Kierrätystehdasta kohti

Pari tuntia sitten pyörähti käyntiin jokakeväinen Kierrätystehdas-tapahtuma Kaapelitehtaalla ja sinnehän Marttakin suuntaa. Tänään vien ilmaistorille tuon toisen Ikea-kassin. Ilmaistorin idea on yksinkertainen: tuo tullessas, vie mennessäs. Kassissa päälimmäisenä piileskelevä kassi tosin joutuu valitettavasti suoraan roskiin, sillä Kiinasta 2008 ostettu veska on siinä kunnossa, että se ei edes ilmaisena kelpaa kellekään. Mutta kassin alla on ainakin kolme paria housuja, pari neuletta, muita laukkuja ja sen sellaista, jotka toivottavasti löytävät uudet omistajat Kaapelilla.

Toinen Ikea-kassi on täynnä SER-jätettä, eli sähköromua. Ne viedään huomenna, kun miehistä apulihasvoimaa lähtee mukaan. Ihanaa kipata vihdoin pois kaksi-kolme vuotta sängyn alla säilytetyt rikkinäiset dvd-soittimet (niitä on kaksi), digiboksi, hiustensuoristin, lamppu ja sopivasti ennen vappua rikki mennyt vedenkeitin.

Toukokuu on aina Martalle siivouskuukausi, osin johtuen siitä, että usein tässä vaiheessa työt vähenee ja opiskeluhommat samoin. Osin siivoilu johtuu siitä, että luovutan taas Helsingin residenssin toisen puuhastelijan käyttöön (puuhastele paljon täällä Maija!) ja siirryn itse Suomen ensimmäiseen pääkaupunkiin Turkuun! Laitoin huutomerkin vielä Turun perään, koska Turku on ihana.

Kierrätystehdas on auki la 4.5 ja su 5.5 10–17, sähköromua kerätään Kaapelitehtaan pihalla ilmaiseksi.

INFO: Ensi viikolla lauantaina 11.5 Kallion kirppis goes Suvilahti. Kattilahallissa tavara vaihtaa omistajaa klo 12–16. Viimeksi jono kiemurteli kuulemma pitkänä, eli ajoissa paikalle ja parhaat keväthermot messiin!

 

Vappua vartoen…!

Pian se koittaa!

Kahden kirpparikierroksen sunnuntai

Sunnuntai oli kirpparipulassa vellovassa Helsingissä harvinainen päivä. Perinteisten Jäähallin kirpparin ja Vanhan ylioppilastalon kirpparin lisäksi Erottajan Adamsissa ja Arabian kääntöpaikalla oli pop-up -kirppikset. Yllä Martan löydöt Vanhalta ja Adamsista.

Vanhalla on järkätty jo jonkin aikaa sunnuntaikirppiksiä. Alakerran salissa oli neljä riviä pöytiä ja laatu oli kelvompaa kuin Jäähallissa. Vetonauloja olivat ainakin Jone Nikulan ja tyttöystävän (!) pöytä ja rekillinen kympin nahkatakkeja. Martan kassiin napattiin vaalea printtipaita (1e) ja HM:n musta asiallinen pusero (2,5e) sekä tunikamainen harmaa neule, jonka ehdin jo nimetä tutkija-ja graduneuleeksi (3e).

Jatkoimme aurinkoista sunnuntaita Adamsiin, jonne löysi, kun seurasi pyöreissä aurinkolaseissa ja pipoissa liikkuvia bloggaajia. Adamsin sali oli tupaten täynnä, mikä ei sinänsä yllättänyt, sillä kirpparia edelsi aikamoinen blogikuhina. Martan mukaan tarttuivat musta läppärinmentävä nahkalaukku (10e) ja skottiruutuinen iso huivi (1e).

Mutta nyt Martan on nyt kirjoitettava vähän hinnoista. Kirpparin tarkoituksena on Martan mielestä kaksi asiaa. Ensinnäkin myyjä pääsee pientä korvausta vastaan eroon turhasta romppeestaan ja toiseksi ostaja saa pienellä hinnalla jotakin ilahduttavaa itselleen. Olen itsekin toki tienannut kirpparilla. Ei siinä mitään, kaikki myyntipöydän hinnan jälkeen käteen jäävä on kotiinpäin. Mutta Adamsissa taisi olla hinnoissa hieman blogilisää, sillä Martta kuunteli silmät ymmyrkäisinä, kun kahdet kulahtaneet, reikäiset ja todellakin parhaat päivänsä nähneet Converset vaihtoivat omistajaa kahdeksan (8) euron suolaiseen hintaan. Ostaja yritti tinkiä, mutta myyjällä taisi olla niin hyviä muistoja tossuista, että hinta oli ja pysyi. Muissa pöydissä oli lyöty kenkiin ja laukkuihin viidenkympin hintalappuja.

