Myslikeksit ilman uunia

Joulu on ihana, tunnelmallinen juhla. Valitettavasti  sitä kohden käydään usein paniikinomaisessa juoksussa. Martta on erottanut joulun odotuksen kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä suunnitellaan ihanaa rentoa joulukuuta, jolloin askarrellaan ja nautitaan glögiä. Mihinkään ei ole kiire ja kaikki töihin tai opintoihin liittyvät asiat on hoidettu hyvissä ajoin marraskuussa. Monille tämä skenaario näyttää ihan mahdolliselta, kun tuijottaa kesäkuussa ulos konttorin ikkunasta. Toisessa vaiheessa ollaan jo pitkällä syksyssä. Katsotaan kalenteria ja ihmetellään, kun ei ole pikkujouluja tai niitä glögi-iltoja. Aloitetaan massiivinen soitto- ja sähköpostikampanja täyttääksemme joulukuun viikonloput tunnelmallisilla illanistujaisilla. Kolmannessa vaiheessa tajutaan, että kaikki kaatuu päälle, töissä on kiireitä, kaikki viikonloput täynnä glögi-iltoja, lahjat hankkimatta (unohda jo ne itsetehdyt paketit) ja etkö lupautunutkin vielä jonkun työväenopiston iltakurssin jouluesitykseenkin?

Siksi on myslikeksit. Niissä on vain vähän rasvaa, eikä ollenkaan valkoista sokeria. Kaurahiutaleet antavat pitkäkestoista energiaa yhdessä kuivattujen hedelmien kanssa (miksi tämä kuulostaa ihan Aktivia-mainokselta?). Mutta oikeasti, näitä mukaan töihin ja kouluun ja kai me selvitään taas yksi joulu eteenpäin!

Myslikeksit

3 dl kaurahiutaleita

1 dl soijajauhoja

150 g kuivattuja hedelmiä pieneksi pilkottuna

2 rkl hunajaa

50g voita

1 dl omenamehua

siemeniä, pilkottuja pähkinöitä tms. rouskuvaa

Sekoita kaurahiutaleet, soijajauho, pilkotut kuivatut hedelmät ja pähkinät tai siemenet isossa kulhossa. Kaada seos paistinpannulle ja käännä levy lämpiämään. Kääntele pannulla, kunnes kaura alkaa muuttua hieman kullanruskeaksi. Palauta isoon kulhoon. Laita hunaja, voi ja omenamehu pannulle ja kuumenna sen verran, että kaikki sulavat keskenään sekaisin. Kaada kuivien aineiden joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada myslikeksitaikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja levitä kastetuin käsin levyksi. Anna kuivua ja jäähtyä muutama tunti. Leikkaa levy neliöiksi.

Koristeeksi voi kokeilla kaneli-sokeri -seosta.

Tehoterveisin, Martta

Kynttilöin kohti pinkkiä joulua

Martta haluaa nyt kertoa, että mikään, mikä kimaltaa ei voi olla kamalaa. Ei kerta kaikkiaan. Ja voi vinde näistä kynttilöistä voi olla innoissaan. Perjantaina nimittäin jouluaskarreltiin porukalla. Mahtava perjantai! Huvitti, kun tulin Espoosta yöbussissa sylissä glitterikynttilöitä ja decoupage-joulupalloja kassissa ja bussin perällä pohdittiin, mennäänkö Baarikärpäseen (lopulta baarista oli ilmeisesti jonkinlainen lappuäänestys). Martalle riitti askarteluillan glögit. Pikkujoulut on sitten erikseen. Mutta siis, yllä kuva aikaansaannoksistani. Ajattelin laittaa vähän ohjetta tuohon glitterikynttilään, sillä se on helppo, mutta näyttää hienolta.

Glitterikynttilöihin tarvitaan:

Kynttilöitä, valkoiset toimivat parhaiten

Liimaspraytä (hyvinvarustetuista kirjakaupoista ja askarteluliikkeistä)

glitteriä (vaikka Tiimarista)

Teippiä (maalarinteippiä tai tavallista läpinäkyvää)

Mahdollisesti kivanmuotoisia tarroja

Kenkälaatikko

Helppo vaihtoehto: Aseta kynttilä lepoasentoon kenkälaatikkoon, suihki liimaspraytä kynttilän ympäri ja sirottele reilusti glitteriä päälle. Glitteri tarttuu kynttilään liiman avulla ja ylimääräinen kimalle jää kenkälaatikkoon. Tarttumisen varmistamiseksi kynttilää pitää rullailla ja käännellä laatikossa. Näppärää ja siistiä!

Raidallinen vaihtoehto: Tee teipillä raitoja kynttilän ympäri ennen edellä kuvattua toimenpidettä. Muista taittaa teipin loppupää aina kaksinkerroin, että se on helppo repäistä irti. Suihkuta liima, sirottele glitteri ja anna kuivua hetki. Ota sitten teipit pois yksi, ja tadaa, raitakynttilä on valmis!

