastolla joululahjojen antamisen oikea mieli tuli selväksi. Kaikkialla oli aikuisia ravistelemassa legopaketteja, selaamassa kirjoja ja miettimässä vaatteeiden kokoja. Ja se mietintä ei ollut mitään sellaista ”pitäisiköhän Jadejuuliaolivia tästä neuleesta, jossa on poneja ja linnoja ja pellejä ja sata eri väriä”. Ei, meno oli enemmän sellaista otetaan, mihin käsi yltää -tyyppistä tuuppimista. Kirjahyllyn edessä todistin, kun yksi nainen kahmaisi kolme kirjaa hinnan perusteella kainaloonsa ja rynni eteenpäin leluja kohden.

Ehdotan pientä harkinta-aikaa tähän hötkyilyyn. En tiedä lapsista, koska en itse sellainen ole, eikä minulla tietääkseni ole omiakaan lapsia, mutta kai lapset pärjäävät vähemmälläkin roinalla? Martta vetää nyt tähän kankean aasinsillan joulutohinoista virkkaukseen (huomatkaa aasinsilta = joulu, jeesus, jeesuksen aasi!). Alla ohje virkattuihin tossuihin, jotka tekaisee päivässä, varsinkin, jos tuo päivä sattuu olemaan vapaapäivä. Vielä siis ehtii tekaisemaan joululahjaksi, tai sitten tossut voi virkata joululomalla. Jos kiinteä silmukka ja piilosilmukka tai ihan virkkuukoukku eivät ole tuttuja sanoja, kurkkaa vinkkiä täältä.

Virkatut tossut

Tossu aloitetaan kärjestä. Ohje on vapaasti muotoiltu, ja toivottavasti kotonakin muotoillaan ohjetta oman jalan mukaan! Molemmissa kuvissa näkyvissä tossuissa on käytetty useaa lankaa samanaikaisesti. Pinkissä tossussa on Novitan harmaata ja pinkkiä 100% villalankaa virkattuna koukulla numero 5. Ruskea-valkoiset tossut on virkattu kolmella langalla, eli kahdella ruskealla sataprosenttisella villalangalla ja yhdellä valkoisella villasekoitelangalla (Novitan Kelo). Koukku oli numero 8. Valitse langat ja koukut oman käsialan ja mieltymyksen mukaan.

1. Luo 4–5 ketjusilmukkaa. Sulje piilosilmukalla lenkiksi.

2.Virkkaa jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa.

3. Kolmannella kierroksella virkkaa joka toiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa, joka toiseen yksi.

4. Neljännellä kierroksella virkkaa joka kolmanteen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa ja muihin yksi kiinteä silmukka.

5. Tässä vaiheessa työn olisi pitänyt muodostua kuppimaisen kuperaksi tossun kärjeksi. Kokeile omaan tai kaverin jalkaan, miten kärki istuu. Jos se on näyttää muodostuvan liian leveäksi, kavenna seuraavalla kierroksella parista kohdasta hyppäämällä yhden silmukan yli. Jos kärki on liian pieni, jatka leventämistä vaikka joka kolmannesta tai neljännestä silmukasta (levennä= luo kaksi kiinteää silmukkaa yhteen silmukkaan). Jos kärki on sopiva (hienoa!), voit jatkaa kierroksia virkkaamalla yhden kiinteäsilmukan jokaiseen silmukkaan, jolloin tossu alkaa muodostua tuubiksi jalan ympärille.

6. Kun työ (eli tuubi) on edennyt melkein nilkkaan asti, aloitetaan tossun toinen osa. Virkkaa noin 3/4 kierrosta, sitten virkkaa yksi ketjusilmukka ja käänny. Virkkaa takaisinpäin 3/4 kierrosta kiinteääsilmukkaa, virkkaa yksi ketjusilmukka ja käänny. Jatka tätä, kunnes tossu on napakasti jalkasi pituinen. Tarkoitus on siis virkata jalantie ja ”kouru” kantapäälle.

7. Sulje ”kouru” virkkaamalla silmukat yhteen kantapäästä ja lopeta virkkuu leikkamalla lanka ja vetämällä se viimeisen silmukan läpi.