Helsingissä olisikin hyvä olla lisää kirppareita. Useampi myyntipaikka lisäisi kilpailua eli laskisi hintoja. Lisäksi Martta toivoo laatutietoa niin ostajilta kuin myyjiltäkin. Edes vannoutuneen kestävän kehityksen fanin ei kannata ostaa reikäisiä ja likaisia tennareita ylihintaan. Viisikymppiä voisin maksaa harkiten täysin uusista ja erittäin laadukkaista kengistä. Toisaalta, eikö vähän kalliimmat romppeet kannattaisi myydä netissä?

Mitäs te lukijat, mitä mieltä olette kirpparien hinnoista? Lisäsin hinnat noihin omiin löytöihini, joten niitäkin kelpaa kommentoida. Maksoinko liikaa vai liian vähän?

Eurotietoisena, Martta

(edit. Sosiaalinen media kertoo, että myös Suvilahdessa oli pop-up -kirppari, mahtavaa!)

Martta UKK

Martta sai blogihaasteen! Siis blogihaasteen, uskomatonta, en ole ikinä tiennyt että joku lukee blogiani on kiinnostunut minusta, tuntuu samalta kuin joskus, kun on vahingossa valinnut jotain trendikästä ylleen ja joku kehaisee.

Haasteen juttu on nyt se, että Martta kertoo vapaavalinnaiset 11 asiaa itsestään, jonka jälkeen vastaan kymmeneen Heidin esittämään kysymykseen. Katsotaan sitten, mitä tapahtuu näiden jälkeen.

No juu, nyt Martta lykkäsi siihen omakuvan. Kivasti kotona ollaan siinä.

11 Asiaa Martasta

1. En ota puudutusta hammaslääkärillä kun porataan. Se puudutuspiikki sattuu paljon enemmän kuin hampaan poraaminen.

2. Ihailen teinejä, jotka tekevät mitä lystäävät ja pukeutuvat ysärivaatteisiin, jotka minun ala-asteen valokuvissani näyttävät kaameilta, mutta nykyteinien päällä upeilta, omalaatuisilta ja jopa kauniilta!

3. Minulla oli kaksi isoäitiä, mumi ja mummu, joista jälkimmäinen on elossa edelleen. Mumilta opin ompelemisen ja leipomisen ja sellaisen. Mummulta opin supertarkan rahankäytön.

4. Ajattelen, että ihmisten tekemiä valintoja edeltää aina jotakin, joka auttaa ymmärtämään näitä tekoja. Jos ei tiedä taustoja, ei pidä tuomita.

5. Enemmän kuin monia muita teoksia, pidän Lauryn Hillin Miseducation of Lauryn Hill -albumia elämänohjeenani.

6. Olen viime aikoina katsonut ylettömän määrän Downton Abbey -sarjaa. Downtonin neitien vaikutuksesta istun selkä suorempana kuin koskaan ennen ja olen vaihtanut innokkaan vilkutuksen käden hallittuun ja aristokraattiseen edestakaiseen liikkeeseen, mikä tietenkin näytää  aivan pöljältä.

7. Olen saanut kuulla olevani neuroottinen, koska en pidä siitä, että kaappien ovet ovat auki ja mielestäni viltin hapsujen tulee osoittaa kohti lattiaa, ei sängyn päätyä.

8. Edellisestä huolimatta olen 300 päivää vuodesta aika hyvällä tuulella ja suhteellisen vitsikäs. Loput ajasta joko nukun tai känkytän.

9. Pidän nukkumisestä aivan laittoman paljon.

10. Muutama vuosi sitten päästin ensimmäisen kerran äh-ähkäisyn. Astuin äh-ikään. Äh-ähkäisy on se, mikä pääsee, kun nostaa jotakin. En ole millään tavoin sairas ja suht normaalipainoinenkin olen, mutta niin vain äh-ikä yllätti.

11. Pidän jouluvaloja jollakin tavalla esillä vuoden ympäri.

Jouluvalot ovat aina trendikkäät. Keväällä niitä vain kutsutaan sisustusvaloiksi.

11 Kyssäriä Heidiltä minulle
1. Mikä on lapsuutesi ihanin muisto?

Oi, varmaan se, kun laitoin pehmolelunorsulle omenaa kippoon, että se voisi syödä niitä sillä välin, kun huitelen Espanjassa. Söin sitten itse ne omenat ennen kuin lähdettiin.

