Kaupungilla kiertää huhu. Sen mukaan Jäähallin kirppis on noussut uuteen kukoistukseen, sinne ovat siirtyneet myymään Vallilan vaatehirmut! Avot, sinne siis tammikuun viimeisenä sunnuntaina.
Odotukset olivat korkealla: Löytyisikö villit hullut neonväriset legginssit? Ostaisinko topin, jota käyttäisin kesällä Turussa? Tinkaisinko jonkin epämääräisen trikoorytkyn, josta kuvittelisin ompelevani jotakin upeaa?
No, en. Kurviin päästyäni jokin ylimaallinen pani stopin kirppariretkelleni. Kaksi automaattia kieltäytyivät ottamasta yhteyttä pankkikorttini myöntäjään ja niin jäin ilman seteleitä. Ja ilman riihikuivaa on turha mennä kirpparille.
Palasin suimistuneena lähtöruutuun. Mikäli universumi näin selkeästi estää uusien vaatteiden hankkimisen, on aika inventoida vaatekaappi ja katsoa, kuinka paljon uusia vaatteita oikeasti tarvitsenkaan. Siivouksen jälkeen lähti UFF:in keräykseen yksi muovikassillinen, ja toinen kassillinen täyttyi parhaat päivänsä nähneistä trikooihmeistä, joista päätin (älkää naurako, nyt on lama) leikata matonkuteita.
Selected femmen toppi muuttui kolmeksi palloksi narua. Aloitin leikkaamisen paidan helmasta ja etenin spiraalimaisesti ylöspäin. Leikkasin myös topin pitkät hihat kuteeksi. Vinkkinä leikkaajille, pitäydy samassa kuteen leveydessä, muuten tulee ongelmia, kun kudetta jatkokäyttää virkkuussa tai muussa.
Eipä siinä, en antanut kuteiden kauaa levätä, vaan ryhdyin heti puuhastelemaan. Yllä Selected femmen paita uudessa olomuodossaan virkatun maton alkuna! Ohjeet mattoon täältä.
Muistaakseni ostin topin alunperin parilla eurolla Hietsun kirppikseltä. Toisin sanoen parilla eurolla sain paitsi paidan, myös lopulta kuteita virkkaukseen. Kaupassa nuo kuteet maksavat muistaakseni viisi euroa kilolta tai sinnepäin. Mattoon menee kyllä vielä monta paitaa ja lopputulos tulee olemaan vähintäänkin värikäs. Siitä sitten kuvia myöhemmin!
Säästöliekillä, Martta
Mainio Martta 