(8. Huolittele jalantie virkkaamalla vielä sen ympäri kiinteää silmukkaa.)

Ja siinä lahjansaaja nauttii tossuistaan. Ai, että! Todistetusti siis hyvä lahja! Valitettavasti in-the-making -kuvat ja ohjaajan versio puuttuvat kuvista, ne olisivat helpottaneet ohjetta. Mutta Martta kehottaa pyrkimään kohti kuvan mukaisia tuotteita maalaisjärkeä apuna käyttäen. Hyvin se menee!

Tossut jalassa, Martta

Maarianhaminasta tuulee

Oletko huomannut, kuinka ruotsinlaivat pysähtyvät yöllä jossakin huonosti valaistulla saarekkeella noin puolivälissä matkaa? Se on Maarianhamina ja Ahvenanmaa, ja Martta hyppäsi siellä pois laivasta. Uskaliasta, tiedän. Mutta viikonloppu Maarianhaminassa oli aivan kelpo elämys. Eikä vähiten sisutusintoilijalle!

Stil –Interiör & Design

Maarianhaminan pikkukaupunki on sympaattinen kokemus –syystuulessakin. Lämmintä pitää olla kunnolla päällä, eikä vain villaa, vaan myös kosteutta kestävää taminetta. Let’s face it, Ahvenanmaa on saari, jolla sää vaihtelee ja jonka ympärillä meri myrskyää.

Tyger och Sånt

Onneksi kaupungin pääostoskatu Torggatan ja risteävä Nygatan ovat täynnä pikkupuoteja, jonne pujahtaa säätä suojaan. Puodit puolestaan ovat täynnä kynttilöitä, astioita, kankaita ja ja ja…kaikkea! Yllä oleva kuva todistaakin, että myös Yankee Candle -tuoksukynttilöitä saa kaupungista. USA:ssa noita Yankee Candeleitä annettiin lahjoina, kun mentiin kylään ja niitä aseteltiin kylppärit ja keittiöt täyteen.

Bromark’s

Martan lista putiikeista Maarianhaminassa, olkaa hyvät!

Bromark’s Torggatanin kävelykadulla. Bromark’s yltää kahteen kerrokseen, ja hyllyt pursuavat pikku esineitä.

Stil –Interiör & Design Norra gatan 5. Solsidan-henkisiä vaaleita vaatteita ja niihin sopivia kynttilänjalkoja ja servettejä.

Tyger och sånt Nygatanin ja Torggatanin kulmassa. Kankaita metreittäin, Ahvenanmaan lippuja, huopia ja paistoastioita, eli aika lailla kaikkea.

Reissusta tarttuikin koko Helsingin viime viikolla kaatanut syysflunssa. Pah.

Toipuen, Martta

Pari paitaa

Syksyinen vaatekriisi on asettunut taloksi Martan yksiöön. Varsinkin paidoista on pulaa. Tänä syksynä olotilani on ollut neonpinkki ja haluaisinkin ostaa kaikkia värikkäitä juttuja talvea vasten. Vaan eipä käy. Jos rättiputiikeilta kysytään, pukeutuvat kaikki talvella beigeen ja harmaaseen ja tietenkin mustaan. Jos jotakin väri-ilottelua kaipaa, niin voi ostaa luumunvärisen (inhokkini) tai aivan haalean vaaleanpunaisen (niin nähty, myös Martan vaatekaapissa) paidan. Äh.

Eipä siinä auttanut muu, kuin ryhtyä hommiin. Otin jo kulahtaneen suosikkipaitani, babydoll-tyyppisen asian ja purin paidan viimeistä saumaa myöten auki. Puretut kangasosat toimivat kaavoina, kun ompelin uuden paidan. Tässä kuvaesitys puuhistani.

Tämä oli lähtötilanne. Uskollinen toppi toimi töissä ja vapaalla, mutta oli harmillisesti kulahtanut alkuperäisestä loistostaan.

Saumat auki. Purin paidan purkurilla yhden iltapäivän ja monen hömppätelevisiota edustavan ohjelman aikana.