2. Mikä oli lapsuutesi unelma-ammatti?

Mediamoguli. Ihan oikeasti.

3. Mitä teet vapaa-ajallasi?

Millä vapaa-ajalla? Työt ja opiskelut sekoittuvat vapaa-aikaan niin hyvin, että vastaan tähän nyt että käyn salilla, koska silloin en mieti mitään muuta kuin sitä, miksi hikoilen niin valtavia määriä.

4. Miksi aloitit bloggaamisen?

Aloitin bloggaamisen noin vuosi sitten, koska tarvitsin jonkin jakelukanavan ja tallennusmuodon resepteille ja muille ohjeille.

5. Missä olet matkustellut?

Jokaisella mantereella lukuunottamatta Australiaa ja Etelä-Amerikkaa (ja Etelämannerta).

6. Missä haluaisit matkustella?

Ladakhissa Intiassa

7. Jos sinun pitäisi aloittaa uusi ura nyt, mikä se olisi?

Suuhygienisti tai fysioterapeutti

8. Mikä on hulluin asia, mitä olet tehnyt (jonka uskallat kertoa)?

Nousin esittämään juttujani stand-up -lavalle.

9. Mikä on lempijuomasi?

mehu-vissy, eli mehu, joka on tehty vissyyn.

10. Mikä on lohturuokasi (comfort food)?

Irtokarkit

11. Ketkä ovat suosikkiaristejasi?

Lauryn Hill, Outkast, Robyn ja Kaija Koo

Avonaisena, Martta

Virkattu matto, valmis versio

 

Edellisessä kirjoituksessani kehuin virkkaavani maton vanhoista paidoista. Ja hyvinhän homma lähtikin alkuun. Yllä olevasta kuvasta voitte hyvät lukijat huomioida, että mattoon leikattiin ja virkattiin kolme paitaa: valkoinen, sinivalkoraidallinen ja vaaleanpunainen. Kaikki pitkähihaisia, joista myös hihat hyödynnettiin.

Kolmen paidan jälkeen jäljellä oli vain mustia paitoja, joista yhden leikkasinkin kuteiksi ja aloin virkata maton jatkeeksi. Musta ei kuitenkaan sopinut muiden värien kanssa. Hetken virkattuani huomasin, kuinka matto alkoi muistuttaa härskin värisokean amatöörin virkkaamalta, ja purin mustan pois.

Lisää kudetta löytyi Snurresta, josta ostin lempeän vihreän ja vaalean aprikoosrin värisiä keriä. Snurressa kerimättömät kuteet maksavat 9 euroa kilolta ja kerityt 11 euroa per kilo.

 

 

Valmiina matto sitten näytti tältä! Viikko virkkaamiseen taisi mennä, virkkasin siis joka päivä tunnin, joskus pari. Koukun numero oli kymppi, jolla työ eteni nopeammin kuin ohjeessa. Siksi sovelsin ohjetta omaan mattoon sopivaksi.

Kun jämäkuteista tai vanhoista paidoista virkkaa, niin kudehan saattaa loppua kesken kierroksen. Tarkkasilmäinen huomaa, että omassa matossani kävi niin melkein jokaisella kierroksella. Jämäkuteista ei kannatakaan odottaa saavansa yksivärisen harmonista mattoa, vaan enemmänkin huvikumpu-tyyppisen iloisen luomuksen!

Uusi matto varpaiden alla, Martta

 

Ekokierrätyspihistely tammikuu

 

Kaupungilla kiertää huhu. Sen mukaan Jäähallin kirppis on noussut uuteen kukoistukseen, sinne ovat siirtyneet myymään Vallilan vaatehirmut! Avot, sinne siis tammikuun viimeisenä sunnuntaina.

Odotukset olivat korkealla: Löytyisikö villit hullut neonväriset legginssit? Ostaisinko topin, jota käyttäisin kesällä Turussa? Tinkaisinko jonkin epämääräisen trikoorytkyn, josta kuvittelisin ompelevani jotakin upeaa?

No, en. Kurviin päästyäni jokin ylimaallinen pani stopin kirppariretkelleni. Kaksi automaattia kieltäytyivät ottamasta yhteyttä pankkikorttini myöntäjään ja niin jäin ilman seteleitä. Ja ilman riihikuivaa on turha mennä kirpparille.

 

 

Palasin suimistuneena lähtöruutuun. Mikäli universumi näin selkeästi estää uusien vaatteiden hankkimisen, on aika inventoida vaatekaappi ja katsoa, kuinka paljon uusia vaatteita oikeasti tarvitsenkaan. Siivouksen jälkeen lähti UFF:in keräykseen yksi muovikassillinen, ja toinen kassillinen täyttyi parhaat päivänsä nähneistä trikooihmeistä, joista päätin (älkää naurako, nyt on lama) leikata matonkuteita.

