Tällä viikolla

Tällä viikolla Martta on tarjoillut ensimmäiset piparit. Olkoonkin, että ne olivat tallessa viime vuodelta. Pipareiden kanssa oli glögiä ja Ristomatti Ratian tanssia ensin telkkarista ja sitten juutuubista. Piparit ja glögi ennustavat joulun saapuvan pian, ja kyllä, ensi keskiviikosta on enää kaksi kuukautta aikaa hullaantua glitteriporoista ja Whamin Last Christmasista. Siitä olen kyllä myrtsinä, että joku telkkarikanava pyöritti Rakkautta vain -leffaa pitkälle huhtikuuhun ja näin ollen leffa koki inflaation. Meni vähän hohto tuosta joulun suosikkileffasta.

Mietin, että joulun teemaväri olisi pinkki. Ajatus ei saanut hirveän hyvää palautetta poikaystävältä. Mutta siis sama herra toi minulle kuitenkin vaaleanpunaisia neilikoita tässä taannoin! Ja niistä olen iloinnut joka päivä. Ensin ne olivat levällään tuossa Karhun lasitölkissä. Kun ne alkoivat (vasta kahden viikon päästä) näyttää uupumisen merkkejä sidoin ne uudestaan tuollaiseksi puolipalloksi. Kiitos vaan kukkaopeista ensimmäinen kesätyö kukkakiskassa vuonna 2002!

Loppuviikosta pinkki-kriittinen vakiseuralaiseni lähti Lontooseen ja jätti minut yksin Pandan suklaakonvehtirasian kanssa. Enpäs langennut ansaan, vaan mutustelin suklaapalleroiden sijaan soijapullia. Niihin syntyi idea ylijääneestä kermaviilidipistä, jonka sekoitin taikinaan yhdessä oliivien ja juustoraasteen kanssa. Soijapullista riittää eväitä perjantaille ja lauantaillekin, kun aloitan tosihommissa uudessa pestissä!

Ylipäätänsä sanoisin, että viikkoni on sujunut paremmin kuin Ristomatin rumba.

TOP 5 tällä viikolla

Läpällä stand up -klubi Mbarissa maanantaina

Solsidanin uusi jakso

Edistynyt neuleasia

Uusi työpaikka

Sunnuntaina saapuvat tuliaiset Lontoosta

Kohti viikonloppua!

Martta

Neulottu tyynynpäällinen

En jaksanut enää odottaa Työväenopiston Virkaten jouluun -viikonloppua. Kädet syyhysivät. Kaivoin esiin yhdet kilkuttimet, eli puikot kokoa 3,5 ja aloin neuloa. Ihan suoraan neuloin, sillä en muista mitään muita tyylejä. Oli ajatus viltistä, joka koostuisi monista pienistä tilkuista. Loin 52 silmukkaa ja aloin hommiin. Tajusin, että tarvitsisin ihan hulluna niitä neliöitä, että saisin ihmisen peittävän torkkutäkin aikaiseksi. Ymmärsin, miksi ihmiset neulovat yleensä vain vauvanpeittoja. Neulovat, vaikka ei olisi vauvaa lähimaillakaan, koska vauvanpeitot ovat paljon pienempiä. Join teetä. Sain kuittailua eläköitymisestä, koska juon teeta ja neulon samalla kuin telkkari pauhaa.

52 silmukkaa eivät tahtoneet pysyä puikoilla. Se johtui siitä, että puikot ovat mumin eli äidinäitini antamat ja viimeksi, kun neuloin niillä olin yhdeksänvuotias. Sen ikäiset neulovat lyhyillä puikoilla. Menin ostamaan pidemmät puikot ja toisen langan. Pitää nimittäin olla raitoja. Opin blogista, että ne ovat in ja jos tekee raitoja, ei ole eläkeläinen vaikka neuloisikin tyynyliinanpäällistä. Menin Sokokselle, koska en tiennyt, mistä muualta puikkoja saa ja sokkarilta saa bonukset. Kiersin maksamaan toiselle puolelle tavarataloa, ettei minun tarvitsisi kohdata miesmyyjää, joka ei voi ymmärtää neulojia.

