Sunnuntai oli kirpparipulassa vellovassa Helsingissä harvinainen päivä. Perinteisten Jäähallin kirpparin ja Vanhan ylioppilastalon kirpparin lisäksi Erottajan Adamsissa ja Arabian kääntöpaikalla oli pop-up -kirppikset. Yllä Martan löydöt Vanhalta ja Adamsista.
Vanhalla on järkätty jo jonkin aikaa sunnuntaikirppiksiä. Alakerran salissa oli neljä riviä pöytiä ja laatu oli kelvompaa kuin Jäähallissa. Vetonauloja olivat ainakin Jone Nikulan ja tyttöystävän (!) pöytä ja rekillinen kympin nahkatakkeja. Martan kassiin napattiin vaalea printtipaita (1e) ja HM:n musta asiallinen pusero (2,5e) sekä tunikamainen harmaa neule, jonka ehdin jo nimetä tutkija-ja graduneuleeksi (3e).
Jatkoimme aurinkoista sunnuntaita Adamsiin, jonne löysi, kun seurasi pyöreissä aurinkolaseissa ja pipoissa liikkuvia bloggaajia. Adamsin sali oli tupaten täynnä, mikä ei sinänsä yllättänyt, sillä kirpparia edelsi aikamoinen blogikuhina. Martan mukaan tarttuivat musta läppärinmentävä nahkalaukku (10e) ja skottiruutuinen iso huivi (1e).
Mutta nyt Martan on nyt kirjoitettava vähän hinnoista. Kirpparin tarkoituksena on Martan mielestä kaksi asiaa. Ensinnäkin myyjä pääsee pientä korvausta vastaan eroon turhasta romppeestaan ja toiseksi ostaja saa pienellä hinnalla jotakin ilahduttavaa itselleen. Olen itsekin toki tienannut kirpparilla. Ei siinä mitään, kaikki myyntipöydän hinnan jälkeen käteen jäävä on kotiinpäin. Mutta Adamsissa taisi olla hinnoissa hieman blogilisää, sillä Martta kuunteli silmät ymmyrkäisinä, kun kahdet kulahtaneet, reikäiset ja todellakin parhaat päivänsä nähneet Converset vaihtoivat omistajaa kahdeksan (8) euron suolaiseen hintaan. Ostaja yritti tinkiä, mutta myyjällä taisi olla niin hyviä muistoja tossuista, että hinta oli ja pysyi. Muissa pöydissä oli lyöty kenkiin ja laukkuihin viidenkympin hintalappuja.
Helsingissä olisikin hyvä olla lisää kirppareita. Useampi myyntipaikka lisäisi kilpailua eli laskisi hintoja. Lisäksi Martta toivoo laatutietoa niin ostajilta kuin myyjiltäkin. Edes vannoutuneen kestävän kehityksen fanin ei kannata ostaa reikäisiä ja likaisia tennareita ylihintaan. Viisikymppiä voisin maksaa harkiten täysin uusista ja erittäin laadukkaista kengistä. Toisaalta, eikö vähän kalliimmat romppeet kannattaisi myydä netissä?
Mitäs te lukijat, mitä mieltä olette kirpparien hinnoista? Lisäsin hinnat noihin omiin löytöihini, joten niitäkin kelpaa kommentoida. Maksoinko liikaa vai liian vähän?
Eurotietoisena, Martta
(edit. Sosiaalinen media kertoo, että myös Suvilahdessa oli pop-up -kirppari, mahtavaa!)