 

Selected femmen toppi muuttui kolmeksi palloksi narua. Aloitin leikkaamisen paidan helmasta ja etenin spiraalimaisesti ylöspäin. Leikkasin myös topin pitkät hihat kuteeksi. Vinkkinä leikkaajille, pitäydy samassa kuteen leveydessä, muuten tulee ongelmia, kun kudetta jatkokäyttää virkkuussa tai muussa.

 

Eipä siinä, en antanut kuteiden kauaa levätä, vaan ryhdyin heti puuhastelemaan. Yllä Selected femmen paita uudessa olomuodossaan virkatun maton alkuna! Ohjeet mattoon täältä.

Muistaakseni ostin topin alunperin parilla eurolla Hietsun kirppikseltä. Toisin sanoen parilla eurolla sain paitsi paidan, myös lopulta kuteita virkkaukseen. Kaupassa nuo kuteet maksavat muistaakseni viisi euroa kilolta tai sinnepäin. Mattoon menee kyllä vielä monta paitaa ja lopputulos tulee olemaan vähintäänkin värikäs. Siitä sitten kuvia myöhemmin!

 

Säästöliekillä, Martta

Kangaskorit kuusen alla

Nyt Martta voi julkaista antamansa joululahjat, sillä ne on jo eilen jaettu kuusen alta kilteille sukulaisille! Kangaskorin ohje on millilleen täältä. Käykää ihmeessä kurkkaamassa Marian Kässäkerhon muitakin ohjeita, Marialla riittää ideoita ja ohjeita, joista  kaikki ovat helppoja toteuttaa. Itse tein koreja kolme, kaksi Ikean jämäkästä oranssista kankaasta, jota koristavat linnut ja yhden Ikean raitakankaasta. Marian ohjeeseen lisäsin vielä kantokahvat tuohon raidalliseen versioon, joka toimii siis myös kantokassina. Kangaskorin idea on, että kun korin reunoja vähän rullataan alas, pysyy kori muodossaan, eikä lösähdä, vaikka kangasta onkin.

Kassi-korin pohja on ison lautasen kokoinen, eli tuolla kassilla voi helposti kantaa lautasia pinossa esimerkiksi veneelle tai piknikille. Nyt jouluna korien sisään päätyi kirjoja, virkattuja tossuja ja sokeroituja joulupähkinöitä.

Kangaskorissa voi säilyttää esimerkiksi langat, sukat, pyyhkeitä, aikakauslehtiä, oikeastaan mitä tahansa. Tuo raidallinen kangas oli sen verran löysä rullattunakin, että yksinään se ei pysy nätisti pystyssä, jos sisällä ei ole tarpeeksi tavaraa. Kannattaakin valita jämäkkä kangas tai vahvistaa kangasta kaupasta saatavalla kiinnisilitettävällä tukikankaalla.

Noin pysyy oranssi kori pystyssä! Toivottavasti lukijoillani on ollut ihana joulu ja välipäivinä reilusti aikaa löysäilyyn tai puuhailuun, kumpaa nyt haluaakaan tehdä. Martta heittää koivet nyt sohvan laidalle, ottaa iisisti ja aloittaa tv-sarjan Wiren toisen kauden dvd-boksin katsomisen. Joulun alusviikon jokainen ilta meni leipoessa tai ommellessa. Nyt sopii pitää vähän taukoa näistä puuhista!

Neljättä Pandan konvehtirasiaa avaten, Martta

Pikapikaa jotain pukinkontiin!

Viimeistä viikkoa viedään ennen jouluaattoa. Eilen sunnuntaina kävimme jouluhandlaamassa, eli shoppailemassa tuiskun keskellä. Keskitimme tarmomme yhteen tavarataloon, jonka lastenosastolla joululahjojen antamisen oikea mieli tuli selväksi. Kaikkialla oli aikuisia ravistelemassa legopaketteja, selaamassa kirjoja ja miettimässä vaatteeiden kokoja. Ja se mietintä ei ollut mitään sellaista ”pitäisiköhän Jadejuuliaolivia tästä neuleesta, jossa on poneja ja linnoja ja pellejä ja sata eri väriä”. Ei, meno oli enemmän sellaista otetaan, mihin käsi yltää -tyyppistä tuuppimista. Kirjahyllyn edessä todistin, kun yksi nainen kahmaisi kolme kirjaa hinnan perusteella kainaloonsa ja rynni eteenpäin leluja kohden.

