Kesätauko loppui nyt!

Yllä makoilevat kakun jäänteet. Kakku oli ensimmäinen, jonka leivoin kolme kuukautta kestäneen Turun reissun päätyttyä. Kuten viimekin kesänä majaili Martta entisessä pääkaupungissa koko kesän. Siksi siis hiljaisuus. Mutta se rikkoutuu nyt ja oikein ryminällä.

Turkuhan on oikein jees. Martta koki siellä kaikenlaista, kuten lounasdiskon ja Ruisrockin. Kävin myös vahingossa kuokkimassa neljällä mökillä Turun saaristossa saman päivän aikana. Useimmat päivät kuitenkin kuluivat toimistotuolissa rullaillessa, enkä kokenut, että siitä olisi irronnut blogiin mitään mainittavampaa.

Syksy alkoikin sitten vauhdikkaasti monella rintamalla ja on aika palata myös blogin pariin. Aloitetaan ilouutisella. Martan alter egon kirjoittama ja kuvaama ruokajuttu on nimittäin ilmestynyt Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan lehdessä Aviisissa (klikkaa sanasta ruokajuttu). Jutussa on reseptit kaalipastaan ja helpotettun pannacottaan. Molemmat ovat edullisia ja makoisia, jopa niin, että koemaistaja söi puoli lautasellista kaalipastaa ennen kuin tajusi, ettei siinä ole pastaa ollenkaan!

Lehtijuttuja tulee lisää syksyn mittaan ja linkkailen tänne sitten vinkkiä niistä.

Syksyn mittaan on luvassa myös muutto ja jouluunkin pitää jo alkaa pian laskeutua. Kaikenlaista siis. Toivottavasti kaikki Martan ihanat lukijat löytävät myös kesälaitumilta takaisin Martan huomaan, sillä lupaan kirjoitella taas normaaliin tahtiin!

Tohinoissaan, Martta

Maarianhaminasta tuulee

Oletko huomannut, kuinka ruotsinlaivat pysähtyvät yöllä jossakin huonosti valaistulla saarekkeella noin puolivälissä matkaa? Se on Maarianhamina ja Ahvenanmaa, ja Martta hyppäsi siellä pois laivasta. Uskaliasta, tiedän. Mutta viikonloppu Maarianhaminassa oli aivan kelpo elämys. Eikä vähiten sisutusintoilijalle!

Stil –Interiör & Design

Maarianhaminan pikkukaupunki on sympaattinen kokemus –syystuulessakin. Lämmintä pitää olla kunnolla päällä, eikä vain villaa, vaan myös kosteutta kestävää taminetta. Let’s face it, Ahvenanmaa on saari, jolla sää vaihtelee ja jonka ympärillä meri myrskyää.

Tyger och Sånt

Onneksi kaupungin pääostoskatu Torggatan ja risteävä Nygatan ovat täynnä pikkupuoteja, jonne pujahtaa säätä suojaan. Puodit puolestaan ovat täynnä kynttilöitä, astioita, kankaita ja ja ja…kaikkea! Yllä oleva kuva todistaakin, että myös Yankee Candle -tuoksukynttilöitä saa kaupungista. USA:ssa noita Yankee Candeleitä annettiin lahjoina, kun mentiin kylään ja niitä aseteltiin kylppärit ja keittiöt täyteen.

Bromark’s

Martan lista putiikeista Maarianhaminassa, olkaa hyvät!

Bromark’s Torggatanin kävelykadulla. Bromark’s yltää kahteen kerrokseen, ja hyllyt pursuavat pikku esineitä.

Stil –Interiör & Design Norra gatan 5. Solsidan-henkisiä vaaleita vaatteita ja niihin sopivia kynttilänjalkoja ja servettejä.

Tyger och sånt Nygatanin ja Torggatanin kulmassa. Kankaita metreittäin, Ahvenanmaan lippuja, huopia ja paistoastioita, eli aika lailla kaikkea.

Reissusta tarttuikin koko Helsingin viime viikolla kaatanut syysflunssa. Pah.

Toipuen, Martta

TKU

Martta on viettänyt kesän Turussa. Ja on kyllä hieno paikka ja ihan turhaan haukuttu tämä entinen pääkaupunki (tämä oli maksettu mainos –no ei kai!). Otin tuossa eräänä päivänä pyörän alleni ja kävin kuvailemassa Turkua. Etsin jotakin muuta kuin Turun linnaa ja suosikkibaari Dynamoa.

Lainapyörä pihalla. Turun sisäpihat ja vanhat talot, siis oikeasti todella vanhat talot ovat suosikkejani Turussa. Täällähän myydään jopa 1800-luvun lopulla rakennettuja puutaloasuntoja, kreisiä!

Kaveripyörä! Turkua on juuri ehdotettu Suomen homopääkaupungiksi. Pyörään kiinnitetty lappu oli hauskan itseironinen.

Aninkaistenkadulle avattiin vähän aikaa sitten Turun toinen UFF. Sieltä löytyivät Ainot (vasemmalla) ja jotkut toiset kengät, jotka kovin muistuttavat Ainoja.

Mieletön graffitiseinä Eerikinkadulla. Samalla paikalla on ennen ollut yhtä isoja mainoksia, ja kesäasukkaanakin olen tyytyväinen, että ne on vaihdettu tähän kuvaan.

Poljin kohti Turun yliopistoa ja tuollainen tarrahan sieltä tuli vastaan. En osaa yhtään Turun murretta. Enkä muitakaan murteita paitsi Espoon kieltä.

Oiskohan Turun teekkareita? Kaksi kundia raahasivat sohvaa läpi puiston lähellä ylioppilaskylää.

