Matka kohti täydellistä puoliraakaa keksiä jatkuu. Tämänkertainen kokeilu on askeleen lähempänä ratkaisua. Kuten Ameriikan ajoiltani muistelin, pannaan keksitaikina pakkaseen ennen kuin se paistetaan. Ehkä pakkasessa tapahtuu ihmeitä, tai ehkä pakastettuna paistettu taikina ei voi paistua täysin, tiedä häntä, mutta kokeilu tuotti jonkinlaista tulosta. Tosin virallinen koemaistaja oli sitä mieltä, että kekseistä tuli liian ilmavia. Kannattaa siis nuukailla ruokasoodan kanssa.
Aloitetaan leipominen näillä:
225g voita
4,7 dl jauhoja
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa (tai hitusen vähemmän)
0,5 dl sokeria
2,7 dl fariinisokeria
1 muna
1 munankeltuainen
2 rkl punaista maitoa
1,5 tl vaniljauutetta (itse käytin vanilliinisokeria jauhojen seassa)
340 g suklaata
Mitat on muutettu jenkkien käyttämista paunoista ja kupeista ja siksi kuulostavat tieteellisen tarkoilta. Martta kannustaa kuitenkin ylimalkaisuuteen niin leipomisessa kuin muussakin elämässä.
Ensiksi sulatamme voin. Sekoittakaamme kuivat aineet voin sulaessa valitsemallanne tavalla (mikro, vesihaude, lämpenevä uuni ja kevätaurinko ovat vain joitakin vaihtoehtoja). Ja mikäli voi vieläkin sulaa, on meillä aikaa hakata veitsellä suklaalevy tai pari pieneksi muruksi.
Sulanut voi yhdistetään sitten sokereihin (valkoinen ja fariinisokeri). Seos olisi hyvä hurauttaa jonkinlaisessa sähkövempaimessa, järeä talouskone on joidenkin suosikki. Samaan syssyyn menevät seuraavaksi maito ja munat ja vaniljauute (mikäli käytät vaniljasokeria sekoita se jauhoihin muiden kuivien aineiden kanssa). Sitten talouskoneen tai vispilän yhä pyöriessä kaadetaan taikinan joukkoon kuivat aineet. Viimeiseksi käännellään mukaan suklaamurut.
Taikinan sitten ollessa valmista, otetaan esille aimo annos elmukelmua, eli talouskelmua. Asettele kelmu pöydälle ja kelmun päälle keksitaikina noin niin kuin suorakaiteen muotoon. Kääräise taikina rullalle ja laita pakastimeen. Taikina säilyy pakastimessa päiviä, jopa viikkoja, mutta antaisin sen levätä kylmässä ainakin yön yli ennen kuin keksejä aletaan paistamaan.
Oma taikinapötkyläni pääsi syväjäädytyksestä seuraavana päivänä. Kelmu pois ja veitsellä ronskeja paloja jäistä taikinaa pellille. Nuokin palat tuossa kuvassa ovat liian ohkaisia. Rohkeasti vaan isompia lohkoja, eikä muodolla ole väliä, sillä uunissa keksit väistämättä sulavat ympyränmallisiksi. Ainakin sinne päin. Paista näitä alle 10 minuuttia 200 asteisessa uunissa. Ja nyt silmä tarkkana, sillä keksit pitää saada ulos uunista löllöinä ja vaaleina. Omani otin hieman liian tummina ulos, vaikka löllöjä olivatkin. Keksit kypsyvät vielä pellillä sittenkin kun ne on otettu uunista, mutta koska metsästämme half-baked olomuotoa, eivät ne saa kypsyä liikaa. Tämä on ainaista nuorallatanssia, tiedän.
Omat keksini olivat (ja nyt tulee totuus) ihan ok. Olisivat saaneet olla raaempia. Sikäli siis hyviä uutisia, että kokeilut täydellisen puoliraa’an keksin löytämiseksi jatkuvat. Toinen totuus on, että ensimmäisen satsin jälkeen söin keksitaikinan suoraan pakkasesta. Pala palalta…
Pakkasen ovelta, Martta
Mainio Martta 