Ihana aamu

Helsingin Hietsun kirppikseltä tämän ääreen Sis. Delin terassille!

Tarkkasilmäinen huomaa Martan uuden leningin kuvioinnin heijastuvan kahvikupista. Mukaan tarttui kirppikseltä kolmekin mekkoa ja yhdet käyttämättömät ballerinat. Ostoksia ihasteltiin Kalevankadun Sis. Delin brunssilla. Ehätimme hienosti aamiaispöytään, sillä kahvilasta saa brunssia aina yhteen saakka. Kuvassa soijajogurttin seurana tahinia, cashew-pähkinöitä, kurpitsansiemeniä, manteleita, kuivattuja puolukoita, viinirypäleitä ja kirsikkahilloa. Vieressä mustikkasmoothie ja kahvi. Tässä siis vain osa tarjolla olleista herkuista! Ja santsata saa ja pitää, arvaatte varmaankin, että neuvoa noudatettiin.

Auringoista viikonloppua toivottaa Martta

Kierrätetty toimisto

Kyllä on tämä lavoilla sisustaminen niin hurjan in, että, ai että. Marttahan on näistä aivan innoissaan ja varmasti joku päivä rakentaa itselleen vähintään Teemu Selänteellekin kelpaavan linnan lavoista.

Martta tuossa poikkesi niin ikään trendikkään puulaakin pirskeissä ja inspiroitui siellä niin, että taas kännykamera välkkyi. Fresh Tunes Finland on Martan käsityksen mukaan sellainen musiikkiin ja musapomoiluun keskittynyt toimisto, joka sijaitsee Kalliossa. Kovin on menoa ja meininkiä FT:lla ja mukavia artistejakin heillä, kuten Niko ja Tapsa ja Megaphone State. Marttakin sitten esitti kekkereissä muutamat kovimmista räppikäsiliikkeistään musiikista ja sisustuksesta intouduttuaan. Vielä ei olla soitettu videoille sheikkaamaan. On se jännä. Luuri hikisenä kädessä kuitenkin, jos pirahtaisi.

No niin, sisustusasiaan: tuossa yllä näkyy poikain värkkäämä baaritiski rahtilavasta ja levystä. On niin jykevä, että hyvin sopii nojata. Ja helppo duunata.

Edelleen lavalinjoilla liikkuen, tässä on väsätty sitten lavasta ja levystä kiva taso, jolle voi laskea vaikka sitten jotakin levyjä ja levytyssopimuksia. Tai jos hyvä lukija et liiku musabisneksessä voit omia idean vaikka kesäkeittiön rakennusinspiraatioksi.

No tässä sitten onkin vasta oivallettu. Martan mielestä kaikkien espoolaisten pienten ja isompienkin kiekkokeijojen pitäisi napata tästä hieno idea naulakoksi. Älä heitä niitä vanhoja mailoja menemään. Idea myös rohkeille vaateputiikkien omistajille.

Ja vielä pikku vinkki Johan & Nyströmin kahveista. Niitä saa Helsingin Katajanokan kuppilasta.

Lavakuumeessa, Martta

Sokerisirkuksessa

Charly’s Bakerya vastaavaan väri-ilottelun ja puhtaan kakkukreisiyden yhdistelmään en ole ennen törmännyt. Jos ihmemaan Liisan hullu hatuntekijä perustaisi sokerileipomon (sokerihumalassa), se olisi Charly’s Bakery.

Sisällä leipomossa häärii kymmenien asiakkaiden lisäksi näitä kakkujen ja kuppikakkujen koristelijoita. Heidän ja asiakkaiden välissä on tiski, jonka takana kuuman pinkkeihin paitoihin pukeutuneet myyjät ojentavat sokeria anelevia ostajia kuin lastentarhan hoitajat räkänokkaisia lapsiaan. Kokemus on todella hämmentävä, ja yhden kakkupalasen ja kahvin saamiseen voi varata sen puoli tuntia.

Mutta suosiota leipomolla riittää. Kakkujen ohessa myydään leipomosta tehdyn tositv-sarjan kahta ensimmäistä tuotantokautta. Vaikka tarjolla on vain sekopäisen sokerisia leipomuksia sinänsä vailla makua, ja tunnelma muistuttaa hälinässään pörssisalin melskettä tai huutokauppaa, kannattaa paikka käydä katsastamassa. Charly’s Bakery sijaitsee Kapkaupungin District Sixissä.