Kuviollinen vaihtoehto: Liimaa kynttilään tarroja, joissa on selkeä kuvio, vaikkapa piparkakku-ukko tai joulukuusi. Spreijaa liimalla, sirottele glitteriä ja anna kuivua. Irrota tarrat, ja kynttilässä pitäisi olla piparkakku-ukon tai joulukuusen kuvio glitterin ympäröimänä!

Tässä tuloksia. Taaempaan raitakynttilään liimailin vielä blingbling-addiktiossani muovijalokiviä. Niitä ei kannata hirveän ylös liimata, sillä kynttilän liekki saattaa tehdä muovista aika ikävän näköistä ja tuoksuista. Toisaalta ainakin meillä nämä pysyvät koristeina aika kauan, enkä ainakaan ennen joulua niitä sytytä palamaan.

Joulukreisinä, Martta

Punainen juurikas

Punajuuri. 1,69 euroa kilolta. Kotimainen. Kausi parhaimmillaan. Kaikki seikat puhuvat punajuuren puolesta juuri nyt. Katsokaa tuota kuvaakin. Niin se on pieni, pyöreän suloinen ja sottaa kaikki paikat. Vauvakuumeilijat kokeilkoot ensin punajuurta ja sitten päättäkööt jälkikasvun hankinnasta.

Puttu, eli punajuuri saapui kotiin kilon pussissa eilen. Panin kaikki pullukat uuniin. Seuraavassa reseptissä on useita hyviä puolia. Ensinnäkin se on helppo, ainesosat lasketaan yhden käden sormilla. Toiseksi se toimii myös kylmänä, joten ylijääneet punajuuret voi ottaa töihin evääksi, vaikka mikroa ei olisi lähimailla. Kolmanneksi resepti on pirun hyvä.

Rosmariini-hunaja punajuuret

Kilo punajuuria (tekee kaksi pellillistä)

rosmariinia

juoksevaa hunajaa

suolaa

Pese ja kuori punajuuret. Tämä on se vaarallisin vaihe, jossa punajuurista pääsee sitä kuuluisaa punaista väriä. Käytä essua. Viipaloi punajuuret ohuiksi lastuiksi. Pane kulhoon, jonne lorauta myös 3 rkl hunajaa ja 1 tl suolaa ja 2 tl rosmariinia. Aseta iso lautanen tai vastaava kulhon päälle kanneksi ja hölskyttele. Martalla kun on pieni kulho, niin jouduin tekemään tämän vaiheen kahdessa erässä. Levitä lastut leivinpapereilla vuoratuille uunipelleille ja paista pelti kerrallaan 225 asteessa noin vartin. Kokeile kypsyyttä haarukalla ja arvioi tummuutta silmämääräisesti.

Nauti sinihomejuuston kanssa salaattipedillä tai lihan lisukkeena. Punaviini suositeltavaa.

Tahroilta välttyneenä, Martta

—

EXTRA, EXTRA!

Punajuuri-ohje herätti lukijoissani kiinnostusta FB:in puolella. Onnekseni ei vain yksi, vaan kaksi ammattilaiskokkia jakoivat vinkkinsä punajuuren taltuttamiseksi. Haluan jakaa ne muidenkin lukijoiden kesken, ottakaa vinkit talteen!

Kirsi, toinen nainen Oulun mahtavan Nekan takana:

”Mainio Martta, älä pese juurikkaita – vaan kuori ne kuivina! Sottaa TODELLA paljon vähemmän… Ja sormet sekä leikkuulaudan saa muuten sutjakkaasti puhtaaksi -tadaa!- suolakurkun palalla 😀. [Oikeesti. Saa saa.] Niin ja oothan kokeillut punaisen juurikkaan vitsikkäimpiä kavereita: kelta- ja raitajuurta. Nooon kans ihania!!”

”Mä itse kokkaan punajuuret kuorineen kokonaisina (uunipellille, merisuolapedille) – ja sit kuorin, kun ovat jäähtyneet. Vaihtoehtoisesti siis, kuori kuivina ja kokkaa sitten. Ei tarvii huuhtoa. Punajuuri on monen muun kasvimaailman kaverin (ystävämme tankoparsa nyt yhtenä esimerkkinä) kanssa sillä lailla hassu, että maku paranee ja tiivistyy uunissa — keittäminen on siis turhaa. Paahdettujen punajuurikuutioiden/veneiden päälle vuohenjuustoa, pinjansiemeniä, hunajaa ja rucolaa (sekä ehkä pikkutirskaus sitruunaa), ja voin luvata että saanti on taattu. Mitä ikinä sitten haluatkaan pöytäseuralaiseltasi… 😀”

Ja Ville, mies, joka on muun muassa Näsinneulan ravintolan kyökistä tavattu:

”Kokemukseni mukaan kuori lähtee parhaiten irti kun on paahtanut kokonaisena kypsäksi (täytyy ehdottomasti olla kypsä), ja hieman jäähtyneenä hieroo kuoren pois esimerkiksi talouspaperilla. Ei tule kuorimisesta hukkaa ja säilyy muoto kivasti.”