Silitysrauta ja -lauta tulivat tarpeeseen joka välissä. Ensin silitin suoraksi puretut paidankappaleet, sitten silittelin erinäisissä ompeluvaiheissa uutta paitaa.

Asettelin puretun paidan osat kaavoiksi uuden paidan kaksintaitetulle kankaalle ja kiinnitin nuppineuloilla, mikä helpotti huomattavasti leikkaamista. Jos purit osat huolellisesti, on paloissa saumavarat jo valmiina.

Brotherin kone surrutteli osat yhteen.

Valmis!

Vinkkejä muille, jotka haluavat pukeutua vastavirtaan ja tehdä omat paitansa.:

*Pura kaikki saumat, mutta seuraa samalla, miten osat on toisiinsa ommeltu. Kirjoita vaikka paperille huomioita, oliko reuna siksakattu.

*Aloita helposta (toppi on hyvä), älä ensimmäisenä ryhdy purkamaan hääpukua ja ompelemaan uutta.

*Ota huomioon kankaiden laatu. Oma alkuperäinen paitani oli joustamatonta kangasta. Uuden paidan tein joustavasta trikoosta. Koska trikoo venyy, jouduin hieman ottamaan saumoista sisään. Varminta on valita samanlainen kangas kuin mitä alkuperäinen toppi on.

*Ota aikaa. Purkaminen ei käy käden käänteessä. Oma paitani valmistui kahdessa päivässä. Ensimmäisenä purin ja leikkasin uuden kankaan, toisena päivänä ompelin.

Väriä syksyyn toivottaen, Martta

Kyllä kelpaa.

Siivouspäivän sato

Nämä juuri saatiin purettua…

…kun nämä jo kannettiin kaapin täytteeksi. T-paita ja musta neule ovat Martan kalakaverille yllätyksenä!

Martta sai juuri Ikea-kassit, rinkan, repun ja pahvilaatikot kesän Turun seikkailun jäljiltä purettua, kun jo tuli Siivouspäivä. Eli toisin sanoen kirppispäivä, jolloin ihmiset pistävät pystyyn kirppareita pitkin kaupunkia.

Hellurei, sitten mentiin! Meinattiin mennä vain yhteen kaverin kirppispaikkaan, mutta mentiinkin aika moneen sitten. Reissu alkoi Fredrikintorilta, jossa oli paljon sekalaista tarjontaa puuhelmistä diskohiuspantoihin. Myyjät olivat aika nuoria. Siis nuoria verrattuna seuraavaan paikkaan Tarkk’ampujankadulla, jossa oli vähän vanhempia rouvia, mutta erittäin charmantteja ja heillä oli laadukkaita koruja ja vaatteita myynnissä ja yksi satavuotias keinutuoli. Siitä kadun toisella puolella oli astetta rokkaavampien herrojen myymälä  (se oli ehkä tämä). Heillä oli tarjolla muun muassa farkkuliivejä kolmen euron sopuhintaan. Jatkoimme vielä Tehtaankadun kirpparille, josta ystäväni neiti N. osti upean cashmir-sekoitteisen viitta-asian (huom. ei ponchon) ja miksikäs sitä lopettaa, kun olimme vain korttelin päässä itsepalvelukirppis Kaivopuiston Kanuunasta. Huh! Ai niin, kävimme myös Kapteeninkadulla, mutta siellä emme katselleet kirppistarjontaa, vaan meidät houkutteli sisäpihalle grillimakkarat.

Loppusaldo:

Eläinkuosinen ohut  paita, 3e

Puuhelmet, 1e

Diskohiuspanta, lahja neiti N:ltä!

Mustat farkut, 1,70e

 Kalakaverille:

Musta neule, 1e

T-paita, 1e

Ehkäpä ensi Siivouspäivänä Martta voisi panna pystyyn oman kojunsa. Tosin, kuten bisnesnaiset ja -miehet tietävät, on lokaatio kaiken myynnin a ja o. Fredrikintorilla kuhina kävi kuumana, mutta syrjemmällä kuulemma hierottiin vähemmän kauppoja. Keskittäminen siis kannattaa, tietäähän sen S-ryhmäkin!