Vaivaa, vaivaa

Knead on englannin kieltä ja tarkoittaa suomeksi vaivata. Niinkuin taikinaa vaivataan. Vaivaamisen koko pointtihan on saada taikinaan sitkoa. Knead on myös neljän–viiden leipomo-kahvilan ketju Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa. Kneadissä vaivataan omat leivät ja leivonnaiset jokaikinen päivä. Periaatteena Kneadissä on palkata paikallista työvoimaa ja käyttää paikallisia raaka-aineita.

Ihastuttava tuttavuus tämä Knead. Pääsiäissunnuntaina Kloof Streetin Knead oli tupaten täynnä. Puristauduin sohvapaikalle kikkaratukkaisen taaperon ja teinitytön väliin ja tilasin hedelmäsalaatin ja kahvin.

Siinä sitä vierähtikin tunteroinen paikallista sunnuntailehteä lukiessa ja ihmisiä pällistellessä. Paikallinen tuttava, couchsurfingistä tuttu Philip kehaisi tässä taannoin, että ”We have this thing called hipsters”. Ja kyllä vaan onkin. Ihan samalla tavalla kuin Suomessakin, on täällä ruutupaitaa ja kasarivillatakkia. Hyvännäköisiä ihmisiä ovat. 2010-luvun trendinuorten lisäksi Kneadissä viihtyivät myös muut ihmiset. Esimerkiksi se oikealla puolellani istunut taapero, joka villiintyi vilkuttelustani niin, että heitteli pian yksittäispakatut sokerit pöydältä lattialle.

Tuolla vasemmassa laidassa näkyvät massiiviset uunit, joissa paistetaan mitä tahansa myslileivästä ruissämpylään ja pekaanipähkinämuffinssiin.

Mikä sitten tekee Kneadista niin viihtyisän? Osaksi ehkä matkailijaa hellivä kotoisa tunnelma. Puupinnat ehdottomasti, samoin konstailemattomuus ja hälinä. Mutta missään tapauksessa en haluaisi nähdä Kneadia Suomessa. Jotakin vastaavaa olisi hienoa saada kotimaahan, mutta suurin syy Kneadin lumoon on varmasti ketjun pienuus. Älä ikinä kasva isoksi!

Taaperon ja teinitytön välistä, Martta

Kippostelija

Oltiin tuossa kaupunkipäivää viettämässä heti viikon aluksi. Päiväretket kaupungilla ovat ylivoimaisesti parhaita viikolla. Missään ei ole liikaa ihmisiä, kukaan ei hermoile ruokakaupassa  ja kaikki paikat ovat auki normaalisti noin ysistä ysiin.

Ihan liian moni suorittaa viikonloppuaan henki hieverissä yrittäen pitää hauskaa, mutta myös rentoutua. Nähdä kavereita, mutta myös meditoida yksin jossain naurujoogassa. Käydä brunssilla, mutta myös diskoteekissa. Siinä stressissä sitten kamelinselkä katkeaa, kun se viikonlopun kruunaava aivan-must-stokkan-lohimousse unohtui kauppaan!

Kun tuossa sitten vietimme kaupunkipäivää lampunmetsästyksen lomassa, niin ajattelinpa vaan, että on mukavaa, kun ei ole hälinää. Uusille lukijoille tiedettäköön, että olen syntynyt eläkeläisenä. Kulman takaa eläkeläisittäin muutenkin hitaan kävelymme sitten keskeytti Kippo. Siis sitä ilahtumisen määrää! Olin bongannut Kipon Basson Särrestä kertovasta dokkarista, mutta nyt se tuli ihan livenä vastaan. Julkkis!

Isoroban Kippo duunaa frozen youghurtia, eli jäädytettyä jogurttia. Vähän niinku jädee. Settiin saa valita 1-3 lisuketta, mm. suklaata, pähkinöitä, myslijuttuja jne. Upeeta. Diggasin. Otettiin jogurttikippomme ja kahvimme yläbaarin puolelle ja tsiigailtiin ihmisiä. Oli siistii. Eikä huolta mistään lohimousseista. Eläkeläiset.

Ihana kahvila! Oikeasti!

Viime kesänä Suvilahden perukoilla oli kahteen konttiin kasattu kahvila. Ihanaksi kahvilaksi nimetyltä lekotteluasemalta näki meren yli Uspenskin katedraalin ja Korkeasaareen. Konttien välissä oli tekonurmea ja löhöilijöitä.

Eilisellä iltakävelyllä samainen Ihana kahvila tuli taas vastaan! Nyt Aleksanterinkadun ja Fabianinkadun kulmassa. Kahvin kylkeen saa nykyisin kulttuuria, sillä kahvila on taidegallerian yhteydessä. Jos ei halua altistua persujen joidenkin inhoamalle luovuudelle, niin sumpin ja murkinan voi tilata kadulta kiskanluukusta. Lovely!