Ehdotan pientä harkinta-aikaa tähän hötkyilyyn. En tiedä lapsista, koska en itse sellainen ole, eikä minulla tietääkseni ole omiakaan lapsia, mutta kai lapset pärjäävät vähemmälläkin roinalla? Martta vetää nyt tähän kankean aasinsillan joulutohinoista virkkaukseen (huomatkaa aasinsilta = joulu, jeesus, jeesuksen aasi!). Alla ohje virkattuihin tossuihin, jotka tekaisee päivässä, varsinkin, jos tuo päivä sattuu olemaan vapaapäivä. Vielä siis ehtii tekaisemaan joululahjaksi, tai sitten tossut voi virkata joululomalla. Jos kiinteä silmukka ja piilosilmukka tai ihan virkkuukoukku eivät ole tuttuja sanoja, kurkkaa vinkkiä täältä.

Virkatut tossut

Tossu aloitetaan kärjestä. Ohje on vapaasti muotoiltu, ja toivottavasti kotonakin muotoillaan ohjetta oman jalan mukaan! Molemmissa kuvissa näkyvissä tossuissa on käytetty useaa lankaa samanaikaisesti. Pinkissä tossussa on Novitan harmaata ja pinkkiä 100% villalankaa virkattuna koukulla numero 5. Ruskea-valkoiset tossut on virkattu kolmella langalla, eli kahdella ruskealla sataprosenttisella villalangalla ja yhdellä valkoisella villasekoitelangalla (Novitan Kelo). Koukku oli numero 8. Valitse langat ja koukut oman käsialan ja mieltymyksen mukaan.

1. Luo 4–5 ketjusilmukkaa. Sulje piilosilmukalla lenkiksi.

2.Virkkaa jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa.

3. Kolmannella kierroksella virkkaa joka toiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa, joka toiseen yksi.

4. Neljännellä kierroksella virkkaa joka kolmanteen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa ja muihin yksi kiinteä silmukka.

5. Tässä vaiheessa työn olisi pitänyt muodostua kuppimaisen kuperaksi tossun kärjeksi. Kokeile omaan tai kaverin jalkaan, miten kärki istuu. Jos se on näyttää muodostuvan liian leveäksi, kavenna seuraavalla kierroksella parista kohdasta hyppäämällä yhden silmukan yli. Jos kärki on liian pieni, jatka leventämistä vaikka joka kolmannesta tai neljännestä silmukasta (levennä= luo kaksi kiinteää silmukkaa yhteen silmukkaan). Jos kärki on sopiva (hienoa!), voit jatkaa kierroksia virkkaamalla yhden kiinteäsilmukan jokaiseen silmukkaan, jolloin tossu alkaa muodostua tuubiksi jalan ympärille.

6. Kun työ (eli tuubi) on edennyt melkein nilkkaan asti, aloitetaan tossun toinen osa. Virkkaa noin 3/4 kierrosta, sitten virkkaa yksi ketjusilmukka ja käänny. Virkkaa takaisinpäin 3/4 kierrosta kiinteääsilmukkaa, virkkaa yksi ketjusilmukka ja käänny. Jatka tätä, kunnes tossu on napakasti jalkasi pituinen. Tarkoitus on siis virkata jalantie ja ”kouru” kantapäälle.

7. Sulje ”kouru” virkkaamalla silmukat yhteen kantapäästä ja lopeta virkkuu leikkamalla lanka ja vetämällä se viimeisen silmukan läpi.

(8. Huolittele jalantie virkkaamalla vielä sen ympäri kiinteää silmukkaa.)

Ja siinä lahjansaaja nauttii tossuistaan. Ai, että! Todistetusti siis hyvä lahja! Valitettavasti in-the-making -kuvat ja ohjaajan versio puuttuvat kuvista, ne olisivat helpottaneet ohjetta. Mutta Martta kehottaa pyrkimään kohti kuvan mukaisia tuotteita maalaisjärkeä apuna käyttäen. Hyvin se menee!

Tossut jalassa, Martta

Virkatut tohvelit

Viikko sitten Martta vietti viikonlopun Kaapelitehtaalla koukkujen ja lankojen kanssa. Oli virkkauskurssin aika. Sanomattakin on selvää, että jo vilkaistuaan mallitohveleita, tekaisi Martta (aka kässätuntien Anu Harkki circa 2000) itselleen vartissa vastaavat. Tai sittenkin ehkä viikossa, mutta ovatpahan valmiit ja ihanat! Kirjoittelen ohjetta tänne pian. Talvitöppöset jalassa, Martta

Mainiota itsenäisyyspäivää!