Roposia taas säästäneenä, Martta

Puuhakas paperikukka

Joskus tulee puuhafiilis. Varsinkin, kun on maannut viisi päivää flunssassa kotona, on suuri vaara, että joutuu puuhafiiliksen kouriin. Siinä saavat kanssaihmiset varoa, kun esiin kannetaan ompelukone, liimaa, sakset, lankaa, kangastilkkuja ynnä muita. Sitten nenä vielä tukkoisena ja lievä kuume otsalla surrutellaan jotakin, joka seuraavana päivänä muistuttaa kolmevuotiaan tekemää pannunalusta.

Paperikukkaan olin valmistautunut huolellisella googlaamisella, joten puuhafiiliksestä huolimatta uskallan nyt jakaa kukan tarinan kuvin.

1. Leikkaa silkkipaperista kukan muotoisia paloja. Silkkipaperia olkoon leikkausvaiheessa monen monta paperia pinossa.

2. Surauta pikku ympyrä ompelukoneella kukan keskelle, että paperit pysyvät kasassa.

3. Rutistele papereita ylöspäin kuvan osoittamalla tavalla molemmin puolin.

4. Ota pätkä rautalankaa, taita se kahtia ja kiepauta kukan ympäri niin, että rautalangan puoliväli on kukassa kiinni.

5. Näprää paperinarua auki.

6. Kieritä paperinarua rautalangan ympärille.

7. Anna valmis kukka jollekin, jonka pitää antaa se sitten sinulle takaisin.

8. Ihanaa, sait kukkia!

Terveisin, kukitettu Martta

Tyynyliina sohvan piristeeksi

Vihaan kaikkia ohjeita ja reseptejä, jotka alkavat sanoilla ”pikainen”, ”nopea” tai ”näppärä”. Mikään ei ole silloin varmempaa kuin, että a) ohjeen on kirjoittanut omahyväinen yläasteen käsityömaikka, joka pystyy toisella kädellä huovuttamaan ja toisella hilloamaan samanaikaisesti, b)normaalilta ihmiseltä puuha kestää koko päivän ja c) homma menee varmasti pieleen. Silti sorrun nyt itse väittämään tyynynpäällistäni pikaiseksi. Mutta tämä on oikeasti aika nopea ohje, jolla syntyy sekä sisustustyynyjen että unityynyjen päälliset. Ja myönnetään, että opin tämän tyynyliinan ompelun yli kymmenen vuotta sitten silloiselta käsityön opettajaltani. Kiitos Minnalle!

Tuollainen siitä tulee, jos kaikki menee hyvin!

Kirpparilta vuosia sitten löydetty Marimekon kangas otettiin vihdoin esiin vintiltä.

Leikkasin kankaasta suorakaiteenmuotoisen palan, noin puolitoista kertaa tyynyn leveyden. Eli 50 senttiselle tyynylle 1,3 – 1,5m kangasta. Leveydeksi riittää 60 senttiä ja siinäkin on jo roimat 5 senttiä saumavaraa ommella vähän sinnepäin.

 

Kirpparikankaan reuna oli valmiiksi huoliteltu ja vielä piilopistoilla. Taitoin reunan melkein kolmasosaan koko pituudesta. Kangas on taitanut palvella pöytäliinana, sillä pienet tarhat kuvittavat kuosia. En antanut niiden häiritä.

Seuraavaksi taitoin oikeanpuolimmaisen reunan vasemmalle. Kuten huomaa, en tohkeissani välittänyt huolitella kankaan toista reunaa, se jää kuitenkin piiloon tyynyliinan sisään. Tästä sitten ommella hurautin kaksi suoraa saumaa molemmin puolin noin 5 sentin päästä reunoista. Tarkka puuhastelija vielä siksakkaisi reunat.

Ompelun jälkeen käänsin kankaan oikeinpäin ja tyynyliinahan siitä tuli! Tyyny ujutetaan sisään kuvassa näkyvästä raosta. Tuohon reunaan voi myös ommella isot napit, jotka antavat sisustustyynylle tyyliä.