Tein uuden suunnitelman. Tekisin tyynyliinan. Se olisi koostuisi neljästä neliöstä. Ehkä kahdeksasta, mutta luultavasti neljästä, jotka tulevat katsojaan päin ja selkäpuolen teen jostain vanhasta lakanasta.

Tyynyliinan suunnitelma

Tämä valmistuu vielä, Martta

Tuikkukuppien tiskaus

Martta kävi läpi syysnuhan mennä viikolla ja viikonloppuna, kun yllättävä energiasyöksy ja jonkinlainen parantuminen koitti, oli energiaa puuhastella. Parantumisvimmassani kaivoin lasiset tuikku- ja kynttiläalustat kaapista ja tiskasin ne puhtaiksi. Järkeilin, että olisihan se hyvä, että etenkin kipoista näkyisi se tuikun liekki ja valo läpi.

Supersalaisena tiskivälineenä toimi mikäs muukaan kuin Turun kaupungin kirjastokortti. Oikeasti suosittelen kaikkia urhaamaan jonkin turhan luottokortin tai sukkakaupan kanta-asiakaslärpäkkeen tiskihommiin. Muovikortilla raaputtelee kiinnipalaneet ruoat ja tuikkukuppien steariinit paljon näppärämmin kuin tiskiharjan päällä.

Nyt on ihanasti tuikkuja ja lämpöä ja mysigt!

Syksyisiä iltoja, Martta

PS. Martta uskoi, että Kallion kulmien kundit ovat aloittaneet jengisodan, kunnes tajusin, että tänne puukkobulevardin betoniviidakkoon on muuttanut lapsia, ja ne tuolla huutelevat!

Maarianhaminasta tuulee

Oletko huomannut, kuinka ruotsinlaivat pysähtyvät yöllä jossakin huonosti valaistulla saarekkeella noin puolivälissä matkaa? Se on Maarianhamina ja Ahvenanmaa, ja Martta hyppäsi siellä pois laivasta. Uskaliasta, tiedän. Mutta viikonloppu Maarianhaminassa oli aivan kelpo elämys. Eikä vähiten sisutusintoilijalle!

Stil –Interiör & Design

Maarianhaminan pikkukaupunki on sympaattinen kokemus –syystuulessakin. Lämmintä pitää olla kunnolla päällä, eikä vain villaa, vaan myös kosteutta kestävää taminetta. Let’s face it, Ahvenanmaa on saari, jolla sää vaihtelee ja jonka ympärillä meri myrskyää.

Tyger och Sånt

Onneksi kaupungin pääostoskatu Torggatan ja risteävä Nygatan ovat täynnä pikkupuoteja, jonne pujahtaa säätä suojaan. Puodit puolestaan ovat täynnä kynttilöitä, astioita, kankaita ja ja ja…kaikkea! Yllä oleva kuva todistaakin, että myös Yankee Candle -tuoksukynttilöitä saa kaupungista. USA:ssa noita Yankee Candeleitä annettiin lahjoina, kun mentiin kylään ja niitä aseteltiin kylppärit ja keittiöt täyteen.

Bromark’s

Martan lista putiikeista Maarianhaminassa, olkaa hyvät!

Bromark’s Torggatanin kävelykadulla. Bromark’s yltää kahteen kerrokseen, ja hyllyt pursuavat pikku esineitä.

Stil –Interiör & Design Norra gatan 5. Solsidan-henkisiä vaaleita vaatteita ja niihin sopivia kynttilänjalkoja ja servettejä.

Tyger och sånt Nygatanin ja Torggatanin kulmassa. Kankaita metreittäin, Ahvenanmaan lippuja, huopia ja paistoastioita, eli aika lailla kaikkea.

Reissusta tarttuikin koko Helsingin viime viikolla kaatanut syysflunssa. Pah.

Toipuen, Martta