Turku on kiva, mutta tällä viikolla palaan Helsinkiin ja kotiin, siitä vasta olenkin innoissani! Kesä on myös kiva, muttei mitenkään suosikki vuodenaikani. Odotan jo innolla syksyä ja talvea!

Sokerisirkuksessa

Charly’s Bakerya vastaavaan väri-ilottelun ja puhtaan kakkukreisiyden yhdistelmään en ole ennen törmännyt. Jos ihmemaan Liisan hullu hatuntekijä perustaisi sokerileipomon (sokerihumalassa), se olisi Charly’s Bakery.

Sisällä leipomossa häärii kymmenien asiakkaiden lisäksi näitä kakkujen ja kuppikakkujen koristelijoita. Heidän ja asiakkaiden välissä on tiski, jonka takana kuuman pinkkeihin paitoihin pukeutuneet myyjät ojentavat sokeria anelevia ostajia kuin lastentarhan hoitajat räkänokkaisia lapsiaan. Kokemus on todella hämmentävä, ja yhden kakkupalasen ja kahvin saamiseen voi varata sen puoli tuntia.

Mutta suosiota leipomolla riittää. Kakkujen ohessa myydään leipomosta tehdyn tositv-sarjan kahta ensimmäistä tuotantokautta. Vaikka tarjolla on vain sekopäisen sokerisia leipomuksia sinänsä vailla makua, ja tunnelma muistuttaa hälinässään pörssisalin melskettä tai huutokauppaa, kannattaa paikka käydä katsastamassa. Charly’s Bakery sijaitsee Kapkaupungin District Sixissä.

Vaivaa, vaivaa

Knead on englannin kieltä ja tarkoittaa suomeksi vaivata. Niinkuin taikinaa vaivataan. Vaivaamisen koko pointtihan on saada taikinaan sitkoa. Knead on myös neljän–viiden leipomo-kahvilan ketju Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa. Kneadissä vaivataan omat leivät ja leivonnaiset jokaikinen päivä. Periaatteena Kneadissä on palkata paikallista työvoimaa ja käyttää paikallisia raaka-aineita.

Ihastuttava tuttavuus tämä Knead. Pääsiäissunnuntaina Kloof Streetin Knead oli tupaten täynnä. Puristauduin sohvapaikalle kikkaratukkaisen taaperon ja teinitytön väliin ja tilasin hedelmäsalaatin ja kahvin.

Siinä sitä vierähtikin tunteroinen paikallista sunnuntailehteä lukiessa ja ihmisiä pällistellessä. Paikallinen tuttava, couchsurfingistä tuttu Philip kehaisi tässä taannoin, että ”We have this thing called hipsters”. Ja kyllä vaan onkin. Ihan samalla tavalla kuin Suomessakin, on täällä ruutupaitaa ja kasarivillatakkia. Hyvännäköisiä ihmisiä ovat. 2010-luvun trendinuorten lisäksi Kneadissä viihtyivät myös muut ihmiset. Esimerkiksi se oikealla puolellani istunut taapero, joka villiintyi vilkuttelustani niin, että heitteli pian yksittäispakatut sokerit pöydältä lattialle.

Tuolla vasemmassa laidassa näkyvät massiiviset uunit, joissa paistetaan mitä tahansa myslileivästä ruissämpylään ja pekaanipähkinämuffinssiin.

Mikä sitten tekee Kneadista niin viihtyisän? Osaksi ehkä matkailijaa hellivä kotoisa tunnelma. Puupinnat ehdottomasti, samoin konstailemattomuus ja hälinä. Mutta missään tapauksessa en haluaisi nähdä Kneadia Suomessa. Jotakin vastaavaa olisi hienoa saada kotimaahan, mutta suurin syy Kneadin lumoon on varmasti ketjun pienuus. Älä ikinä kasva isoksi!

Taaperon ja teinitytön välistä, Martta

Kevään kukkaidea Afrikasta

Mainio Martta on ollut hieman reissun päällä. Tarkemmin sanottuna viikon. Tarkemmin ottaen Afrikan mantereella ja Etelä-Afrikassa. Lähetän täältä pienen tervehdyksen, joka toivottavasti innoittaa ja inspiroi siinä määrin, että Suomeen kertyneet lumikasat unohtuvat edes hetkeksi.

Tämän nimittäin löysin majapaikkamme toiselta sisäpihalta. Tassuamme zeebrakuosissa ja sisällä pihakasvit. Martalla ei ole niin valtaisaa parveketta, jolle tuollainen kukkailottelu sopisi. Ehkä sen sijaan enemmän pihaa omistavat lukijamme voivat kaivaa esiin vanhat kylpyammeensa ja istuttaa kevätkukat niihin, eikö? Toisaalta, kylpyammeet taitavat olla hieman kortilla tätä nykyä. Mikäli ammetta ei löydy, voi kevätkukkien asetteluun saada vaihtelua muista vaihtoehtoisista kukkaruukuista. Vanhat teekupit, emaliastiat, posliinitpotat, kaikki käy!

Kuva lainattu Dear Darlingilta: http://hellodarlingxoxo.blogspot.com/2011/04/tea-cups.html

Martan kamera on täällä räpsinyt siihen tahtiin, että voitte odottaa kuvakavalkadia Kapkaupungin kahviloista ja muista ihanuuksista aivan piakkoin. Viimeksi tänään ruokakaupan herrasmies näpäytti sormille, ettei kaupassa ei saa kuvata! Eipä tiennyt mies, että meillä Suomessa ei ole sellaisia designsoijamaitotölkkejä kuin heillä, ja että hartaasti haluan löytöni jakaa maailmalle.

Toivottavasti kaikki menee hyvin Suomessa, täälläkin menee hienosti!

Martta